Suomen suvi on todella kauneimmillaan. Tuntuu aivan uskomattomalta katsella suomalaista luontoa vehreänä ja ihastuttavana keskellä kauneinta suvea,tulin nimittäin lomanviettoon Suomeen.
Olen paljon viimeaikoina lukenut tätä palstaa, koska se on tuntunut siinä mielessä tärkeältä, että vanhoillislestadiolaisuus on osa henkilöhistoriaani ja asiat ovat jääneet epäselviksi.
Tämän palstan myötä minulle on pikkuhiljaa kaikessa karmeudessaan alkanut valjeta se, millaisen selkäpiitä karmivan hengellisen terrorin uhriksi olen joutunut.
Tuntuu aivan uskomattomalta lukea vanhoillislestadiolaisuuden historiaa ja millaisiin kauheisiin tekoihin siellä on sorruttu. Minua ei edes haittaa se, että SRK on anteeksipyynnöstä kieltäytynyt, koska on aivan päivänselvää, että valheella ei voi kovin pitkät jäljet olla. Neljäkymmentä vuotta onnistuttiin asioista salaamaan, enää se ei tule onnistumaan.
Kaikkein uskomattomimmalta tuntuu politiikan ja uskonnon sekoittaminen toisiinsa, ja se, että seurakansan takan vehkeiltiin ja lupailtiin ääniä oikeistolla säätämällä jotkin puolueet synniksi. Yhä vieläkin vanhoillislestadiolaiset äänestävät vain keskusta-oikeistoa.
Toinen selkäpiitä karmiva kauheus on ihmisen omantunnon äänen vaimentaminen. Tuntuu aivan uskomattomalta se, että kristillisessä liikkeessä etiikka on siinä pisteessä että omat lähimmät ollaan valmiita hylkäämään erilaisten uskonkäsitysten vuoksi.
Olen itse joutunut kokemaan myös tämän. Se on kauhein helvetti ihmiselle, että lähimmät hylkäävät. Vanhoillislestadiolaisuudessa on tosiaan onnistuttu vaimentamaan ihmisen omantunnon ääni siten, että seurakunnan neuvot menevät kaiken edelle.
On kammottavaa, että kristillisyyden nimissä tehdään tällaista kauheutta lähimmäisille. Onko tämä Jeesuksen neuvojen mukaista, onko tämä eettistä? Missä on vanhoillislestadiolaisen ihmisen etiikka ja moraali? Pohditaanko tällaisia eettisiä ja moraalisia kysymyksiä?
Valtava joukko lähimmäisiänne joutuu turvautumaan ammattiauttajien apuun sen takia että te hylkäätte lähimmäisenne erilaisen uskon käsityksen vuoksi. Toivon, että te keskenänne mietitte onko se kristillisen etiikan mukaista.
Valtava joukko äitejä joutuu myös turvautumaan ammattiauttajiin sadistisen ehkäisyopin myötä.
Minä olen vihainen. Olen äärettömä vihainen siitä, että minut hyljättiin ja minulle valehdeltiin. Olen äärettömän vihainen siitä, että menneisyyttä yritettiin peitellä ja yritetään vieläkin.
Missä on vanhoillislestadiolaisen ihmisen rehellisyys?
Olen paljon viimeaikoina lukenut tätä palstaa, koska se on tuntunut siinä mielessä tärkeältä, että vanhoillislestadiolaisuus on osa henkilöhistoriaani ja asiat ovat jääneet epäselviksi.
Tämän palstan myötä minulle on pikkuhiljaa kaikessa karmeudessaan alkanut valjeta se, millaisen selkäpiitä karmivan hengellisen terrorin uhriksi olen joutunut.
Tuntuu aivan uskomattomalta lukea vanhoillislestadiolaisuuden historiaa ja millaisiin kauheisiin tekoihin siellä on sorruttu. Minua ei edes haittaa se, että SRK on anteeksipyynnöstä kieltäytynyt, koska on aivan päivänselvää, että valheella ei voi kovin pitkät jäljet olla. Neljäkymmentä vuotta onnistuttiin asioista salaamaan, enää se ei tule onnistumaan.
Kaikkein uskomattomimmalta tuntuu politiikan ja uskonnon sekoittaminen toisiinsa, ja se, että seurakansan takan vehkeiltiin ja lupailtiin ääniä oikeistolla säätämällä jotkin puolueet synniksi. Yhä vieläkin vanhoillislestadiolaiset äänestävät vain keskusta-oikeistoa.
Toinen selkäpiitä karmiva kauheus on ihmisen omantunnon äänen vaimentaminen. Tuntuu aivan uskomattomalta se, että kristillisessä liikkeessä etiikka on siinä pisteessä että omat lähimmät ollaan valmiita hylkäämään erilaisten uskonkäsitysten vuoksi.
Olen itse joutunut kokemaan myös tämän. Se on kauhein helvetti ihmiselle, että lähimmät hylkäävät. Vanhoillislestadiolaisuudessa on tosiaan onnistuttu vaimentamaan ihmisen omantunnon ääni siten, että seurakunnan neuvot menevät kaiken edelle.
On kammottavaa, että kristillisyyden nimissä tehdään tällaista kauheutta lähimmäisille. Onko tämä Jeesuksen neuvojen mukaista, onko tämä eettistä? Missä on vanhoillislestadiolaisen ihmisen etiikka ja moraali? Pohditaanko tällaisia eettisiä ja moraalisia kysymyksiä?
Valtava joukko lähimmäisiänne joutuu turvautumaan ammattiauttajien apuun sen takia että te hylkäätte lähimmäisenne erilaisen uskon käsityksen vuoksi. Toivon, että te keskenänne mietitte onko se kristillisen etiikan mukaista.
Valtava joukko äitejä joutuu myös turvautumaan ammattiauttajiin sadistisen ehkäisyopin myötä.
Minä olen vihainen. Olen äärettömä vihainen siitä, että minut hyljättiin ja minulle valehdeltiin. Olen äärettömän vihainen siitä, että menneisyyttä yritettiin peitellä ja yritetään vieläkin.
Missä on vanhoillislestadiolaisen ihmisen rehellisyys?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Hyvä aloitus ja paljon samoja kysymyksiä on omassa mielessäni.
En ole ennen tällä palstalla kuin piipahtanut, joskus "uskon" vuosina kävin ihmettelemässä. Nyt tunnustan, että olen käyttänyt palstaa terapeuttiseen tarkoitukseen. En usko, että olen täällä kauan kuitenkaan lukemassa. Kun pääsen kuiville tästä vihastani kys. uskonlahkoa kohtaan, aion nähdä menneisyyteni ehjänä.
Hirvittää vain suunnattomasti ne pienet lapset suvuissa, joita edelleen raa'asti aivopestään ja kohdellaan kasvattamalla uskoon, jonka Jumala on julma, tuomitseva sekasikiö.
Todellinen Jumala on rakkaus, eikä sitä löydy vl-uskovien joukosta.
Naatiskele vapaudestasi
Elä ja anna toisten elää
mutta ei sitä kieltääkään pidä. Käsittelemällä se häviää ja tilalle tulee sitten rakkaus. Niitä väärintekijöitäkin kohtaan.
Ja kun pääsee todella vapaaksi valheellisesta elämänkatsomuksesta, näkee elämän moninverroin kauniimpana.
Hyvää kesää kaikille
Kyllä vihantunne on oikeutettu tunne. Se on tervettä. En ala patoamaan vihan tunnetta silloin kun siihen selvästi on aihetta. Vihan tekoihin alkaminen edellyttää yleensä vihan tunteen patoamista, siihen en ala.
Erkki Lyytikäinen kirjoittaa hesarin kuukausiliitteesä näin:
"Nyt 2000-luvulla tietokoneetkin tuntevat ä:n mutta kouluhallinto ei.---- Asialla ei käytännön kannalta ole pienentäkään merkitystä, symbolo kuin symboli, mutta se osoittaa hauskasti, miten järjettömiin perusteisiin viralliset ratkaisut usein perustuvat. Me vain siedämme niitä."
Ja tässä Erkki lyytikäinen puhuu siitä, miksi äidinkieli lyhennetään AI!
Kokonaisen sivun hän pohtii sitä, miksi äidinkieli llyhennetään AI!!!!
Miksi minä en pohtisi asioita joilla ON käytännön merkitystä!
Kuten sitä, miksi vasemmiston äänestäminen on syntiä. Asiallahan on käytännön merkitystä, kuten se, että sillä heitettiin ihmisiä ulos entisessä hengellisessä kodissani. Emme ole tosiaan tarpeeksi pohtineet sitä, miksi näin tapahtuu. No siksi tietysti kun SRK oli tehnyt vaaliliittoja oikeiston kanssa.
Olen samaa mieltä Erkki Lyytikäisen kanssa siitä, että emme ole tarpeeksi pohtineet sitä, mihin virallisen tuntuiset ratkaisut usein perustuvat. Ja nyt puhutaan niistä asioista joilla ON käytännön kannalta merkitystä.
Jos tällaisesta asiasta voidaan kirjoittaa valtakunnan suurimmassa lehdessä yhden sivun verran, ja sillä ei ole edes käytännön kannalta merkitystä, niin voisiko kirkon sisällä tapahtuneista asioista puhua edes rivin verran jossain, kun sillä on käytännön kannalta paljon merkitystä?
Tähän haastan kaikki ihmiset jota tämäkin aisa koskettaa. Pakko ei ole.
Kirjoituksesi on oikein ja totta.
Viha tulee kuvioihin mukaan, kun huomaa tulleensa tavallaan petetyksi. Petetyksi valehtelemisen ja kaunistelemisen kautta. Samoin kun tulee hyljätyksi siksi, ettei usko enää valhesaarnoihin eikä petokseen.
Kun ilmaisee vihansa, kuten sinä kirjotuksessasi, on jo tavallaan "puhdistautunut", kertonut asiat rehellisesti niille, joita ne koskevat.
Kun kaikki on paljaana, totuus ja valhe, voi alkaa rakentaa elämäänsä uudelleen. Viha ja vääryys on paljaana edessäsi ja niiden edessä, jotka ovat osallisina vääryyteen, voi koota elämänsä palaset uuteen kokonaisuuteen. Sellaiseen, missä voi jättää vääryyden ja valheen taakse ne paljastettuaan ja jatkaa elämäänsä.
Ne voi jättää taakseen, vaikka ne ihmiset, jotka ovat vääryyden ja valheen ja hylkäämisen takana, eivät näkisi tekemäänsä pahaa eivätkä pyytäisi sitä anteeksi. Olet heille paljastanut tunteesi ja sen, miten sinua on haavoitettu. Enempää et voi tehdä.
Joskus voi käydä sellainen onni, että henkilö, joka on vääryyden ja valheen takana, tulee tuntoihinsa ja pyytää sinulta anteeksi. Se on mahdollista, mutta sitä ei kannata oikein odottamalla odottaa.
Kaiken tämän jälkeen on sinun muodostettava - ja kenties olet jo muodostanut- oikea raamatullinen uskovaisen suhde Jumalaansa.
Jumalan siunausta ja rauhaa elämääsi ja tähän kesälomaasi Suomessa
toivoo vanha vaimo.
Minä en ole koskaan kokenut kuvaamiasi kauheuksia.
Tämä palstan luonne näyttää olevan tuhota elävää uskoa. Ei ihme, jos olet lukenut tätä palstaa ja uskonutkin vielä kaiken.
En ymmärrä näitä vl-parjaajia täällä. Jos haluaisivat palata entiseen uskoonsa, ei he täällä julkisesti puhuisi pahaa entisestä kodistaan. Mutta tarkoitusperä lieneekin toinen.
>>>>Olen paljon viimeaikoina lukenut tätä palstaa, koska se on tuntunut siinä mielessä tärkeältä, että vanhoillislestadiolaisuus on osa henkilöhistoriaani ja asiat ovat jääneet epäselviksi.>>>>
>>>Tämän palstan myötä minulle on pikkuhiljaa kaikessa karmeudessaan alkanut valjeta se, millaisen selkäpiitä karmivan hengellisen terrorin uhriksi olen joutunut.>>>>
Miksi yleistän?
Yleistän siksi, että jos järjestäen ihmiset kokevat saman hylkäämisen, sen täytyy perustua johonkin.
"Minä en ole koskaan kokenut kuvaamiasi kauheuksia."
Tarkoitat siis että sillä perusteella että koska itse olet säästynyt mielivallalta ja kiusaamiselta, näistä asioita ei saisi julkisuudessa käsitellä.
Koska itse voit hyvin, mielestäsi eivät toisetkaan saisi kehottaa SRK:ta selvittämään sen organisoimaa, kymmenikunta vuotta kestänyttä ja koko maan kattanutta kiusaamis-yökokous-ruljanssia.
Täytyy todeta että en ymmärrä ajattelusi lähtökohtia!
Niin, miksi yleistän?
Ensimmäinen syy on, että se on yleistä.
Toinen syy on että se ei ole harvinaista.
kolmas syy on se, että kun se on niin yleistä, niin sen täytyy perustua johonkin erityiseen asiaan.
Siksi yleistän.
ei toimiei
tervetuloa Suomen kesään! Täällä meillä päin on aika harmaa ja vettätihkuva sää mutta vihreää on!
Kerrot olevasi vihainen ja myös syitä moiseen. Hyvä kun saat purkaa sydäntäsi täällä. Haluaisin lohduttaa sinua Raamatun sanoilla, mutta ei tule mitään mieleen.
Itse en koe, että minulle olisi varsinaisesti valehdeltu. Kyllä monet ihan tosissaan uskoivat, että SRK henkilöineen on totuuden patsas ja perustus ja että meitä eriseuraisiksi nimitettyjä on kartettava.
Mutta se on ollut ja on murheellista, että tällainen suuri eksytys ylipäätään tapahtui mullistaen kaiken entisen. Se, miksi niin tapahtui, ei voi ymmärtää.
Lasten syntymiseen liityvät asiat ovat ainakin minulle olleet omantunnon kysymyksiä. Hoitokokousten aikoihin ei omallatunnolla eikä Raamatullakaan tuntunut olevan mitään merkitystä. Löytyi joku toinen, joka näki toisen sydämen tilan muka paremmin kuin ihminen itse.
Ketään toista emme voi muuttaa eikä uskoa voi väkisellä toiselle antaa, mutta sitä ei voi myöskään toiselta ottaa pois.
Raamattu: "Pidä mitä sinulla on, ettei kenkään sinun kruunuasi ottaisi pois."
Lämpimin ajatuksin sirkka
Ei saisi väittää todeksi sellaista mikä ei ole. Se on valhetta.
En ole nyt vielä ihan noin laajasti ajatellut asiaa. mutta sulla on metaskeema hyviä pointteja, välillä nauran oikein kunnolla.
Tai sitten sulla on vaan poikkeuksellisen hyvä huumorintaju.
että minun uskontoni on minulle totta. Kunhan en vaadi muita uskomaan samalla tavalla.
Uskonto on aina fideismiä eli uskoa ilman todisteita. Sellainen usko, joka perustuu todisteisiin on evidentialismia, jota ei varmaankaan voida pitä uskonnollisuutena lainkaan.
Raamatussa puhutaan todisteista, mutta todisteet ovat kuitenkin eri asia kuin auktoriteetit, mitä Raamatun väitetyt uskon todisteet pikemminkin ovat.
Evidentialismiin kuuluu evidenssin hankkiminen. Esimerkiksi jos uskoo edessään olevaan tietokoneeseen voi uskomukselleen hankkia evidenssiä katsomalla eteensä.
ollut kysymys, vaan uskomisesta. Jos uskon, että joulupukki on kolmesataavuotias ja asuu Korvatunturilla, se uskoni on minulle totta. Ei uskolla tarvitse olla mitään tekemistä tosiasioitten kanssa.
Uskomus voi olla olemassa vaikka olisikin harhaluulo. Uskomuksia on siis ainakin kahta lajia, eli tietoa ja luuloa. Luulot voisi jaka kahteen ryhmään eli valistuneisiin arvauksiin ja harhaluuloihin.
SRK siirtää vastuun sille jollekin, jota ei oo. Uskon, että monet syytetyt odottaa sitä anteeksi pyyntöä, mutta kun ei ole sen vertaa selkärankaa. Ihmiset tekee virheitä ja vääriä päätöksiä, mutta kyllä nekin voi, ja pitää, pyytää anteeksi. Mutta, sittenhän SRK myöntäisi, että on toimittu väärin.
Onhan se sellainen aivopesuleiri koko SRK ja vanhoillislestadiolaisuus. Siihen se perustuu. Että, uskovainen ei saa ajatella omilla aivoilla, "järkeillä", kun sivistyneempi ihminen alkaisi ymmärtää, ettei tuollainen voi olla sitä ainoaa oikeaa.
Itse ex-sellaisena pelkäsin eniten Jumalaa, ja sitä että Jumala hylkää jos lahkosta eroan. Ja pelkäsin helvettiä. Vasta "lähdön" jälkeen tajusin, että ei Jumalaa tarvitse pelätä. Eikä helvettiin hyvä ihminen joudu. Mutta, kun sellaista suopaa syötetään 3-vuotiaasta asti, niin eikai se ole ihme.
Ärsyttää myös se, että sukulaiset soimaa kaikki "huonot ihmiset" lasten kuullen. Ja senkin tajusin, että vain siksi, että kun kukaan ei halua tulla mollatuksi. Ettei tekis mitään niin typerää, lankeilisi polulla ja mikä pahinta, kieltäisi uskoa ja aloittaisi synnin paaduttamaa elämää. Ei-lestan elämähän on kauheaa. Yksi olut viittaa alkoholismiin. Näin suvaitsevaista kansaa se on.
Lestatiolaiset tosiaankin hylkäävät. Tai, saavathan he käydä ei lestaadiolaisessa perheessä sillä verukkeella kylässä, että pitää pitää eronneihinkin yhteyttä, että jos he saisivat parannuksen armon vielä...
Ottaa päähän sekin, että juhlissa meidät ei-lestat jätetään kättelemättä. Muille sanotaan kädestä Jumalan terve. Vaikka se olisi kuinka samalla uskontunnustus, niin onhan tuollainen käytös melko sivistymätöntä. Uskomatontakin. Hävettävää.
En koskaan, en ikinä enää kuulu siihen sivistymättömään joukkoon. En, vaikka suviseuraterveiset kännykkään piippaa että "rakkaat, toivon että olisitte vielä kerran tässä joukossa.." Huhhuh. Enhän minäkään lähetä lähimmäisilleni, että mitä minä toivon. Valastumista ahtaaseen aivokoppaan ja omilla aivoilla ajattelemisen jaloa taitoa.
Minäkin olen vihainen.
Vaikka mikääm vl-liikkeen teko ei ole koskettanut sillätvoin itseäni kuin sinua.
Minä olen oikeastaan, ja ihan oikeasti vihainen kirkolle. En yksinkertaisesti voi ymmärtää miten ihmeessä se on voinnut hyväksyä kaikki ne hoitokokoukset, ja kaikki ne päivämiehen kirjoitukset siitä ehkäisyopista.
En tosiaankaan voi ymmärtää, miten iheessä kirkko jota olen tottunut pitämään hyvänä asiana, ja missä tuetaan heikompia on voinnut tällaista julmuutta hyväksyä, se ei ole koskaan niihin puuttunut vaikka on niistä tiennyt.
Olen pettynyt kirkkoomme, ja olen vihainen kirkollemme. Jos olisin tiennyt tästä aiemmin mitä oppeja kirkkomme hyväksyy ja sallii, niin en tosiaan olisi ollut kirkkomme jäsen näin montaa vuotta. Nyt tosiaan olo on se, että kun ei kerrota totuutta avoimesti ja rehelliseti, niin on saatu ihmisiä kuulumaan vilpillisesti korkkoon.
Ja toivotaan nyt, että suviksissa kirkon toimesta annettiin nyt vl-liikkeelle mahdollisuus virheet korjata, ja jos eivät sitä tee niin kirkko itse AVOIMESTI ja REHELLISESTI itse ottaa ne puheeksi, tekee samoin mitä muilta vaatii, ja sehän on jo kirkon perus ajatuskin.
Enpä usko, että kirkko puuttuu vanhoillislestadiolaisten puuhiin. On se vaan niin riippuvainen siitä joukosta.
palsta ei ole se objektiivisin tiedon lähde. Käy ihmeessä itse Rauhanyhdistysten seuroissa, niin koet, millainen on armollinen Jumala.
verrattuna srk-toimiin
Minun kokemukseni Armollisesta Jumalasta on kyllä toisenlainen. Sitä ei välttämättä löydä Rauhanyhdistykseltä. Sen voi löytää erityisesti niiden uskovaisten luota, joilla on 'särjetty ja nöyrä sydän'. Heitä on kyllä sielläkin!
Se on minun kokemukseni. Ja olen ollut monesti ry:llä ja suviseuroissakin, josta Armollinen Jumala pitäisi kai vielä varmemmin löytyä? Vai?
Kiitos ämmä kommentistasi.
En ajattelekaan että tämä palsta on mikään objektiivisen tiedon lähde, sillä tunnenhan asiat käytännössä hyvin. Tämä on vain keskustelupalsta.
Seuroissa olen tosin istunut lähes parikymmentä vuotta viikottain, että sekin on tullut koettua.
Kuinkahan pitkään minä olin valmis hyväksymään vain sen minkä kuulin. Jos ajatellaan vl niin jos et tiedä kysyä kukaan ei kerro mitään negatiivistä.
Esim. tämä - kenenkään ei tarvitse synnyttää yli voimien - Jos ajattelee että tämän ymmärtää kirjaimellisesti niin kuin se sanotaan ymmärtää väärin - koska se tarkoitaa sitä että vl uskotaan ettei lapsia anneta yli voimien.
Tietenkin jos miehet ymmärtäisivät pidättäytyä yhdynnästä silloin kun vaimon tilanne sitä vaatii tuo em asia voisi toimia. Näin ei kuitenkaan tapahdu miksi?
Olin ollut vl pitkään ennen kuin kuulin hoitokokouksista yhtään mitään. Ja niistä ylesiesti kieltäydytään puhmasta koska katsotaan ettei niistä sovi puhua. Kysyttäessä en ole kuullut perusteluja siihen miksi ei ole sopivaa puhua se vain ei ole sopivaa ja siihen on kysyvän tyydyttävä.
Pala palalta on myös valjennut se että vl tällähetkellä yhteisöllisyys ja yhteisössä pysyminen on nostettu sanoisin jo Kristuksen edelle. Yhteisön mieipiteillä ja asenteilla on suurempi arvo kuin raamatulla.
Puhujien kannalla ehkisyyn on suurempi kanta kuin vaioparin kannalla tilanteessa jossa äiti on jo poltettu puhki?
Eikä tämä ole ainoa vl ongelmakohta. Vaan ongelmalliseksi muodostuvat kolektiivinen omatunto ja kuuliaisuus ihmisyhteisölle.
Nämä asiat vl kiistävät suoralta kädeltä. EI ole kyse kolektiivisesta omastatunnosta vaan uskon kautta yhteisestä ymmärryksestä? ONKO?
Iteäni ei vakuuta lainkaa se että jos perusteluja kysyy jostain asiasta saa vastauksen - niin vain on tapana. Se keroo siitä että nämä asiat eivät perustu raamatuun vaan ihmisyhteisön mielipiteeseen asiasta.
Lyhyesti sanottuna: ei saisi yleistää.
Tiedän todella paljon vl perheita joissa on joku tai useampi ei vl eikä se heidän perheyhteyttään ole särkenyt. Suhteet ovat aivan normaalit ja pidetään yhtä oli joku sisaruksista vl tai ei.
On todella traagista, jos sinun kohdallasi on hajonnut koti ja perhe sen vuoksi ettet uskonut niinkuin muut perheenjäsenesi. Se on myös todella väärin eikä mitenkään perusteltavissa.
Yksi huomionarvoinen seikka on myös se, ettei tämä palsta anna kovinkaan monipuolista kuvaa vanhoillislestadiolaisuudesta. Täällä näemmä puidaan lähinnä hoitokokouksia ja 70 luvun tapahtumia aina uudelleen ja uudelleen. Jos nämä asiat ahdistavat edelleen voi lukea esim. vuosikirjasta 2007 aiheeseen liittyvän asiallisen jutun siitä kuinka asiat silloin menivätkään ja minkä vuoksi.
Tässä yksi rehellinen vastaus.
Miten vuosikirjassa SRK:n edustaja selittää hoitokokoukset? Minulla ei ole tilaisuutta saada kirjaa mistään.
Osta, ja rikastuta jo ennestään upporikasta. Voi, kun te tietäisitte, millainen rahasumma SRK:n tilillä lilluu mammonaa. Ette uskoisi.
Kyllä kai sitä kertyy, kun suviseuroissakin oli jättikirjamyymälä, että taottas oikein suuri kimpale kultaa.
JA jokaisen lestan on ostettava uudet painokset ja siioninlaulu cd:t. Jäsenmaksut ja kaikkea muuta mukavaa...
Kyllä silloin pitääkin yleistää jos kokemus on erittäin yleinen.
Tunnen paljon entisiä vanhoillislestadiolaisia ja poikkeuksetta jokaikinen on kokenut sen, että lähdön jälkeen olet pelkkää ilmaa. Silloin ei saisi yleistää,jos tällainen kokemusolisi äärettömän harvinainen. Mutta: ajatukseni on lähinnä se että jos kokemus on yleinen, se varmasti perustuu johonkin. Asioilla on tapana perustua johonkin.
Peräänkuulutat monipuolista kuvaa vanhoillislestadiolaisuudesta. Mistä sellaisen voi saada? Teidän julkaisuistako? Seuroistako? Mutta ei missään tapauksessa sieltä, missä puhutaan myös negatiivisista kokemuksista?
Juu. Jotain voin kertoa mitä nyt näin ulkoa muistan siitä. Eli kyseessähän on todella olleet vaikeat ajat liikkeen sisällä. Yhteiskunta oli tuolloin 70 luvulla muutosten mylleryksessä ja tämä heijastui vanhoillislestadiolaisuuteen. Liittyen yhteiseen uskonkäsitykseen ja moniin opillisiin seikkoihin. Tuolloin on pidetty näihin liittyen hoitokokouksia joissa on ollut hoitajia ja hoidettavia. Kirjassa mainitaan myös se että tuolloin tapahtui ylilyöntejä yksittäisillä rauhanyhdistyksillä.
Eräät hoitajat olivat harhautuneet ns. "kososlaisuuteen". Kososlaiset arvostelivat toisia vanhoillislestadiolaisia ja katsoivat ymmärtävänsä uskonasiat muita paremmin. Tästä seurasi se, että näistä hoitajista tuli itse hoidettavia, kun he ymmärsivät että ovat harhautuneet väärään henkeen. Hoitokokoukset olivat ylilyönneistä huolimatta tarpeellisia ja ne puhdistivat ilmapiiriä ja selkiyttivät yhteistä uskon näkemystä.
Tämänkaltaisia asioita sieltä nousee mm. esille vapaasti muotoillen ja asioita selittäen. Jos asia todella kiinnostaa, käy paikallisella rauhanyhdistyksellä ja osta kirja sieltä tai pyydä jotain siellä käyvää ostamaan se sinulle. Kirjassa on paljon muutakin ajankohtaista asiaa elämästä ja sen eri vaiheista. Tämä 70-luvun tapahtumia selittävä luku on vain yksi muiden joukossa.