Tällä palstalla oudoksuttaa tapa yleistää kaikki lihavat ääripäiksi, vähintään 200 kiloisiksi. Miehet sanovat etteivät voisi harrastaa seksiä lihavan naisen kanssa koska "läskit vyöryisivät tielle". Haluaisin jonkinlaista kartoitusta siitä miten palstalaiset mieltävät käsitteet lievä/merkittävä/sairaalloinen ylipaino. Enkä tahdo nyt BMI määritelmiä (ellet satu niihin uskomaan). Milloin nainen tai mies muuttuu normaalista läskiksi? Missä vaiheessa ylipaino tulisi esteeksi seurustelulle ja seksille? Missä vaiheessa itse olette kokeneet ylipainon ongelmalliseksi? Mikä on pahinta lihavuutta, vyötärön vai alavartalon lihavuus?
Ja sitten toinen: kertokaa painonne pituuden kanssa. Näitä aavuksia on ollut mutta haluaisin vähän tietää kuinka paikkaansapitävä yleistys on.
------------------------------------
Itsestäni tähän. Olen 175/72 nainen. Painoindeksissä en edes taida mennä ylipainon puolelle. Toisaalta peili kertoo karun totuuden: kaikki paino mitä minussa on, on löysää. Koen painoni tärkeimmäksi esteeksi seurustelulle (wanhapiika :D). Silti en osaa mieltää muita ihmisiä "läskeiksi" kovinkaan helposti. Esimerkiksi kanssani samanpituinen mutta kaksikymmentä kiloa painavampi nainen tai mies ei olisi minusta vielä "kuvottava läski". Toisaalta kun puhutaan yli 100 kiloa menevästä painosta (paino läskiä) täytyy sanoa että hyvin harva näyttää hyvältä vaikka kaunis muuten olisikin.
Mielestäni pahinta lihavuutta on takapuolen/reisien alueen lihavuus johon vaikuttanee vahvasti se, että sinne oma painoni on kertynyt.
Ja sitten toinen: kertokaa painonne pituuden kanssa. Näitä aavuksia on ollut mutta haluaisin vähän tietää kuinka paikkaansapitävä yleistys on.
------------------------------------
Itsestäni tähän. Olen 175/72 nainen. Painoindeksissä en edes taida mennä ylipainon puolelle. Toisaalta peili kertoo karun totuuden: kaikki paino mitä minussa on, on löysää. Koen painoni tärkeimmäksi esteeksi seurustelulle (wanhapiika :D). Silti en osaa mieltää muita ihmisiä "läskeiksi" kovinkaan helposti. Esimerkiksi kanssani samanpituinen mutta kaksikymmentä kiloa painavampi nainen tai mies ei olisi minusta vielä "kuvottava läski". Toisaalta kun puhutaan yli 100 kiloa menevästä painosta (paino läskiä) täytyy sanoa että hyvin harva näyttää hyvältä vaikka kaunis muuten olisikin.
Mielestäni pahinta lihavuutta on takapuolen/reisien alueen lihavuus johon vaikuttanee vahvasti se, että sinne oma painoni on kertynyt.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itse uskon kuitenkin jossain määrin tuohon bmi-taulukkoon. Kun bmi menee yli 40 niin kyllä silloin on jo sairaalloisen lihava, vaarallinen itselleen, siis terveydelleen ja hyvännäköisyys on kaukana.
Bmi 30 - 40 on kyllä reilusti ylipainoinen mutta ei välttämättä kauhean näköinen. Siihen vaikuttaa juuri se mihin läski on kertynyt.
Ja se oma bmi on jotain 23. Pituus on 161 ja paino 59. Ja se kaikki ylimääräinen on kertynyt tuonne lantioon. Milläs sen saisi pois!
BMI on kai kolmenkymmenen tienoilla.
165 cm 81kg.
En ole varsinaisesti tyytymätön ulkomuotooni vaikka voisi jonkin verran laihtuakin.
Mutta, jos vielä lihon yhtään en tunne oloani enää hyväksi.
80 kg on yleensä ollut minulle vihoviimeinen takaraja.
Nyt lomailun ansiosta on kilon verran paino kohonnut.
Mun mielipide lihavuudesta on oma saamattomuus paitsi jos joudut syömään lääkkeitä jotka sua lihottaa. Olkaa tyytyväisiä itseenne laihoina taikka lihavina jos ette kerran halua mitään asian eteen tehdä.
Omat mittani on 40v nainen, 166/58.
Ps. Syökää vähemmän kaloreita mitä kulutatte niin varmasti laihdutte.
mulla on tuo 80kg. Sen yli kun paino menee niin on vaikea liikkua eli en jaksa juosta lenkillä yms. Nykyinen tilanne on 172cm/78kg jolloin olo on jo selkeästi helpompi. Laihtuminen on hyvässä vauhdissa eli 0,5kg per viikko. Pahimillaan muutama vuosi sitten käväsin tuolla 90kg ja se oli minulle henkilökohatisesti jo selvästi ylipainoinen. Minulla kaikki on kertynyt tuohon vyötärön ympärille mikä todella vaikeuttaa vaatteiden ostoa. Esim. jos housut ovat sopivat vyötäröltä niin takapuolen päältä ne ovakin kuin teltta :(
Tuohon 74kg kun pääsen olen ns normaalipainoinen. Sairaalloisen lihava on nainen minusta silloin kun menee tuon 100kg yli. Miehestä on vaikea sanoa koska satakiloinen mieskin voi olla vielä ihan sopusuhtainen lihasten painon vuoksi.
Ensiksi itsestäni, olen noin 164 cm pitkä ja painanut pahimmillani pitkälti yli sata kiloa, joka oli itselle jo aivan hirveä paino, koin olevani ryhävalas. Lähinnä sen takia olo oli huono tuolloin, että kuntoni oli huono ja kilot tiellä. Olen rauhallisesti pudottanut painoa, ja nyt sitä on sellaiset 95 kg. Luulin hahmottavani oman koko luokkani. Viime aikoina olen kysellyt mieheltä, että olenko tuon naisen kokoinen vai tuon. Ainakin mieheni mukaan olen ajatellut olevani reilusti isompi kuin mitä todellisuudessa olen ollut. Tuo johtuu ehkä siitä, että lihoin parissa vuodessa muutaman kymmenen kiloa? Nyt koen olevani vähän normaalimpi, en vieläkään tiedä, olenko lihava vai "sairaan" lihava. Jos painaisin noin 80 kiloa tai vähän alle kokisin olevani ylipainoinen, mutta en enää mikään jättiläinen, silloin olisin ehkä siis lievästi ylipainoinen.
Miten miellän sitten muut, olen varmasti monta kertaa armollisempi muille painon suhteen. En ole kovin montaa kertaa ajatellut kenestäkään, että onpa lihava ihminen, silloinkin kun olen niin ajatellut, kyse on ollut useimmiten lapsesta. Jos kyse on ollut aikuisesta, luulisin, että heidän BMI:nsä on ollut yli 50 varmaan, eli minun pituisellani painoa noin 140 kiloa. En usko, että olen nähnyt ketään yli 200 kiloista ihmistä oikeassa elämässä. Periaatteessa en usko, että BMI edes kertoo kovin paljoa ihmisestä, eroja voi olla todella paljon vaikka olisi sama pituus ja indeksi. Riippuu ihan miten ne kilot sijoittuvat. Kauniita naisia (vartaloltaan) olen nähnyt myös ylipainoisissa. Eniten ehkä silmää häiritsee, jos naisella vatsa on iso tai vyötäröä ei erotu ollenkaan. Lantiossa ja reisissä oleva ei niin häiritse.
Miehet ovat asia erikseen. Oma mies on myös laihtunut ruokaremontin myötä, hänellä ylipainoa ei ollut kuin reilu parikymmentä kiloa joista jäljellä on ehkä n.10 kg, jotka toivon, että eivät häviä. Tosin se ei kuulu minulle, jos haluaa vielä laihtua niin hän laihtuu. En ikinä ajatellut (en vieläkään) että hän olisi ollut lihava.
Kukaan ei ole haukkunut minua lihavaksi, kun olen ollut painavimmillani, mutta koululaisena kun painoin noin 70 kiloa joku joskus kommentoi jotain ilkeää, minkä olen jo unohtanut mitä se oli. Siitä asti olen kokenut olevani lihava. Nyt uskoisin olevani todella tyytyväinen itseeni tuossa 80 kilossa, joten se on tavoitteena.
ninm. sanoo, niin hyvä aihe. Itse olen jo keski-ikäinen, koko ikäni enemmän ja vähemmän "iso". Mutta vasta iime vuosina olen tajunnut, että enhän minä lukio ja opiskeluaikaan ollutkaan oikeastaan lihava. Mitat alle lukiossa 170/72-75 ja alle 30v paino vaihteli 74-78. Mutta koko kouluajan sai kuulla olevansa riski, läski, tuon on vaikea löytää vaatteita kun on niin iso jne. kyllähän se itsetuntoon vaikutti.
Nyt keski-iässä paino on päässyt 92 ja tiedän olevani lihava. Yirys päästä mahasta eroon on vaihteleva mutta totinen. Silti en tunne itseani muodottomaksi kosk olen muutenkin muodokas ja kilot levittyy kuitenkin melko tasaisesti
En voi ymmärtää tätä, että muka n. 170-senttinen ja lähes sata kiloa painava henkilö ei olisi lihava. Hän on sitä ja omaa myös merkittävät TERVEYSRISKIT!!! Muutaman vuoden päästä on verenpaine koholla, kolesterolit vinksin vonksin ja diabetes nupullaan. Tehkää ihmeessä itsellenne jotakin ennen kuin saatte aivo- tai sydäninfarktin.
Omat mittani 45 vuotta, 170cm / 67kg.
ei välttämättä tarvite olla kovin paljon liian lihava.Mulla 30v. 158/53 ja silti verenpainetta.
Painoa on 83 kg.
Olen aina ollut suunnilleen noin painava.
En ole suursyömäri mutta tykkään hyvästä ruuasta.
Kaikki meistä sisaruksista ovat suunnilleen saman verran ylipainoisia, myös vanhempani olivat.
Verenpaine on 120/80
Kolestroli on alle neljän.
Se on meillä suvussa, kenelläkään ei ole kolestrolia eikä verenpainetta.
Isovanhempani ja vanhempani elivät vanhaksi ja terveinä.
Isäni kuoli syöpään 80-vuotiaana.
Minulla ei ole mitään sairauksia.
Liikun päivittäin.
Selkä ja oikea polvi joskus vihoittelee, mutta eiköhän niin ole kaikilla tämän ikäisillä että jokin kohta kremppaa.
Lievä lihavuus
Varmaan sellainen, että ihminen on soman pyöreä?
Merkittävä lihavuus
Lihavuus hankaloittaa jotenkin elämää?
sairaaloinen lihavuus
Ei saa kengän nauhoja kiinni itse, sairauksia ja nivelongelmia ilmenee, ei pysty pyllyä pyyhkimään kunnolla?
Näitä vaan on niin vaikea luokitella.
Itse olen 164/56 ja normaali/hoikahko
Minusta pelkkää BMI:a ei voi tuijottaa, koska mm. hyvin lihaksikkaalla ihmisellä se ei kerro totuutta.
Pääsääntöisesti minusta hoikkia ihmisiä ovat sellaiset, joiden BMI alle 23. Normaalipainoisia BMI 23-24,9. Lievästi ylipainoisia BMI 25-26,9, ylipainoisia BMI 27-28,9 ja reilusti ylipainoisia tai jopa lihavia, joiden BMI 30 korvilla tai sen yli.
Kuules, olet tosi sopusuhtainen ja varmaankin viehättävä henkilö. Olin saman pituinen ja painoinen silloin joskus. Nyt olen 61 vuotias ja painan nyt 103 kg. Olin sinun mitoissasi 4kymppisenä.
Koen kuitenkin olevani tällä hetkellä upea nainen. Kun täytin 40, sen jälkeen tuli kilo ja vuosi.Rakastan huvää ruokaa , jota mieheni valmistaa, ja viinejä. Rakastan elämää. Mieheni ja tyttäreni eivät kuitenkaan hyväksy ulkomuotoani. Mieheni, joka on läpipaskurityyppiä, ei liho vaikka syö ja juo enemmän kun minä.
Seksi,,, se on minusta kiinni. Olen ristiriitainen henkilö. En hyväksy kroppaani, kun se on LIHAVA. En koe olevani seksikäs ja sitten miehenikään ei hyväksy minua tämmöisenä.
miehiä riittänyt? varmaan siks ku en kuluta kaikkia päiviäni chatis tai kaikenmaailman keskustelupalstoil. olen 172 pitkä, painoa yli 90. Olen pyöreä, en lihava. Kilot ovat jakaantuneet tasaisesti joten en ole mikään pyörivä lihapulla vaan sellainen tasaisen isokokoinen nainen. Kasvoissa ei lihavuus näy lainkaan. Itse en noteeraa muitten ihmisten lihavuutta lainkaan, ehkä siks kun en puutu muiden ihmisten asioihin muutenkaan kun omassa elämässäkin on niin paljon tekemistä. Kukaan mies ei ole vielä kokenut ettei voisi seksiä harrastaa kanssani, päinvastoin tyrkylle asti on riittänyt senkin jälkeen kun olen ilmoittanut olevani varattu. Usea on vielä ollut urheilija, nykyinen aviomieheni tosin ei sillä en itse pidä urheilijoista seksiä/kaveruutta syvällisemmällä tasolla, oman ukkoni kroppa pysyy kunnossa ruumiillisella työllä. Pahinta lihavuutta on kun ovet alkaa käydä ahtaiksi eikä jalat kanna, näin teoriassa. mutta todellisuudessa lihavuus alkaa olla ongelma siinä vaiheessa kun se ihmistä itseään alkaa vaivata.