Nainen heikoilla jäillä
Anneli Jäätteenmäki oli Pääministerinä 63 kunniatonta päivää, sitten hallitus (hän) joutui häpeällisesti eroamaan. Miksi näin kävi? Hesarin kesäkuun kuukausiliite tarjoaa mainion tapauskuvauksen asioiden kulusta.
1. Anneli Jäätteenmäki päätyi keskustan puoluejohtajaksi edellisen puoluejohtajan menetettyä motivaationsa henkilökohtaisista syistä. Anneli Jäätteenmäki johdattikin puolueensa niukkaan 6000 äänen voittoon sosiaalidemokraateista. Voitto oli makea, keskustalla oli takana kahdeksan opposition vuotta ja puolueeseen nihkeästi suhtautuva sosiaalidemokraattinen puoluejohtaja. Vaalivoittoa juhlittiin Anneli Jäätteenmäen kotikulmilla Etelä-Pohjanmaalla huhtikuun lopulla 2003. Anneli juhli omiensa parissa, vaikka oli hesalaisten valitsema?
2. Kokeneet keskustapoliitikot pitivät voiton tuonutta kampanjaa uhkarohkeana. Esko Aho ja Mauri Pekkarinen seurasivat kuulemma kauhuissaan Jäätteenmäen hyökkäyksiä pääministeri Lipposen kimppuun ulkopoliittisesti herkällä Irak-kysymyksellä. ”Jäätteenmäki syytti Lipposta siitä, että tämä oli joulukuussa Washingtonissa käydessään liittänyt Suomen Yhdysvaltain sotarintamaan vastoin presidentin ja ulkoministerin näkemystä. Muutamaa päivää oppositiojohtajan syytösten jälkeen iltapäivälehdet saivat haltuunsa ulkoministeriön salaisia asiakirjoja, joihin Jäätteenmäen väitteet näyttivät pohjautuvan. Jäätteenmäki kuitenkin kiisti, että hänellä olisi salaisia dokumentteja.”
3. Anneli Jäätteenmäki on sattumapuheenjohtaja kuten Matti Vanhanenkin. Anneli Jäätteenmäki tuli valituksi puoluejohtajaksi, koska Esko Ahosta ei tullut uutta Kekkosta Suomeen. Aho on sen luokan narsisti, että hän kostaa maailmalle kokemansa vääryydet. Matti Vanhanen taas valittiin pääministeriksi ja puoluejohtajaksi, koska Anneli Jäätteenmäki joutui eroamaan viroistaan. Keskustan sisäpiiriläiset epäilivät alun alkaen Jäätteenmäkeä, koska tiesivät tämän heikkoudet. ”Häntä ei tunnettu vahvana asiapoliitikkona. Varsinkin talouspolitiikassa ja ulkopolitiikassa hänen tietonsa olivat puoluejohtajaksi vajavaiset.”
4. Hesarin Kuukausiliitteessä entinen monivuotinen ministeri Sinikka Mönkäre arvioi Anneli Jäätteenmäen työskentelyä toukokuun puolivälissä. Mönkäreen mielestä Jäätteenmäki toimi törkeästi valehdellessaan pääministeri Lipposen toimista suhteessa Yhdysvaltojen suunnitelmiin Irakin suhteen. Muutenkin Jäätteenmäen hallituksen kuherruskuukausi eduskunnassa oli jäänyt ennätyslyhyeksi. ”Kokoomuksen Ben Zyskowiczin ja Kimmo Sasin johdolla oppositio syyttää, että hallitus yrittää salata hallitusohjelmaan kuuluvan lisäpöytäkirjan, jossa määritellään tulevat menonlisäykset. Välikysymys on sävyltään aggressiivinen, jopa ivallinen, ja sen kohteena on nimenomaan pääministeri. ”Aikooko hallitus myös jatkossa harjoittaa salailua ja eduskunnan sekä kansalaisten harhaanjohtamista vai aikooko se tästä myös käytännössä toimia pääministeri Jäätteenmäen usein puheissaan peräänkuuluttaman avoimuuden ja kansanvaltaisuuden hengessä luopuen salailusta ja toimittaen eduskunnan tietoon kaikki päätöksenteon kannalta oleelliset asiakirjat?””
5. Valehtelusta tuli Pääministeri Jäätteenmäen tavaramerkki hänen lyhyehköllä puheenjohtajakaudellaan ja lyhyellä pääministerikaudellaan. Jäätteenmäki oli vilauttanut maaliskuussa MTV3:n vaalikeskustelussa tauolla toimittajille Irakiin liittyvää muistiota. Kysymykseen (toukokuun puoliväli), mistä Jäätteenmäki oli tietonsa saanut, hän vastasi: ”Minulla on kaksi korvaa”. Toimittaja Ervastin saatua haltuunsa keskustan työvaliokunnan kokouspöytäkirjan maaliskuun alkupuolelta, siinä käsiteltiin juuri niitä syytöksiä, joita Jäätteenmäki oli esittänyt edellisillan vaalikeskustelussa. Ervasti löytää kokouspöytäkirjasta mielen kiintoisen lauseen: ”Jäätteenmäki sanoi, ettei hän ollut puhunut työvaliokunnalle aikaisemmin eilen mainitsemistaan asioista, koska ei voinut kertoa hallussaan olevista asiapapereista ja niiden lähteistä. Lähteitäänhän ei voi pettää.” Eduskunnassa toimittaja Ervasti joutuu kepulaiseen sakinhivutukseen. Ensin Jäätteenmäki kieltää pöytäkirjan Ervastin kysyessä työvaliokunnan pöytäkirjasta. Hieman myöhemmin sekä Jäätteenmäen erityisavustaja Timo Laaninen, että pääministeri Jäätteenmäki kieltävät koskaan nähneensäkään pöytäkirjaa. Allekirjoitus on kuitenkin identtinen Jäätteenmäen muiden allekirjoitusten kanssa (keskustan eduskuntaryhmän johtajahan myönsi allekirjoituksen aitouden). Kuuluisaksi tuli myös Anneli Jäätteenmäen tokaisu kesäkuulta: ”Yritän puhua niin totta kuin voin”.
6. Martti Manninen on keskustalainen virkamies presidentin kansliassa, ollut sitä jo pitkään. Manninen on se henkilö, joka on syytänyt Jäätteenmäen fax:iin tuhansiaa sivuja ulkopoliittista aineistoa. Suuri osa salaista tietoa. Jäätteenmäen avustaja valtiosihteeri Risto Volanen toimii Jäätteenmäen sanansaattajana. Volanen kertoo Manniselle tulevien tapahtumien kulun. Volanen parahtaa salaisen kahdenvälisen fax-liikenteen paljastumisen ymmärrettyään: ”Nyt meitä on kolme”. Tilaisuuden lopuksi Manninen anoo armoa: ””Antakaa minulle armoa”.
7. Anneli Jäätteenmäki antaa 18062003 eduskunnalle ilmoituksen. ”Puheen sävy on puolusteleva ja vähän tyly. Hän kiistää saaneensa ulkoministeriön salaisia asiakirjoja, ainoastaan kaksi koostemuistiota… En ollut näitäkään muistioita pyytänyt ja ne tulivat minulle yllätyksenä”. Eduskunta riehaantui Jäättenmäen ”ilmoituksesta” täysin. ”Valehtelee!” joku huutaa. ”En ollut pyytänyt, ja ne tulivat minulle yllätyksenä Jäätteenmäki vastaa”
8. Jäättenmäki jätti hallituksensa eroilmoituksen presidentti Tarja Haloselle Kultarannassa. Sitä ennen eduskuntaryhmät olivat hylänneet Jäätteenmäen. Demareiden Jouni Backman kieltäytyi politikoimasta ”harmaalla vyöhykkeellä”. Kokoomuksen puheenjohtaja Ville Itälä totesi Jäätteenmäen kiertäneen avoimuuden, rehellisyyden ja totuuden kertomisen. Hän lisäsi vielä Jäätteenmäen pettäneen Presidentin luottamuksen. Vasemmistoliiton Suvi-Anne Siimes totesi Jäätteenmäen sotkeneen presidentin ”ala-arvoisesti päättymättömään tarinaan”. Vihreiden puheenjohtaja Osmo Soininvaara syytti Jäätteenmäkeä kiertoilmaisuilla patologiseksi valehtelijaksi. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini kiteytti koko jupakan mainiosti: ”Vallan tavoittelu sokaisi pääministeri Jäätteenmäen. Hän erehtyi, ja luottamus meni”.
9. Loppusanat. On lohdullista, että poliittinen systeemi ja virkamieskoneisto korjaa itseään, ainakin, suurten floppien aikana. Äänestäjät antavat sympatiaääniä ja rationaalisia ääniä, mutta vain valtaa omaavat voivat toimia välittömästi. Kiitos silloisille kansanedustajille.
Anneli Jäätteenmäki oli Pääministerinä 63 kunniatonta päivää, sitten hallitus (hän) joutui häpeällisesti eroamaan. Miksi näin kävi? Hesarin kesäkuun kuukausiliite tarjoaa mainion tapauskuvauksen asioiden kulusta.
1. Anneli Jäätteenmäki päätyi keskustan puoluejohtajaksi edellisen puoluejohtajan menetettyä motivaationsa henkilökohtaisista syistä. Anneli Jäätteenmäki johdattikin puolueensa niukkaan 6000 äänen voittoon sosiaalidemokraateista. Voitto oli makea, keskustalla oli takana kahdeksan opposition vuotta ja puolueeseen nihkeästi suhtautuva sosiaalidemokraattinen puoluejohtaja. Vaalivoittoa juhlittiin Anneli Jäätteenmäen kotikulmilla Etelä-Pohjanmaalla huhtikuun lopulla 2003. Anneli juhli omiensa parissa, vaikka oli hesalaisten valitsema?
2. Kokeneet keskustapoliitikot pitivät voiton tuonutta kampanjaa uhkarohkeana. Esko Aho ja Mauri Pekkarinen seurasivat kuulemma kauhuissaan Jäätteenmäen hyökkäyksiä pääministeri Lipposen kimppuun ulkopoliittisesti herkällä Irak-kysymyksellä. ”Jäätteenmäki syytti Lipposta siitä, että tämä oli joulukuussa Washingtonissa käydessään liittänyt Suomen Yhdysvaltain sotarintamaan vastoin presidentin ja ulkoministerin näkemystä. Muutamaa päivää oppositiojohtajan syytösten jälkeen iltapäivälehdet saivat haltuunsa ulkoministeriön salaisia asiakirjoja, joihin Jäätteenmäen väitteet näyttivät pohjautuvan. Jäätteenmäki kuitenkin kiisti, että hänellä olisi salaisia dokumentteja.”
3. Anneli Jäätteenmäki on sattumapuheenjohtaja kuten Matti Vanhanenkin. Anneli Jäätteenmäki tuli valituksi puoluejohtajaksi, koska Esko Ahosta ei tullut uutta Kekkosta Suomeen. Aho on sen luokan narsisti, että hän kostaa maailmalle kokemansa vääryydet. Matti Vanhanen taas valittiin pääministeriksi ja puoluejohtajaksi, koska Anneli Jäätteenmäki joutui eroamaan viroistaan. Keskustan sisäpiiriläiset epäilivät alun alkaen Jäätteenmäkeä, koska tiesivät tämän heikkoudet. ”Häntä ei tunnettu vahvana asiapoliitikkona. Varsinkin talouspolitiikassa ja ulkopolitiikassa hänen tietonsa olivat puoluejohtajaksi vajavaiset.”
4. Hesarin Kuukausiliitteessä entinen monivuotinen ministeri Sinikka Mönkäre arvioi Anneli Jäätteenmäen työskentelyä toukokuun puolivälissä. Mönkäreen mielestä Jäätteenmäki toimi törkeästi valehdellessaan pääministeri Lipposen toimista suhteessa Yhdysvaltojen suunnitelmiin Irakin suhteen. Muutenkin Jäätteenmäen hallituksen kuherruskuukausi eduskunnassa oli jäänyt ennätyslyhyeksi. ”Kokoomuksen Ben Zyskowiczin ja Kimmo Sasin johdolla oppositio syyttää, että hallitus yrittää salata hallitusohjelmaan kuuluvan lisäpöytäkirjan, jossa määritellään tulevat menonlisäykset. Välikysymys on sävyltään aggressiivinen, jopa ivallinen, ja sen kohteena on nimenomaan pääministeri. ”Aikooko hallitus myös jatkossa harjoittaa salailua ja eduskunnan sekä kansalaisten harhaanjohtamista vai aikooko se tästä myös käytännössä toimia pääministeri Jäätteenmäen usein puheissaan peräänkuuluttaman avoimuuden ja kansanvaltaisuuden hengessä luopuen salailusta ja toimittaen eduskunnan tietoon kaikki päätöksenteon kannalta oleelliset asiakirjat?””
5. Valehtelusta tuli Pääministeri Jäätteenmäen tavaramerkki hänen lyhyehköllä puheenjohtajakaudellaan ja lyhyellä pääministerikaudellaan. Jäätteenmäki oli vilauttanut maaliskuussa MTV3:n vaalikeskustelussa tauolla toimittajille Irakiin liittyvää muistiota. Kysymykseen (toukokuun puoliväli), mistä Jäätteenmäki oli tietonsa saanut, hän vastasi: ”Minulla on kaksi korvaa”. Toimittaja Ervastin saatua haltuunsa keskustan työvaliokunnan kokouspöytäkirjan maaliskuun alkupuolelta, siinä käsiteltiin juuri niitä syytöksiä, joita Jäätteenmäki oli esittänyt edellisillan vaalikeskustelussa. Ervasti löytää kokouspöytäkirjasta mielen kiintoisen lauseen: ”Jäätteenmäki sanoi, ettei hän ollut puhunut työvaliokunnalle aikaisemmin eilen mainitsemistaan asioista, koska ei voinut kertoa hallussaan olevista asiapapereista ja niiden lähteistä. Lähteitäänhän ei voi pettää.” Eduskunnassa toimittaja Ervasti joutuu kepulaiseen sakinhivutukseen. Ensin Jäätteenmäki kieltää pöytäkirjan Ervastin kysyessä työvaliokunnan pöytäkirjasta. Hieman myöhemmin sekä Jäätteenmäen erityisavustaja Timo Laaninen, että pääministeri Jäätteenmäki kieltävät koskaan nähneensäkään pöytäkirjaa. Allekirjoitus on kuitenkin identtinen Jäätteenmäen muiden allekirjoitusten kanssa (keskustan eduskuntaryhmän johtajahan myönsi allekirjoituksen aitouden). Kuuluisaksi tuli myös Anneli Jäätteenmäen tokaisu kesäkuulta: ”Yritän puhua niin totta kuin voin”.
6. Martti Manninen on keskustalainen virkamies presidentin kansliassa, ollut sitä jo pitkään. Manninen on se henkilö, joka on syytänyt Jäätteenmäen fax:iin tuhansiaa sivuja ulkopoliittista aineistoa. Suuri osa salaista tietoa. Jäätteenmäen avustaja valtiosihteeri Risto Volanen toimii Jäätteenmäen sanansaattajana. Volanen kertoo Manniselle tulevien tapahtumien kulun. Volanen parahtaa salaisen kahdenvälisen fax-liikenteen paljastumisen ymmärrettyään: ”Nyt meitä on kolme”. Tilaisuuden lopuksi Manninen anoo armoa: ””Antakaa minulle armoa”.
7. Anneli Jäätteenmäki antaa 18062003 eduskunnalle ilmoituksen. ”Puheen sävy on puolusteleva ja vähän tyly. Hän kiistää saaneensa ulkoministeriön salaisia asiakirjoja, ainoastaan kaksi koostemuistiota… En ollut näitäkään muistioita pyytänyt ja ne tulivat minulle yllätyksenä”. Eduskunta riehaantui Jäättenmäen ”ilmoituksesta” täysin. ”Valehtelee!” joku huutaa. ”En ollut pyytänyt, ja ne tulivat minulle yllätyksenä Jäätteenmäki vastaa”
8. Jäättenmäki jätti hallituksensa eroilmoituksen presidentti Tarja Haloselle Kultarannassa. Sitä ennen eduskuntaryhmät olivat hylänneet Jäätteenmäen. Demareiden Jouni Backman kieltäytyi politikoimasta ”harmaalla vyöhykkeellä”. Kokoomuksen puheenjohtaja Ville Itälä totesi Jäätteenmäen kiertäneen avoimuuden, rehellisyyden ja totuuden kertomisen. Hän lisäsi vielä Jäätteenmäen pettäneen Presidentin luottamuksen. Vasemmistoliiton Suvi-Anne Siimes totesi Jäätteenmäen sotkeneen presidentin ”ala-arvoisesti päättymättömään tarinaan”. Vihreiden puheenjohtaja Osmo Soininvaara syytti Jäätteenmäkeä kiertoilmaisuilla patologiseksi valehtelijaksi. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini kiteytti koko jupakan mainiosti: ”Vallan tavoittelu sokaisi pääministeri Jäätteenmäen. Hän erehtyi, ja luottamus meni”.
9. Loppusanat. On lohdullista, että poliittinen systeemi ja virkamieskoneisto korjaa itseään, ainakin, suurten floppien aikana. Äänestäjät antavat sympatiaääniä ja rationaalisia ääniä, mutta vain valtaa omaavat voivat toimia välittömästi. Kiitos silloisille kansanedustajille.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Osiossa 6 sanon Volasen parahtaneen. Kyllä se oli Manninen , joka parahti.
10. Vuonna 2004 Anneli Jäätteenmäki asettui ehdokkaaksi europarlamenttivaaleihin. Hän oli niissä ylivoimainen ääniharava peräti 149646 äänellä. Jäätteenmäki sai ääniä yli puoluerajojen. Mukana oli varmasti paljon sympatiaääniäkin, mutta ennen kaikkea Jäätteenmäen muhkea äänipotti kertoi kansan syvien rivien luottamuksesta hänen asiantuntemukseensa.
Ennen pidin mielipiteitäsi mielenkiintoisina, jopa arvotettavina. Nyt muutan mielipiteeni.
Olet puolueen ansiokas työläismuurahainen.
Etkö kestä totuuksia, edes sitä listaasi, jota vain jatkoin?
Anneli Jäätteenmäki oli helsinkiläisen ajattelumattomuuden ykkössuosikki. Lisäksi Jäätteenmäki hylkäsi äänestäjänsä nopeasti. Mitäs siihen sanot?
Varmasti eduskuntapaikan jättäminen EU-parlamenttiin siirtymisen takia on monille pettymys, mutta se tapahtuu sentään vaalien ja kansan tahdon kautta sekin.
Äänestäjien hylkäämisestä puhuisin vasta muissa tavoissa jättää eduskunta terveyssyyt lukuunottamatta. Esimerkiksi Tuula Haatainen siirtyi Helsingin kaupunginjohtajan apulaiseksi vain kolme kuukautta eduskuntavaalien jälkeen. Korkeampi palkkako vai helpommat hommat mahtoivat olla hänen motiivinaan. Joka tapauksessa kansalta ei kysytty mitään.
Haatainen on helsinkiläinen, joten petosta ei tapahdu. Jäätteenmäki taas on etelä-pohjanmaalainen, joten petos oli moninkertainen.
Tuula Haatainen on savolainen, Anneli Jäätteenmäki eteläpohjalainen, joskin molemmat olivat ehdokkaina Helsingin vaalipiirissä siellä kauan asuttuaan.
Mutta eikö petos ollut enemmänkin tuossa, että kansanedustaja jättää paikkansa eduskunnassa? Jäätteenmäki jätti sen jatkamalla luottamustehtävissä europarlamenttivaalien kautta, Haatainen halusta siirtyä siviilivirkaan ja vieläpä ilman kansanvaaleja?
Jäätteenmäki käytännössä erotettiin parlamentista, Haatainen taas mouruttiin sieltä.
kun Jäätteenmäki ja Lankia olivat televisohaastattelussa (ei varsinainen vaalitentti) kahdestaan.
Lankia joutui vastaamaan Jäätteenmäellekin tehtyihin politiikan asiakysymysyksiin.
Lopulta toimittaja tuskastui ja sen jälkeen keskustelu Jäätteenmäen kanssa oli lähinnä koirien ulkoiluttamsita ja vastaavaa rupattelua Lankian hoitaessa poliittiset vastausket.
Se siitä Annelin osamisesta.
ps. Annelin eu-vaalien äänimäärässä on paljon näitä Lipposelle kostaneita oivahärkösiä, joidenmielestä oli Lipposen syy, että Anneli tunaroi.
Eu-vaaliin verrattuna Jäätteenmäki oli aiemmissa vaaleissa saanut Vaasan ja helsingin vaalipiireistä yhteensä n. 20 000 ääntä enemmän.
Toisin sanoen liki 20 000 Jäätteenmäen aiempaa kannattajaa hylkäsi hänet Irak-gaten jälkeen, mutta muutama tuhat hajaääntä (ilmeisesti säälistä) Jäätteennmäki toki sai muista vaalipiireistä.
Jäätteenmäki sai eniten ääniä - juuri ja juuri - mutta "muhkeasta äänipotista retostellessa kannattaa muistaa, että niitä olisi voinut olla n. 20 000 enemmän, ellei Jäätteennmäki olisi sortunut valehteluun eduskunnan ja koko kansan edessä.
Minusta oli surkeaa havaita, miten politiikkaa hyvin vähän seuraavat ihmisetkin alkoivat pitää Jäätteenmäkeä lähinnä vitsinä, kun hänen Irak-mokansa tv-uutisointi eteni 2003 kevään ja kesän aikana oikeudenkäyntiin saakka.
Harvoin on Suomessa nähty noin totaalista itse aiheutettua poliittista hirttäytymistä omien valheiden naruun.
ja antakoon enkeltensä ohjata hänen elämäänsä siten, että siinä on ed. siunaus Suomen kansalle. Kiitos, kun hänen kauttaan saimme tietää, mitä vehkeilyjä maahamme yritettiin. Kiitos myös niistä fakseista, mitä Manninen lähetti Koiviston presidenttiaikana linnan ulkopuolelle, jotta me saimme tietää, millainen pressa meillä todella oli, ajoi kansaansa surmaan ja tahallisesti.
Rakas Taivaan Isä, kiitän tästä kaikesta, että olet saattanut nämä kansan tietoisuuteen ja avautukoon silmämme näkemään kaiken sen kieroilun,mitä kansakuntaa vastaan on tehty ja mahd. vielä yritetään tehdä. Aamen.
"Anneli Jäätteenmäki oli Pääministerinä 63 kunniatonta päivää"
Jäätteenmäki 17.4.2003 - 24.6.2003
=
69 päivää.
Siinä on 69 päivää liikaa.
että pelastit meidät irak-sodalta, hyvää jatkoa edelleen annelille.
Luotin hesariin. Jatkossa luotan tarkkaan Uuteen Suomeen.
Juu... tee niin :-)))
Lyhyemmin:
Anneli tipautti Lipposen. Komea suoritus hennolta naiselta. Hän myös palautti Keskustan valtaan. Ei mikään väheksyttävä suoritus sekään. Kun hän sitten asettui ehdokkaaksi EU-parlamenttiin, tuloksena oli kaikkien aikojen äänivyöry.
Tulokset ne ovat, jotka puhuvat. Ne kirjoitetaan historiankirjoihin. Rakkikoirien räksytystä ei kirjata edes marginaaliin.
se epäluotettava henkilö joka jakaa salaiseksi luokiteltuja papereita lehdistölle ja miksi hänen etsintänsä oli niin tuloksetonta. Ilmeisesti noita salaisia papereita lukee ministeriöissä niin monet henkilöt että voiko enää sen jälkeen puhua salaisista papereista.
Voi vain miettiä mitä papereita vielä jaetaan ja minne sillä onhan tunnettua että kun kerran ylittää tietyn kynnyksen niin seuraava kerta onkin paljon helpompaa.
Ai niin eivätkö asiakirjat olleetkaan oikeat ja vääristelivätkö ne?
"Mönkäreen mielestä Jäätteenmäki toimi törkeästi valehdellessaan pääministeri Lipposen toimista suhteessa Yhdysvaltojen suunnitelmiin Irakin suhteen."
Ja mitä asiaa ei ollut tapahtunut? Kaiken lisäksi tuosta oli jo eduskunnassa esitetty kirjallinen kysymyskin.
Totuuden tietää vain Lipponen itse toimiensa tarkoitusperistä, mutta kovin luotettavaa kuvaa ei hänestäkään ole aina saanut sen jälkeen kun hän vaalien alla kertoi että Suomi sai elintarvikeviraston tosin puolikkaan, mutta sai kuitenkin. Sekin osoittautui täysin ankaksi jo pari päivää myöhemmin, kertoiko hän sen julkisuuteen niin että uskoi siihen itse vai tiesikö hän jo silloin että jakoa ei ikinä tulisi tapahtumaan.
Jotta asia ei jäisi vallan tyystin sinun hesarin kopioinnin lukemiseksi on aiheellista myös lukea mitä lukee täällä:
http://www.journalistilehti.fi/journalisti/arkisto/132004/lyhy/Muut129040.htm
Miksi grosmann tilaisuus oli sellainen jota ei saanut Ruotsin tietoon saattaa?
Normaali cocktailtilaisuus ei varmasti ole sellainen joka pitää salata vai onko?
Lipposkritiikkiä voi harrastaa vaikka kuinka paljon, mutta tosiasioita ei voi kuitenkaan paeta iät ja ajat.
kuten sitäkään että media ei ollut lainkaan kiinnostunut kuka vuotaa tietoja lehdistölle ja mitkä olivat syyt siihen.
Eikä sitäkään että UM:n tietohallintojohtaja Martti Favorinia. Grossman-muistiosta hän totesi:
"Koko asiakirja ja jopa sen olemassaolo on salaista. Tältä osin ei haluta kertoa edes sitä, että Suomi on ollut mukana tällaisessa tapahtumassa. Esimerkiksi Ruotsin ei haluta tietävän tällaista, koska siitä saattaa olla haittaa Suomen ja Ruotsin välisille suhteille".
Mutta huomaan että sinultakin on jäänyt itse asia mitä asiakirjoissa käsiteltiin unhoon ja keskityt lähinnä vain siihen miten ne tulivat ja mitä niiden tulosta sanottiin ja tämäkin on niitä tosiasioita joita ei voi paeta.
Ei mua ainakaan huvita sille sossuämmälle mitään maksaa. Menisi töihin loisimasta.
Mönkäre jakaa sinullekin, valitettavasti.
Keskustan johto oli hyvällä mallilla. Mutta mistäpä sinä sen tietäisit, kun et ole nähnyt.
Keskusta oli jo Ahon aikana tiukasti Vanhasen komennossa.
Politiikan toimittajat ovat lapsellisen tyhmiä ja oikein naurattaa, että saavat palkkaa paskapuheistaan.
Avaaja kuvaa täydellisesti tuonajan tapahtumat siitä ei ole mitään poisotettavaa. Mistä halvetiasta sinä olet päähäsi saanut, että Vanhanen johti Ahon aikana Keskustaa. Tuo on kyllä niin härski väite, jota ei usko vanha Erkkikään.
Vanhanen ollessaan Ahon sihteerinä, oli täysin juoksupojan asemassa. Kun Aho antoi Vanhaselle vapaat kädet valmistella hänen kuuluisaksi tullutta Työreformiaan, jo siinkin Vanhasella keitti pahasti yli kuten myöhemmin nähtiin. Vanhanen ei ole edes omia Hallituksiaan johtanut, mitä sitten Ahon silloista Hallitusta, älä sentään noin paksua paskaa puhu, tuota ei usko kukaan.
Vanhanen ei koskaan ole johtanut mitään. Käärmettä se seuraa.