Lestadiolaisten "sääntöjä" ja syntien anteeksipyytämistä ja -saamista usein ihmetellään..
"Eikö suuri osa länsimaisen mielen ongelmista on seurausta kristinuskon synti- ja syyllisyys käsitteistä?
Kyllä, se on vääjäämätöntä. Synnin käsite luo ympärilleen aivan tietyntyyppisen tietoisuuden. Ajatus synnistä puuttuu kokonaan itämaisesta(Kauko-Aasia) mielestä. Sen tilalla on tietämättömyyden käsite. Idän tietoisuudessa kaiken pahan alku ei ole synti vaan tietämättömyys. Pahuuden olemassaolo on seurausta tietämättömyydestä. Silloin ongelmaksi ei muodostu syyllisyys vaan itsekuri. Ihmisen on oltava tietoisempi; hänen on tiedettävä enemmän. Idässä tieto on ollut ihmistä muuttava voima - ja meditaatio on ollut tuon muutoksen käytännön instrumentti.
Kristinuskon piirissä on synti saanut keskeisen aseman. Eikä kysymys ole vain yksilön synnistä. Perustana on koko ihmiskunnan perisynti. Ajatus syönnistä kuormittaa länsimaista mieltä. Se synnyttää ihmisissä syyllisyyttä ja sen mukana tuomia jännitteitä Tästä syystä kristillisyys on ollut kykenemätön kehittämään meditatiivisia tekniikoita. Se on kehittänyt ainoastaan rukouksen. Mitä ihminen voisi tehdä taistellakseen syntiä vastaan. Hän voi olla vain moraalinen ja rukoilla..
Idässä ei ole mitään kymmeneen käskyyn verrattavaa. Idältä puuttuu kaiken kattava moraalinen malli. Siksi idän ongelmat ovat erilaisia lännen ongelmiin verrattuna. Länsimaiden etsijöiden ongelmana on syyllisyys. Syvällä sisimmässään he tuntevat syyllisyyttä. Edes kapinalliset eivät ole vapaita syyllisyydentunnosta. Syyllisyyden ongelma on luonteeltaan psykologinen; se liittyy enemmän ihmisen mieleen kuin hänen perusolemukseensa.
Länsimaisen ihmisen pääasiallinen ongelma on aina syyllisyydestä vapautuminen. Siksi sekä psykoanalyysi että ripittäytyminen ovat kehittyneet lännessä Itä ei ole kehittänyt vastaavia menetelmiä, koska niitä ei ole koskaan tarvittu idässä. Lännessä ihmisen täytyy ripittäytyä. Vain siten hän voi vapautua syvälle juurtuneesta syyllisyydestään. Vaihtoehtoisesti hänen on käytävä lävitse psykoanalyysi, jotta hän voisi heittää syyllisyyden tuntonsa menemään (ja kokea hetkellinen emotionaalinen vapautuminen).
Mutta nämä menetelmät eivät vapauta ihmistä pysyvästi syyllisyydestä, sillä synnin käsite säilyy ennallaan. Syyllisyyden tunteet kerääntyvät ihmiseen uudelleen ja uudelleen. Siksi ripittäytymien ja psykoanalyysi voivat auttaa vain hetkellisesti. ihmisen on ripittäydyttävä uudelleen ja uudelleen. Nämä menetelmät ovat vain tilapäisiä apukeinoja pysyvästi hyväksyttyä sairautta vastaan. Sairauden perimmäinen syy - synnin käsite - on joka tapauksessa hyväksytty.
Idässä ongelma ei ole psykologinen. Idän ongelma liittyy ihmisen olemukseen. Kysymys ei ole mielenterveydestä vaan sielullisesta kasvusta. Ongelma on siinä kuinka kasvaa spirituaalisesti, kuinka tulla tietoisemmaksi asioista. Olennaista ei ole käyttäytymisen muuttuminen vaan tietoisuuden muuttuminen. Muutokset käyttäytymisessä seuraavat automaattisesti.
Kristillisyys on kiinnostunut lähinnä ihmisen käyttäytymisestä. Mutta käyttäytymien on hyvin ulkokohtainen asia. Olennaista ei ole se, mitä me teemme vaan mitä me olemme. Jos muutamme vain käyttäytymistämme, me emme todellisuudessa muuta juuri mitään. Me säilymme edelleen saman olentona. Ihminen voi muuttua ulkonaisesti pyhimykseksi, mutta sisäisesti hän on edelleen oma entinen minänsä.
Kaikilla lännestä tänne saapuvilla etsijöillä on sama ongelma: he tuntevat syyllisyyttä käyttäytymisen vuoksi. Minun on kamppailtava saadakseni heidät tiedostamaan syvemmäntason ongelman - kysymyksen heidän perusolemuksestaan, ei psyykestä.
..Hekin ovat saaneet aikaan vain erilasia määräyksiä: tee näin; tee näin; älä tee noin.. Koko uskonto on keskittynyt käyttäytymisen ympärille. “
Lainattu Oshon kirjasta "esoteerinen psykologia".
"Eikö suuri osa länsimaisen mielen ongelmista on seurausta kristinuskon synti- ja syyllisyys käsitteistä?
Kyllä, se on vääjäämätöntä. Synnin käsite luo ympärilleen aivan tietyntyyppisen tietoisuuden. Ajatus synnistä puuttuu kokonaan itämaisesta(Kauko-Aasia) mielestä. Sen tilalla on tietämättömyyden käsite. Idän tietoisuudessa kaiken pahan alku ei ole synti vaan tietämättömyys. Pahuuden olemassaolo on seurausta tietämättömyydestä. Silloin ongelmaksi ei muodostu syyllisyys vaan itsekuri. Ihmisen on oltava tietoisempi; hänen on tiedettävä enemmän. Idässä tieto on ollut ihmistä muuttava voima - ja meditaatio on ollut tuon muutoksen käytännön instrumentti.
Kristinuskon piirissä on synti saanut keskeisen aseman. Eikä kysymys ole vain yksilön synnistä. Perustana on koko ihmiskunnan perisynti. Ajatus syönnistä kuormittaa länsimaista mieltä. Se synnyttää ihmisissä syyllisyyttä ja sen mukana tuomia jännitteitä Tästä syystä kristillisyys on ollut kykenemätön kehittämään meditatiivisia tekniikoita. Se on kehittänyt ainoastaan rukouksen. Mitä ihminen voisi tehdä taistellakseen syntiä vastaan. Hän voi olla vain moraalinen ja rukoilla..
Idässä ei ole mitään kymmeneen käskyyn verrattavaa. Idältä puuttuu kaiken kattava moraalinen malli. Siksi idän ongelmat ovat erilaisia lännen ongelmiin verrattuna. Länsimaiden etsijöiden ongelmana on syyllisyys. Syvällä sisimmässään he tuntevat syyllisyyttä. Edes kapinalliset eivät ole vapaita syyllisyydentunnosta. Syyllisyyden ongelma on luonteeltaan psykologinen; se liittyy enemmän ihmisen mieleen kuin hänen perusolemukseensa.
Länsimaisen ihmisen pääasiallinen ongelma on aina syyllisyydestä vapautuminen. Siksi sekä psykoanalyysi että ripittäytyminen ovat kehittyneet lännessä Itä ei ole kehittänyt vastaavia menetelmiä, koska niitä ei ole koskaan tarvittu idässä. Lännessä ihmisen täytyy ripittäytyä. Vain siten hän voi vapautua syvälle juurtuneesta syyllisyydestään. Vaihtoehtoisesti hänen on käytävä lävitse psykoanalyysi, jotta hän voisi heittää syyllisyyden tuntonsa menemään (ja kokea hetkellinen emotionaalinen vapautuminen).
Mutta nämä menetelmät eivät vapauta ihmistä pysyvästi syyllisyydestä, sillä synnin käsite säilyy ennallaan. Syyllisyyden tunteet kerääntyvät ihmiseen uudelleen ja uudelleen. Siksi ripittäytymien ja psykoanalyysi voivat auttaa vain hetkellisesti. ihmisen on ripittäydyttävä uudelleen ja uudelleen. Nämä menetelmät ovat vain tilapäisiä apukeinoja pysyvästi hyväksyttyä sairautta vastaan. Sairauden perimmäinen syy - synnin käsite - on joka tapauksessa hyväksytty.
Idässä ongelma ei ole psykologinen. Idän ongelma liittyy ihmisen olemukseen. Kysymys ei ole mielenterveydestä vaan sielullisesta kasvusta. Ongelma on siinä kuinka kasvaa spirituaalisesti, kuinka tulla tietoisemmaksi asioista. Olennaista ei ole käyttäytymisen muuttuminen vaan tietoisuuden muuttuminen. Muutokset käyttäytymisessä seuraavat automaattisesti.
Kristillisyys on kiinnostunut lähinnä ihmisen käyttäytymisestä. Mutta käyttäytymien on hyvin ulkokohtainen asia. Olennaista ei ole se, mitä me teemme vaan mitä me olemme. Jos muutamme vain käyttäytymistämme, me emme todellisuudessa muuta juuri mitään. Me säilymme edelleen saman olentona. Ihminen voi muuttua ulkonaisesti pyhimykseksi, mutta sisäisesti hän on edelleen oma entinen minänsä.
Kaikilla lännestä tänne saapuvilla etsijöillä on sama ongelma: he tuntevat syyllisyyttä käyttäytymisen vuoksi. Minun on kamppailtava saadakseni heidät tiedostamaan syvemmäntason ongelman - kysymyksen heidän perusolemuksestaan, ei psyykestä.
..Hekin ovat saaneet aikaan vain erilasia määräyksiä: tee näin; tee näin; älä tee noin.. Koko uskonto on keskittynyt käyttäytymisen ympärille. “
Lainattu Oshon kirjasta "esoteerinen psykologia".
Vastaukset 5
Vanhimmat
Yritä ens kerran tiivistää.
..kyllä sen jaksaa lukea. Ehkä se ei ollut sinua varten.
anteeksi saamattomat ja anteeksiantamattomat synnit painavat mieltä monellakin.Ei kuitenkaan ihmisyyttä ole , jos ei ole syyllisyyttä.
Kovin hyvin en tunne itämaisia uskontoja, mutta samanlainen käsitys minullakin siitä on kuin tuossa kerrottiin.
Synnistä olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että se kuuluu vain länsimaisiin uskontoihin ja on niissä keskeisen aseman.
Toisaalta kun ajattelee, että ihminen on sama kaikkialla, on jännä havaita miten erilaisin keinoin erilaisissa kulttuureissa eläneet ihmiset ovat ratkoneet oman minuuteensa suhdetta tuntemattomaan tuonpuoleiseen.
Minusta tuntuu, että jokaisella ihmisellä on omatunto, joka ohjaa häntä ja hänen käyttäytymistään riippumatta kulttuurisista taustoistaan. Omantuntonsa avulla ihminen tuntee sisällään toimintansa seuraukset; ymmärtää sen mikä on hyvää ja mikä pahaa.
Käsittääkseni kaikki uskonnot pyrkivät siihen, että ihminen kehittyisi hyvään suuntaan, pois pahasta ja pahoista teoista. Esim. kristinuskossa tätä pahaa, jota tulee vältellä, kutsutaan synniksi. Itämaisissa uskonnoissa tätä pahaa kutsutaan tietämättömyydeksi. Minusta kysymys on täsmälleen samasta asiasta.
Mielestäni on yksi lysti minkä tien valitsee itsensä parantamisessa, pääasia on, että pyrkii toiminnassaan hyvään ja kehittyy ihmisenä.
sen, mikä näkyy ulospäin (käyttäytyminen, työ ja toimet), mutta Jumala näkee sydämeen.
Olosuhteet ja ympäristö, johon itse kukin syntyy, on senhetkinen todellisuus, jota vastasyntynyt ei voi toiseksi muuttaa.
Se, millainen ihmisestä tulee myöhemmin,ja miten hän aikuisena elää, on syysuhteessa lähimäisiin ja Jumalaan. Näistä jälkimäinen on Jumalan tuntema osa-alue, jota tosiasiaa ihminen ei useinkaan halua myöntää. Helpoin tie kun on seurata ajallisia auktoriteetteja ja uskotella syyllisyyden olevan muualla kuin itsessä.
Silloin kun elävää Jumalaa ei haluta tunnustaa ja tuntea, ajaudutaan itse keksittyihin aatteisiin ja tekoihin, joilla Jumala halutaan saattaa itselle suosiolliseksi ja oma olo "puhtaaksi".
Kristiuskon ydinsanoma on siinä, että "ihminen tulee vanhurskaaksi USKON KAUTTA, ILMAN LAIN TÖITÄ."(Room 3:28) ja että "Autuas on se mies, jolle JUMALA ei syntiä lue.(Room4:8)