Heippa!
mä oon aina joskus puhunut pelostani, että papa
ei taaskaan ole puhdas. oon jo 2004 keväästä as-
ti juossut papassa ja nyt on edessä laajemmat
tutkimukset. oon ollut jo pitkään tosi väsynyt,
tummat renkaat silmien ympärillä ja nukun 7-8
yössä. vatsan seudulla kipuja ja huimausta....
oon 25v. ja kolmen lapsen äiti.pelottaa, jos....
harrastan aktiivisesti liikuntaa ja rakastan
elämääni. on tyhmää ehkä pelätä, pelkään silti
ja läheiseni, eivät halua nähdä huononevaa oloani
mä oon aina joskus puhunut pelostani, että papa
ei taaskaan ole puhdas. oon jo 2004 keväästä as-
ti juossut papassa ja nyt on edessä laajemmat
tutkimukset. oon ollut jo pitkään tosi väsynyt,
tummat renkaat silmien ympärillä ja nukun 7-8
yössä. vatsan seudulla kipuja ja huimausta....
oon 25v. ja kolmen lapsen äiti.pelottaa, jos....
harrastan aktiivisesti liikuntaa ja rakastan
elämääni. on tyhmää ehkä pelätä, pelkään silti
ja läheiseni, eivät halua nähdä huononevaa oloani
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pelko on aivan ymmärrettävää, niin pelkäävät myös läheisesi. Saat hoitoa ja asiasi etenevät parempaan suuntaan. Jaksa lastesi vuoksi, aina on toivoa.
otsikkoon vai tekstiisi. Et juokse turhaan tutkimuksissa, jos niihin on joku peruste. Miksi juokset juuri papa-kokeessa?
Toivottavasti läheisesi kuuntelevat... oletko kertonut heille...?
10 kysymystä, vastaa vain kaikkiin..
No sinulle aloittaja eli äityli 25v sanoisin, että ymmärrän tuon "juoksemisen".. Itse jouduin tutkimuksesta toisiin ja jälleen toisiin ja sitä juoksua kesti runsaat kaksi vuotta ja lopulta löytyi aivokasvain. :(
Kyllä se "juoksuaika" oli raskasta ja näkyi kyllä minustakin ulos, ei itse sairaus saanut sitä aikaan vaan nimenomaan se epätietoisuus ja pelko, jotka ruokkivat toinen toistaan.
Nyt kun hoidot ovat kesken ja aika rankat ovat olleet, en silti ole niin kamalan näköinen kuin silloin ennen diagnoosia.
Olen nyt alkanut miettimään myös sitä, että miten käy hoitojen jälkeen.
alkanut miettimään, miten käy hoitojen jälkeen.
Jos hoito tehoaa, mutta... alanko silti pelkäämään sitä, että entä jos... kasvaako uudestaan... ja minne... ym. ym. eli alanko pelkäämään uudelleen???!!!!
Silloin nimittäin luulen sen pelon olevan vielkin suuremman ja se näkyy varmasti myös ulos. Ja sellaista ei todellakaan läheistensä halua joutuvan näkemään. Jo etukäteen ajatuskin tällaisesta kauhistuttaa.
KIITOKSIA.On hyvä saada mielipiteitä omasta
tekstistäni.Papassa käyn, koska ei ole kuulemma vielä syytä huoleen. Nyt odottelen aikaa laajem-
piin tutkimuksiin.