lehti juttuja!

En tiedä paperiversiosta, mutta tuossa on linkki:
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Aerosmith jahtasi bluesin aaveita pitkin Areenaa/1135228568468

tänään 9.6. Aamulehdessä: "Aerosmith jaksaa ratsastaa" Kari Salminen luonnehtii keikkaa mm. näin (Lyhennelty):
"Nykyään Aerosmith on kalpea varjo entisestä. Helsingissä soittanut jytinäorkesteri näyttää ja kuulostaa komealta, mutta palo puuttuu. Toxic twins-voimakaksikon, kitaristi Joe Perryn ja solisti Steven Tylerin, rahaa ja hittejä tuottava jukeboksi toimii, mutta ei sykähdytä."

"Aerosmith-sirkusta ei ole vuosikymmeniin tahdistettu siihen musiikkiin, jota soittajat todella rakastavat. He ovat pohjimmiltaan blues-muusikoita kierteellä ja kerien. ...
Zombeina hittejään kelaavien soittajien silmät syttyivät Helsingissä, kun vuoroon tuli pitkä jamittelu "Baby please don't go".... Rocksilta kuultiin hölkkäävä Back in the saddle ja Draw the lineltä psykopunkin sukuinen nimibiisi. Lähikuvia screenille nappaavat kamerat paljastivat, että kehäraakitkin innostuvat pätkittäin...

Miksei Aerosmith sitten soita vain niitä lauluja, jotia soittajat rakastavat? No siksi, että 1980-luvulla Perry, Tyler ja kumppanit vetivät itsensä kuiville huumesuosta ja päättivät ryhtyä tosi isoksi bändiksi. Tavoite ei toteudu ilman uhrauksia. Sielu pelastettiin yhdeltä paholaiselta ja myytiin toiselle. Suurisuuntaisten mutta ikävystyttävien nyyhkybiisien kelaamista illasta toiseen puuduttaa pelimannin kuin pelimannin.

Steven Tyler on yhä eläimellinen esiintyjä. Hänen tutkaparinsa Joe Perry on tyylikkään sulkeutunut kitarasankari, jolta Slash ja Andy McCoy ovat oppineet paljon. Jotenkin vain ei tunnu oikealta, että ensi vuonna 60 täyttävä laulaja esittelee vatsaansa, johon kirjoitettu selvällä suomella: "nuole minua". Eivätkö nämä jekut kuulu asiaan silloin, kun soittajat ovat nuoria, tyhmiä ja kyltymättömiä? Nykyään Aerosmithin miehet vain simuloivat sitä, mitä he olivat ennen viattomasti. Bostonissa 1970-luvun alussa perustetun bändin jäsenet varmasti häpeäisivät itseään, jos näkisivät, mitä heistä on joskus tuleva.


Stephen Davisin Aerosmith-kirjan suomennos haukutaan lyttyyn sanoin: "Aito helsinkiläinen parsi kohtaa honottavan rokkaripuheen, ja kaiken yllä leijuu kirjallisuudenopiskelijan kaikkitietävä murretietoisuus. Teos on masentava muutenkin, mutta suomennoksen ansiosta se on melkein lukukelvoton."

Arrowsmith kirjoitti:

tänään 9.6. Aamulehdessä: "Aerosmith jaksaa ratsastaa" Kari Salminen luonnehtii keikkaa mm. näin (Lyhennelty):
"Nykyään Aerosmith on kalpea varjo entisestä. Helsingissä soittanut jytinäorkesteri näyttää ja kuulostaa komealta, mutta palo puuttuu. Toxic twins-voimakaksikon, kitaristi Joe Perryn ja solisti Steven Tylerin, rahaa ja hittejä tuottava jukeboksi toimii, mutta ei sykähdytä."

"Aerosmith-sirkusta ei ole vuosikymmeniin tahdistettu siihen musiikkiin, jota soittajat todella rakastavat. He ovat pohjimmiltaan blues-muusikoita kierteellä ja kerien. ...
Zombeina hittejään kelaavien soittajien silmät syttyivät Helsingissä, kun vuoroon tuli pitkä jamittelu "Baby please don't go".... Rocksilta kuultiin hölkkäävä Back in the saddle ja Draw the lineltä psykopunkin sukuinen nimibiisi. Lähikuvia screenille nappaavat kamerat paljastivat, että kehäraakitkin innostuvat pätkittäin...

Miksei Aerosmith sitten soita vain niitä lauluja, jotia soittajat rakastavat? No siksi, että 1980-luvulla Perry, Tyler ja kumppanit vetivät itsensä kuiville huumesuosta ja päättivät ryhtyä tosi isoksi bändiksi. Tavoite ei toteudu ilman uhrauksia. Sielu pelastettiin yhdeltä paholaiselta ja myytiin toiselle. Suurisuuntaisten mutta ikävystyttävien nyyhkybiisien kelaamista illasta toiseen puuduttaa pelimannin kuin pelimannin.

Steven Tyler on yhä eläimellinen esiintyjä. Hänen tutkaparinsa Joe Perry on tyylikkään sulkeutunut kitarasankari, jolta Slash ja Andy McCoy ovat oppineet paljon. Jotenkin vain ei tunnu oikealta, että ensi vuonna 60 täyttävä laulaja esittelee vatsaansa, johon kirjoitettu selvällä suomella: "nuole minua". Eivätkö nämä jekut kuulu asiaan silloin, kun soittajat ovat nuoria, tyhmiä ja kyltymättömiä? Nykyään Aerosmithin miehet vain simuloivat sitä, mitä he olivat ennen viattomasti. Bostonissa 1970-luvun alussa perustetun bändin jäsenet varmasti häpeäisivät itseään, jos näkisivät, mitä heistä on joskus tuleva.


Stephen Davisin Aerosmith-kirjan suomennos haukutaan lyttyyn sanoin: "Aito helsinkiläinen parsi kohtaa honottavan rokkaripuheen, ja kaiken yllä leijuu kirjallisuudenopiskelijan kaikkitietävä murretietoisuus. Teos on masentava muutenkin, mutta suomennoksen ansiosta se on melkein lukukelvoton."

Lue lisää

tuo oli kyllä ihan kipee ja tiukkapipoinen juttu!
sen on kirjoittanut joku rupsahtanut kateellinen ihminen.
t.23vee *fani*