edes pikkuisen?
Aina koen itseni jotenkin kapinalliseksi.
Nuoresta asti olen kokenut sen.
Ei vain lopu,enkä tahdokaan?
Aina kun tulee juttua soveliaisuudesta tai säädyllisestä,iskee minussa "ähky"....
Löytyneekö samanikäisistä samankaltaista kokevia?
Kysymys ei ole "yliampumisesta",vaan tavanomaisuudesta ja itsetyytyväisyyden "näkemisestä".
Aina koen itseni jotenkin kapinalliseksi.
Nuoresta asti olen kokenut sen.
Ei vain lopu,enkä tahdokaan?
Aina kun tulee juttua soveliaisuudesta tai säädyllisestä,iskee minussa "ähky"....
Löytyneekö samanikäisistä samankaltaista kokevia?
Kysymys ei ole "yliampumisesta",vaan tavanomaisuudesta ja itsetyytyväisyyden "näkemisestä".
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pistän hanakasti kampoihin asioissa, jos ne tuntuvat minusta vääriltä.
Puolustan kuin herhiläinen kantaani ja osaan yleesä perustella hyvin, mutta ....
Olen varmaan hieman erikoinen, enkä enää sopeudu, vaikka joskus kovasti sitä yritin.
Ja surenkin sitä, etten sopeudu, olisi varmasti helpompaa elää, sillä nyt ainakin elämä tuntuu kovin raskaalta.
uskaltaa istua kadun reunaan syömään hattaraa tai tikkaria raidalliset sukat jalassa ja "olla se sisäinen lapsi" näkyvissä.
Eli ei kangistu kaavoihin,eikä ikä rajoita.Ei vain näyttääkseen,että uskaltaa ,vaan ilosta siihen,että olen.
Mihin sinun pitäisi sopeutua?Normityypiksi.?
Ajattelepa Stadilaismiestä, joka sanoo olevansa Stadin miellyttävin mies. Oli mennyt psykiatrille kun huomasi leveilevänsä sillä, että on Stadin miellyttävin mies.
Nyt hän tietää sitä olevansa, kun sai hoitoa ylemmyyskompleksiinsa. Hoito auttaa.
Tuo oli hyvä, minä tykkään siitä.hih hih
Minä yritän käyttäytyä asiallisesti ja korrektisti, mutta toisinaan huonolla menestyksellä.
Uhma ja kapina nousee vieläkin, minullakin kaikkea auktoriteettejä kohtaan. Tosi vaikeaa ottaa vastaan käskymuotoja ja vältän myös niitä itse käyttämästä.
"Kerran koin olla,kuin oli muut.
Suuni koin laittaa kuin oli muitten suut.
Yritin seurata toisia suita,
Vaan kohta loilotin erillä muita."P.Mustapää(muistaakseni)