Olemme olleet aina olleet ihan samanlaisia arkoja ja hiljaisia kaverini kanssa. Meillä ei ole ollut muita ystäviä kuin toisemme, eikä meistä hirveesti välitetty koulussakaan. Aina oltiin vaan kahdestaan.
Yläasteen jälkeen kaverini lähti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, enkä nähnyt häntä enää niin paljon. Parin kuukauden jälkeen viihdoin tavattiin ja en voinut uskoa näkemääni. Kamu oli muuttunut niin paljon ulkoisesti ja sisäisesti. Hänellä ei ollut enää mitään tylsiä huppareita vaan trendivaatteet, blondatut hiukset ja paljon meikkiä. Hän puhui hirveästi uusista kavereistaan ja näytti heidän bilekuvia IRC-galleriasta. Mä kysyin, että miten sä oot muuttunut niin paljon, ja hän vaan sanoi, että "päätin aloittaa puhdalta pöydältä". Yritin udella enemmän tästä suuresta muutoksesta, mutta hän sanoi aina vaan jotain "kyllästyin tyyliini" "Sunkin on aika tehä muutos".
Miten ihmeessä joku voi tehdä noin suuren muutoksen parissa kuukaudessa? Myönnän, että olen kateellinen hänelle. Itse olen edelleen se sama ujo tylsimys, vaikka olenkin yrittänyt hommata uusia kavereita... Miten voi saada noin paljon tahdonvoimaa, että laittaa ittensä kokonaan remonttiin? Johtuuko se vaan siitä, että hän muutti pääkaupunkiseudulle ja minä jäin tänne korpeen?
:)
Yläasteen jälkeen kaverini lähti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, enkä nähnyt häntä enää niin paljon. Parin kuukauden jälkeen viihdoin tavattiin ja en voinut uskoa näkemääni. Kamu oli muuttunut niin paljon ulkoisesti ja sisäisesti. Hänellä ei ollut enää mitään tylsiä huppareita vaan trendivaatteet, blondatut hiukset ja paljon meikkiä. Hän puhui hirveästi uusista kavereistaan ja näytti heidän bilekuvia IRC-galleriasta. Mä kysyin, että miten sä oot muuttunut niin paljon, ja hän vaan sanoi, että "päätin aloittaa puhdalta pöydältä". Yritin udella enemmän tästä suuresta muutoksesta, mutta hän sanoi aina vaan jotain "kyllästyin tyyliini" "Sunkin on aika tehä muutos".
Miten ihmeessä joku voi tehdä noin suuren muutoksen parissa kuukaudessa? Myönnän, että olen kateellinen hänelle. Itse olen edelleen se sama ujo tylsimys, vaikka olenkin yrittänyt hommata uusia kavereita... Miten voi saada noin paljon tahdonvoimaa, että laittaa ittensä kokonaan remonttiin? Johtuuko se vaan siitä, että hän muutti pääkaupunkiseudulle ja minä jäin tänne korpeen?
:)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä. Ehdottomasti suosittelen paikkakunnan vaihdosta, jos tuntuu että alkaa vanhat kuviot ahdistaa. Minulle kävi myös samoin, tosin vieläkin on korjaamista, mutta aion vielä parantaa reilusti, koska tiedän mitä kaikkea voisin olla. Se on ihan omasta ajatusmaailmasta kiinni. Päättää vaan että minähän vielä näytän.
Itse joskus nuoruudessani olin kovin hiljainen ja ujo, syynä se, että minua jollain asteella kiusattiin koulussa vanhempieni ammatin vuoksi. Silloisella luokallani oli todella huono luokkahenki, ja luokka oli ikäänkuin jakaantunut kahteen leiriin, kiusaajiin ja ei-kiusaajiin.
Muutin 8-luokan jälkeen uudelle paikkakunnalle, jossa sain oitis paljon kivoja ystäviä, eikä ollut vanhoja kiusaajia ja luokkahengen pilaajia enää näköpiirissäni. Paikkakunnan vaihdos teki siis itselleni todella hyvää! Tulin paljon iloisemmaksi ja sosiaalisemmaksi, ja muutuin ihmisenäkin paljon positiivisemmaksi.
En usko, onko sillä eroa asuuko kaupungissa vaiko maalla, kunhan nyt maisemaa vaihtaa ja tutustuu uusiin ihmisiin, joilla ei ole mitään ennakkoluuloja sinusta. Se on myös vapauttava kokemus, kun tajuaa, ettei ihmiset odota sinulta mitään tiettyä käytöstä tietyssä tilanteessa. Olet silloin vapaampi aloittamaan elämäsi ns. puhtaalta pöydältä.
Lykkyä tykö!
tuollaisen muutoksen löytämällä elämänkumppanin, joka haluaisi olla kanssani. Se avaisi maailmassa niin monta verhoa, että ei pysty kuvailemaan. Sekä toisi rohkeutta ja puheliaisuutta...
mulla kävi samanlailla. hän tais olla fiksumpi ja haki apua tilanteeseensa, ja se hyödytti.
nyt ei vois uskoa millanen se on ennen ollut.
mut ei se mitään, koitetaan ite samaan vielä tässä lähitulevaisuudessa.