Uskomatonta! Viestiketjuihin vastanneissa tuntuu aina olevan joku omakohtaisen tragedian kohdannut tyyppi, joka kertoo keskenmenostaan/kuolleesta vauvasta tms. Sympatiat kamalia kokeneille, mutta miksi aiheuttaa pelkoja ja pahaa oloa muille vastaamalla usein hyvin iloisiinkin aloituksiin jotain negatiivista ja usein hyvinkin karusti synkistellen.
Motivaationa on...?? Muistuttaa kuoleman mahdollisuudesta?! Ettei vain saisi iloita liikaa vauvasta ennen kuin se syntyy ja sittenkin muistaa murehtia kehtokuolemaa ja muita kauhuja! Vai onko taustalla halu purkaa omaa tuskaa ja katkeruutta? Tiedon jakaminen on eri asia, jos joku kysyy ahdistuneena, onko normaalia, onko vakava merkki jostain tms. Mutta jos aloittaja riemuitsee vaikkapa vauvan potkuista, niin miksi siihenkin joku tulee vastaamaan miten vauvan potkut lakkasivat viikolla se ja se (tietenkin sama kuin aloittajalla) ja sitten tulikin hautajaiset kasteen sijaan. Onko ihan pakko?! Miksi?
Motivaationa on...?? Muistuttaa kuoleman mahdollisuudesta?! Ettei vain saisi iloita liikaa vauvasta ennen kuin se syntyy ja sittenkin muistaa murehtia kehtokuolemaa ja muita kauhuja! Vai onko taustalla halu purkaa omaa tuskaa ja katkeruutta? Tiedon jakaminen on eri asia, jos joku kysyy ahdistuneena, onko normaalia, onko vakava merkki jostain tms. Mutta jos aloittaja riemuitsee vaikkapa vauvan potkuista, niin miksi siihenkin joku tulee vastaamaan miten vauvan potkut lakkasivat viikolla se ja se (tietenkin sama kuin aloittajalla) ja sitten tulikin hautajaiset kasteen sijaan. Onko ihan pakko?! Miksi?
Vastaukset 20
Vanhimmat
ja muissa paikoissa missä olen tullut puhuneeksi tästä palstasta,kaikki kehottaa että "älä vaan vietä aikaa niillä palstoilla,äläkä TODELLAKAAN usko mitä siellä kirjotellaan".ymmärrän hyvin miksi.täällä oli joskus keskustelu siitä,että pitää ottaa huomioon että melko usein raskaus päättyy ikävästi..kuka helvetin idiootti noin kirjottaa.just joku sellanen henkilö jota kuvailit!!
ikävä tosiaan että joidenkin kohdalla on sattunut todella ikävä tragedia,mutta mielestäni siitä ei tarvitse "pelotelele" muita..toisinaan,mielestäni on myös tyhmää,kun täällä joskus kysytään vakavistakin asioista,kuten just toi et "liikkeet loppu,onko normaalia?" tai että on ollut paljon verenvuotoa,onko se normaalia".täällä kun ei lääkäreitä olla,ja vaikka olisikin,ei täältä kannata tollasia juttuja kysellä.ne kysymyksen kuuluu neuvolaan ja lääkäreille.toinen asia on tulla kirjottamaan ett onko muilla ollut samaa jne.mutta kuitenkin muistaa kysyä sitä ammattilaiselta myös!!
no,tämä sinun alotusviestisi sekä minun kirjoitukseni saa varmaan aika moiset haukut,kuten yleensä tällä palstalla on tapana tapahtua,mutta ei voi mitään.
onnellista odotusta kuitenkin kaikille!!!
Olen samaa mieltä, että naiset pitäisi vähä miettiä, mistä kirjoittaa.
Annettaan vaan odottajien iloitaa odotuksesta, kannustettaan ja rohkaistaan hyvillä asioilla.
Jep
Totta.
Miksi aina tarvii muistaa: voi tapahtua jotain pahaa!? Totta kai voi ottaa varovasti ja niin edelleen, mutta ei se raskaus tai muu elo murehtimalla parane! Maailmaan syntyy koko ajan totaalisen terveit vauvoja tiuhaan tahtiin ja suurin osa raskauksista on ihan helppoja ja sujuvat hyvin! Synnytettiin ennenkin, ilman kontrolleja ja tutkimuksia joista me saadaan nauttia.
Taitaa olla monilla Memento mori (muista kuolevasi)-asenne ennemmin kuin memento vivere!
:(
mutten ole viitsinyt siitä kirjoittaa,kun siihen varmaan tulisi vain vihaisa tympiintyneitä vastauksia.hyvä että joku sentään otti asian puheeksi.ehkä joku osaa vastata että miksi näin!?
Kai jotkut haluavat tuottaa toiselle pahan mielen? Ainakin mulla on raskaana ollessa ollut sata kertaa herkempi olo kaikkea kohtaan ja musta ainakin tuntuu pahalta kun joku on heti sanomassa jotain vaikka keskenmenosta. Voihan olla ettei kaikilla negatiivisilla kirjoittelijoilla ole edes omakohtaista kokemusta jostain surullisesta vaan muuten vain haluavat tunkea oman negatiivisen kommenttinsa soppaan.
Kuka voi puolustaa negatiivisuutta ja miten?
Joskus tuntuu et ne jotka ei oo kavereita tai sukulaisia ovat yleisesti pahansuopia noitia. :D
Aika outoa kun niin paljon vihaisia vastauksia saa kysymyksiin... Miksi niin monta negatiivista?!
En tahdo tällä viestillä nyt pahoittaa kenenkään mieltä enkä aiheuttaa riitaa. Kerron vain asiat kuten ne itse koen. Lapsen menetyksen jälkeen olen muuttunut perusnegatiiviseksi ja syvällä sydämessäni ajattelen kauhulla raskaanaolevien naisten onnea ja mieleen tulee väkisin ajatus: se voi tapahtua kenelle tahansa, koska tahansa. Olen kertonut noista ajatuksista raskaana olevalle parhaalle ystävälleni ja hän ymmärsi ajatukseni. Pyrin olemaan sanomatta niitä ajatuksia ääneen täällä enkä tahdo lietsoa kauhua kehenkään vaan olen yrittänyt neuvoa vastaavassa tilanteessa olevia, mutta mielessä se ajatus pyörii usein ja jotenkin toivon, että jokainen teistä osaisi varautua myös pahimpaan. Tiedän ettei kukaan osaa siihen varautua koska elämän ei ole tarkoitus mennä niin, pahimpaan varautuen. Enhän itsekään osannut varautua. Mutta yrittäkää ymmärtää meitä jotka olemme menettäneet, me emme tahdo pahaa. Me vain näemme asiat eri lailla kuin te, synkemmin.
Ja lisäyksenä vielä: iloitsen jokaisen naisen raskaudesta ja jokaisen lapsen syntymästä, koska tiedän miten kallisarvoinen lahja se on ja toivon että arvostatte sitä myös itse todella korkealle. Se että olen perusnegatiivinen, ei tarkoita sitä etten pystyisi myös iloitsemaan muiden puolesta.
Ihanaa odotusaikaa teille kaikille, ja todellakin, älkää stressatko turhista älkääkä antako kenenkään lietsoa paniikkia ja pelkoja teihin. Itse ajattelin yrittää seuraavassa raskaudessa myös olla stressaamatta koska ne ikävät asiat sitten tapahtuvat, jos ovat tapahtuakseen. Eipä niitä paljon voi etukäteen murehtimalla estää.
Heip Bumble! Minusta ainakaan sinun vastauksissasi ei ole turhaa pelottelua tai sellaista negatiivisuutta joka oikeasti saisi mielen maahan. Kiitos kuitenkin osuvasta kirjoituksesta negatiivisuudesta! Mutta jos lueskelet aloituksia ja niihin tulleita vastauksia, niin todella monessa on jotenkin julman tyly vastaus.
Sinulla on oikeasti kauniita ajatuksia ja aivan erilainen tyyli kirjoittaa kuin monella muulla. Vaikka sanoitkin tulleesi perusnegatiiviseksi, jaksat silti iloita ja kannustaa odottajia, mutta se ei tosiaankaan ole samoin kaikkien vastaajien kohdalla, olet harvinaisuus! Siis negatiivisuuttakin on monenlaista, positiivistakin.
Onnea kaikkien odotukseen ja oikein leppoisia plussatuulia niille jotka odottavat odottamista!
Itse sanoisin omaa ajatusmaailmaani lähinnä ironiseksi tai mustaksi huumoriksi, sillä mun mielestä se, että kaikista pahin tapahtuu ja silti omaa elämää pitää yrittää jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut ja yittää uudestaan alusta asti, on ironista jos mikä. Mutta elämä on.
Mutta se on totta että täällä on niitä jotka tahtovat lyödä maanrakoon jokaisen kirjoittajan. En jaksa uskoa, että heillä on taustalla sellaista surua kuin lapsensa oikeasti menettäneillä. Tai jos on, niin heillä on pirunmoisia hankaluuksia käsitellä sitä asiaa omassa mielessään. Enkä millään usko, että se parantaisi lapsensa menettäneen mieltä, jos saa toisillekin pahan mielen ja pelon aikaan. En usko että minä tai kukaan muu meistä tekisi sitä itselleen, saatikka sitten muille. Nuo pelottelijat ovat kyllä ihan jotain muuta porukkaa..
Näytä kaikkialla iloista naamaa,
vaikka sydän rinnassasi ratkeaisi,
hymyile hampaat vilkkuen aina,
vaikka kyyneleet kirvelisivät hapon lailla,
naura vielä silloinkin,
kun mielesi järkkyy puhumattomuudesta...
Tällä tahdon sanoa sen, että maailmaan kuuluu ilot ja surut, ja kaikilla tulisi olla oikeus niistä puhua.
Kyllä se taitaa niin olla että nämä naiset jotka ovat suuren menetyksen kohdanneet aikalailla tekevät surutyötään kirjoittamalla palstalle kokemuksistaan. En usko heidän ilkeyttään kirjoittavan tuollaista, eivätkä he surunsa keskellä kykene olemaan niin yliempaattisia että ymmärtäisivät joidenkin pahoittavan mielensä heidän teksteissään.Eikä heiltä tule sitä vaatiakkaan. He katsovat surua ja kuolemaa silmästä silmään.
Me taas voimme ihan itse päättää, pahoitammeko mielemme heidän teksteistään vai osoitammeko sitä empatiaa ja hienotunteisuutta mitä tarvitaan, kun kohtaamme surun keskellä olevan ihmisen.
Antaakaa heidän kirjoittaa, jos se heidän tuskaansa lievittää. He ovat surunsa sokaisemia. Me voimme valita, pahoitammeko mielemme vai emme.
Olla ja odottaa rauhassa ilman jotain tuomiokommentteja. Aiheeseen kuin aiheeseen saa laitettua jotain negaa kun vain oikein sen oivaltaa.
Itsekin menetin vauvan ja ymmärrän kyllä että ei sitä kukaan raskaana onnellisesti oleva halua lukea kauhujuttuja kuolleista vauvoista. Itseänikin inhotti sellaiset viestit silloin kun kaikki meni hyvin vielä.
Mutta itse ainakin olen laittanut vastauksia vain jos on joku kysynyt asiasta tai joku kysyy miksi seulontaan pitäisi osallistua tai ym. Ihan vaan sen takia kun en itse osallistunut seulontaan ja huonosti kävi. Tarkoitus ei ole olla ilkeä vaan auttaa. En haluaisi kellekään samaa kohtaloa kuin itselleni. Siksi siis vastailen. Anteeksi jos joku siitä mielensä on pahoittanut.
Olen sitä mieltä, että yleensä ottaen ihmisluontoon ja tuntuu, että ehkä suomalaiseen kulttuuriin kuuluu ns. huonojen asioiden kertominen. Ei täällä palstalla iloita, kuka nyt niistä jaksaa kirjoittaa..! ystäväni ovat sanoneet, kun kerron mitä olen täällä lukenut, että älä lue niitä!! no ainahan olen täällä lukemassa..
että kukaan keskenmenon kokenut tai lapsensa menettänyt toivoisi samaa kohtaloa edes pahimmalle vihamiehelleen, joten ajatukset tahallisesta mielipahan aiheuttamisesta osuvat varmasti vikaan.
samoin ihmetyttää ajatusmalli että jokaisen ilkeän kirjoituksen takana olisi raskaudessaan epäonnistunut "tyyppi".
eriasia sitten miten asiat halutaan ymmärtää.. on olemassa ryhmä ihmisiä jotka eivät kestä mitään, otetaan herne nenään neuvolan ohjeista, jokaikisestä katseesta sanasta tai sanomatta jättämisestä,mitään ei saisia sanoa tai ainakin kaikki asiat sanotaan väärin.
niin kauan kun muistan seuranneeni tämän palstan kirjoittelua, aina törmään samaan, haukutaan muita ja määräillään mitä kenenkin pitäisi sanoa.
jos kaikki tutuua ahdistavalta,kannattaisi varmaan miettiä mistä ahdistus oikeasti tulee? kenenkään kirjoitukset eivät ahdistusta tee, kyllä siellä syvällä on varmasti ihan muita syitä.
kyllä täällä kirjoitellaan yhtälailla epäonnistuneista synnytyksistä, pieleen menneistä kipulääkityksistä, kolmannen asteen repeämistä, peräsuolen laskeumista,iäksi menneestä vitsan pidätyskyvystä, huumeista alkoholista ja tupakasta raskausaikana.. näistä pitääkin puhua,sitä varten tämä palsta on, jaetaan tietoa,iloja ja murheita.
itselläni on empatiat kaikkia näitä ihmisiä kohtaan ja ymmärrän heidän tarvettaan kirjoittaa asiasta. ei minua loukkaa muiden kirjoitukset vakavista aiheista vaikka raskaana olenkin, päinvastoin, tiedonjano on suuri.
..jos muiden sanomiset ja tekemiset ottaa niin kovasti hermoon, olisi syytä varmaan noudattaa neuvolan ohjetta ja jättää palstailu. keskittyminen ihan muihin asioihin tekee varmasti hyvää.
mukavaa odotusaikaa kaikille 21 3
.. on ihan ok välillä että tänne joku kirjoittaa omasta huonosta kokemuksestaankin. Ei aina kaikki ole hyvin.
Jotkut kyselee täällä esim. jotain ihme juttuja vaikka kivuista, niin ei sekään hyvä ole minusta että kaikki kirjoittaisi että "normaalia on joo", ja unohdetaan että tää on vaan keskustelu palsta ja että on hyvä neuvolasta mieluummin kysellä..
Ja sitten jos mietin omalle kohdalle vaikka tilannetta, että tulisikin se ettei kaikki olekaan hyvin, niin tietäisin että joku muukin olisi kokenut saman huonon jutun.
Ja jos taas kaikki on hyvin, niin osaa olla onnellinen siitä.. Kun ei kaikki ole aina ruusuilla tanssimista..
Eikä kaikkea tarvitse lukea niin että ottaa sen itseensä. Täytyy käyttää omaa arviointi kykyään ja maalaisjärkeä, kyllä itse pitäisi tietää oma tilansa, uskooko kaikki, vai onko ehkä aika soittaa neuvolaan ja jutella/kysellä siellä...
Kuolema on aina hirvittävä asia, luultavasti kaikista pahinta on se, jos oma lapsi menehtyy!?
En ihmettele, jos haluaa näitä tunteitaan purkaa vaikka täällä netissä, jos ei ole muita kuuntelijoita tai haluaa muun keskustelun lisäksi "jutella" myös anonyymisti.
Elämään kuuluu kuolema, se on aina läsnä. En soisi kenellekään sitä, että ei pystyisi puhumaan asiasta kenellekään. Eikä se tarkoita että haluaa pelotella muita. Elämä vaan ei aina kohtele silkkihansikkain eli pumpulissa ei voi elää. Realiteettia!
Kai minäkin pelkään moniakin asioita, yritän pitää ne kuitenkin toisarvoisina. Jos pelot vaivaavat liikaa, on syytä ottaa yhteyttä ammattilaisiin.
Se on tietysti erikseen, jos jotkut oihan varta vasten häiriköivät ja yrittävät keinolla millä hyvänsä saada toiselle pahan mielen, mutta kyllä sellaiset pitäisi osata erottaa ja jättää omaan arvoonsa.