Käytän alkoholia ja tupakkaa kohtuullisen paljon, ainakin näin kesällä. Sitä vastaan urheilen myös runsaasti. Kun alkoholi ja tupakka tekevät hallaa sydämelle ja kunnolle ja heikentävät verenkiertoa ja potenssia, niin onko kovalla urheilemisella tasapainottava vaikutus. Eli jos ryyppään perjantaina ja juoksen kovan lenkin sunnuntaina ja menen sen jälkeen pelaamaan tennistä, neutralisoiko se päihteitten aiheuttamaa terveyden huononemista vai eivätkö urheilu ja päihteet kenties jostain syystä sovi yhteen? Vastauksia viisailta ihmisiltä, etenkin teihin itseni kaltaisiin, mutta hieman kypsempiin 20-30-vuotiaisiin miehiin luotan tähän kysymykseen vastausta etsiessäni, mutta muutkin toki vastatkaa jos tiedätte. Sen kyllä tiedän, että krapulassa ei kannata kovasti urheilla, sydänlihastulehduksen riski kun on olemassa, mutta näin urheilu ja päihteet siis ylipäätään, sopivatko ne yhteen? Sekin on niin arveluttava tunne, kun jos on paljon tupakoinut niin keuhkoissa kirvelee esim. hölkätessä. Kiitos vastauksista jo etukäteen
Urheilu ja päihteet
Go On Keeper
61077
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse en kyllä perjantaikännien jälkeen menisi sunnuntaina lenkille tai varsinkaan pelaamaan tennistä, korkeintaan kävisin sunnuntai-iltana pienellä kävelylenkillä.
Tunnen erään erittäin runsaasti alkoholia käyttävän henkilön joka juoksi maratoonin kolmen tunnin pintaan. Päihteet eivät missään tapauksessa estä liikunnan harrastamista, mutta varsinkin tupakointi ja alkoholin suurkulutus antaa fyysiselle kehitykselle rajoituksensa.
Tietyllä tavalla ehkä urheilemisella on kuntoa tasapoinottava vaikutus, varsinkin kaljamahaan. Mutta se ei toki korjaa alkoholin tuhoamaa maksaa, tai munuaisia ja yms.
alkoholi aivoillesi tekee. Alkoholi tunkeutuu solukalvon läpi ja vahingoittaa itse solua. Tämän tehdessään reseptorien toiminta häiriintyy ja se vapauttaa hädissään dopamiinia ja muita välittäjäaineita josta tulee alkoholin "hyvä olo". Samalla se lamauttaa tai tuhoaa itse solun.
Kroppa kunnossa ja pää pehmeä.. ei sekään kovin kivalta kuullosta.
Älä juo alkoholia, Jos päihtyä haluat sinulla on myös muita ja huomattavasti parempia vaihtoehtoja jotka eivät tee peruuttamatonta tuhoa aivoillesi.
Kiitos paljon vastauksista. Nuo pistävät kyllä varmasti rajoittamaan alkoholin käyttöäni. Vielä kysyisin kuitenkin, että miten on verenkierron laita? Sehän tunnetusti huononee juodessa ja tupakoidessa, mutta paranee liikkuessa. Niin pystyykö sitä siis pitämään yllä kovalla liikunnalla päihteitten käytön vastapainoksi?
Joidenkin tutkimusten mukaan vähäisellä määrällä alkoholia on positiivinen vaikutus verisuonille ja sydämelle. Mutta se mikä näiltä lehdiltä monesti tutkimuksia julkaistaessa unohtuu sanoa on että, verisuonten pitäisi olla todella rapakunnossa ennen kuin alkoholin verisuonia auttava puoli ylittäisi ylipäätään alkoholin nauttimisen haitat vähäisinäkin määrinä.
Urheilusta on selvää hyötyä kropalle, mutta siinäkin olisi hyvä rajoittaa raju liikunta pois pariksi päivää viinan juonnin jälkeen. Jos kovin nuori ja hyväkuntoinen olet niin se ei varmasti tunnu vielä, mutta vanhemmiten varsinkin infarktin vaara on ilmeinen.
"Niin pystyykö sitä siis pitämään yllä kovalla liikunnalla päihteitten käytön vastapainoksi?"
Se tuskin onnistuu. Yleensä se viina sen voiton vie. Joka viikonloppuisella ryyppäämisellä on paljon muitakin haittoja kuin seuraavan päivän krapula. Ruokavalio muuttuu rasvaisemmaksi ja suolaisemmaksi, väsyt, masennusriski jne. Tätä monet sitten paikkaa "raskaan viikon" jälkeen ryyppäämisellä koska silloin tuntee olevansa taas voimissaan joka taas syventää kierrettä.
Kyllä urheilu ehdottomasti on hyvä asia tässä. Ainakin pysyt terveempänä pidempää kun ei urheilevat alkoholinkäyttäjät, mutta ei se noita viinan ongelmia kokonaan saa poistettua.
Tupakka pitäisi urheilijan vaihtaa heti pois, mieluiten lopettaa. Jos on pakko nikotiinia saada, niin sitten nuuskaa. Huomattavasti vähemmän haitallista, tosin on siinäkin ilmeiset käytön riskit.
Rankka linkki Ranskanmaalta:
http://www.ranskanuutiset.com/article.php3?id_article=159
t. logiikka
""
=========================================================================
Mustelmat peittävät rupien täplittämää laihaa käsivartta. 20-vuotias Evna on hoidettavana huumeriippuvuuden takia François Vidalin sairaalassa lähellä Pariisia.
Vain pari vuotta sitten tämä pitkänhuiskea nuori nainen kuului rytmisen voimistelun nouseviin tähtiin. Paha vammautuminen kuitenkin keskeytti lupaavasti alkaneen uran. Tilalle tuli seurustelu Sidalien ja tämän jengin kanssa. Evna suistui heroiiniin ja pikku rikoksiin.
Reippaan voimistelijaneitosen kohtalo ei ole niin poikkeuksellinen kuin luulisi. Ranskan kansanterveyslaitoksen, Insermin, tutkimusten mukaan intohimoinen liikunnan harrastaminen pikemmin altistaa huumeiden, psyykelääkkeiden ja alkoholin väärinkäytölle kuin pitää raittiilla tiellä. Muun häiriökäyttäymisen ohella.
"Ensimmäiset viitteet kovan kuntoilun mahdollisista haitoista saimme kahdeksan vuotta sitten tutkiessamme nuorten alkoholinkäyttöä. Kävi ilmi, että himourheilijat joivat itsensä humalaan useammin kuin muut. Uudemmat tutkimukset ovat poikkeuksetta päätyneet samansuuntaisiin tuloksiin", toteaa Marie Choquet, joka johti useamman vuoden kestänyttä Nuoret, urheilu ja riskikäyttäytyminen -projektia (Jeunes, sport et conduites à risque).
Kun tutkimuksen lopulliset tulokset julkistettiin pari vuotta sitten, urheilupiireissä älähdettiin pahan kerran. Terävistä kannanotoistaan tunnetusta Marie Choquesta tuli versoillaan olevan tutkimusalan keulakuva, ja hän on on nykyisin suosittu media- ja seminaariesiintyjä.
Tieto on kuitenkin alkanut mennä perille, ja urheilijoiksi tähtääviä nuoria on alettu seurata entistä tiiviimmin sekä valistaa tiukan treenauksen mahdollisista psyykkisistä haittavaikutuksista. Valistustyötä intohimoisen liikunnan haittavaikutuksista tehdään myös urheiluseuroissa ja valmentajien parissa.
Huumeidenkäyttö ja jopa väkivalta yleisempää
Urheilu on ylivoimaisesti nuorten mieluisin harrastus Ranskassa. Kolme neljästä pojasta ja puolet tytöistä harrastaa ainakin yhtä urheilulajia. Yksi neljästä viettää urheilun parissa yli kahdeksan tuntia viikossa, mikä tutkimuksissa luokitellaan tiiviiksi harrastamiseksi.
Juuri nämä innokkaimmat ottavat eniten riskejä, osoittaa hiljattain julkaistu tutkimus, joka keskittyi selvittämään 16-18-vuotiaiden sosiaalista käyttäytymistä ja suhdetta urheiluun.
Tunnollisimmista urheilijoista peräti 15 prosenttia on kokeillut heroiinia, ekstaasia tai kokaiinia, kun muiden nuorten prosentti on "ainoastaan" kahdeksan.
Urheilijiksi tähtäävät nuoret tupsuttelevat myös muita useammin kannabistuotteita : Choquet'n mukaan kannabiksen käyttö ylipäänsä on yleistynyt ranskalaisnuorten keskuudessa, sillä yli puolet kukkeimmassa teini-iässä olevista nuorista on polttanut tai polttaa "pilveä".
54 prosenttia huippu-urheilijanaluista on tapellut vuoden aikana ainakin kerran, kun laiskemmista käsirysyyn on joutunut 41 prosenttia. Puolet kovista kuntoilijoista tunnustaa varastaneensa vähintään kerran elämässään, maltillisista tähän syntiin on hairahtunut kolmasosa.
"Mitä ylempänä kilpaillaan, sitä enemmän ilmenee riskikäyttäytymistä", Marie Choquet sanoo. "Kyse ei siis niinkään ole korrelaatiosta innokkaaseen liikunnan harrastamiseen, vaan siihen millä tasolla nuori kilpailee".
Tulosten mukaan pahimmassa vaarassa näyttävät olevan urheiluintoiset tytöt. Yli kahdeksan tuntia viikossa treenaavat tytöt ovat käyttäneet neljä kertaa muita useammin kovia huumeita ja yli neljäsosa heistä on langennut johonkin rangaistavaan rikokseen.
Penkkiurheilijoilla prosentti on 15. Vastaavasti psyykelääkkeiden käyttö suorituspaineista kärsivien himourheilijoiden keskuudessa on selkeästi yleisempää kuin muilla nuorilla.
Ja intohimoista liikuntaa harrastavat tytöt kärsivät myös muita enemmän syömishäiriöistä kuten bulimiasta ja anoreksiasta.
"Mutta väkivaltaisen, jopa rikollisluonteisen käyttäytymisen yhteys antaumukselliseen urheiluun yllätti meidät ehkä eniten, Choquet toteaa.
Kun voitto on tärkein
Mikä urheilussa voi suistaa kansakunnan toivot paheiden tielle ?
"Urheilu ei sinänsä ole hyvästä tai pahasta, mutta valtaan kiepsahtanut aggressiivinen arvomaailma, missä vastustaja on voitettava hinnalla millä hyvänsä, ei anna tasapainoista mallia identiteettiään rakentavalle teini-ikäiselle, vastaa sosiologi Sylvain Aquatias. Voittokultti heijastaa suorituspaineista ja kilpailuhenkistä yhteiskuntaa...
Mitä vaativammalla tasolla kilpaillaan, sitä todennäköisemmin joudutaan jossain vaiheessa tekemisiin erilaisten dopingaineiden kanssa, tiivistää psykiatri William Lowenstein. Hänen tutkimustensa mukaan moni entinen huippu-urheilijatoivo kärsii jonkinlaisesta päihderiippuvuudesta. Etenkin uimarit ja pyöräilijät ovat vaarassa suistua huumeiden kavalaan syleilyyn lopetettuaan kilpailemisen. Tai kun huippu-urheilijan ura on auttamatta takanapäin.
Urheilu ja liikeriippuvuus
Lowenstein pitää mahdollisena, että ongelmien taustalta löytyy urheilun synnyttämä liikeriippuvuus.
"Pienestä pitäen toistetut liikkeet ikään kuin hypnotisoivat aivojen motoriset alueet. Kova fyysinen rasitus taas näyttää eläinkokeiden perusteella kiihottavan stressiä ja tunne-elämää säätelevien välittäjäaineiden, dopamiinin ja serotoniinin, eritystä. Kun tällainen hyperaktiivisuus lakkaa, syntyy vieroitusoireita", Lowenstein kuvailee mahdollista fysiologista selitystä.
"Urheilun ja häiriökäyttäytymisen yhteyttä ei todellakaan osata toistaiseksi selittää tyhjentävästi", Marie Choquet painottaa. Esimerkikis mikä nuoren himourheilijan perhetaustassa tai persoonallisuudessa selittää että nuori uhraa yhtä paljon aikaa liikunnallisiin harrastuksiin."
"Ihminen on sosiaalinen eläin, joten syy-seuraus-suhteet ovat yleensä monimutkaiset. Kytköksen selvittäminen vaatii monitieteisiä jatkotutkimuksia".
Anneli Airaksinen
le 1er juillet 2004
=========================================================================
""
Jopas iski... Voi sitä täältäkin jotain uutta oppia.