Kaksikulttuurisuus/kielisyys

Meillä on edessä kolmen kielen sekoitus. Itse olen suomenkielinen ja mieheni englantilainen mutta kotikielemme on ruotsi kun se on ollut helpompi opetella ja on kuitenkin valtakieli asuinpaikkakunnallamme. Koulujakaan ei sitten löydy kuin ruotsinkielisiä joten lapsi kai tulee olemaan äidinkieleltään ruotsinkielinen, mutta toivon mukaan saa jo lapsuudestaan vahvan suomen ja englanninkielen taidon kun isovanhemmat eivät muita kieliä taas osaa. Eiköhän se siitä kun muistaa vain millä kielellä kukin lapselle puhuu...

Itse olen kaksikielinen, kotona puhuttiin sekä suomea että ruotsia. Olen kaksikieliseltä paikkakunnalta, ja siellä kaksikielisyys on lähes normi. Monen ystävän kotona puhutiin (vähintään) kahta kieltä. On syytä muistaa, että monessa muussakin maassa kaksikielisyys on normi, Suomi on harvinaisen yksikielinen maa siinä suhteessa. En koe, että olisin jotenkin "kärsinyt" siitä, että kasvoin (ja elään) kaksikielisessä ympäristössä. Rikkaushan se on! Ja olisihan se ollut kummallista, jos vanhempani eivät olisi opettaneet minulle omat äidinkielensä. Siinähän side toiseen sukuun olisi täysin katkennut.

Itse kävin ruotsinkielisen koulun, koska näin Suomessa se on se heikompi kieli. Mikäli vain mahdollista, on teidänkin syytä huolehtia siitä, että "heikommasta" kielestä tulee vahva. Eli jos vain onnistuu, lapsen kannattaa laittaa saksankieliseen päiväkotiin tai ainakin kaikin tavoin pyrkiä vahvistamaan myös sen kielen. Jos siis asutte suomessa :)

Tärkeintä on muistaa olla johdonmukainen, eli vanhempi puhuu aina omaa kieltään, ja vain sitä. Alussa kielen kehitys voi olla hieman keskimääräistä hitaampi, koska lapsihan joutuu omaksumaan kahta kieltä kerralla. Mutta tutkimukset ovat osoittaneet, että kielen kehitys on viimeistään ala-asteella samalla tasolla yksikielisten kanssa.

Olen myös opiskelujeni kautta tutustunut aiheeseen, joten alan tutkimukset ovat kurssien ja kirjallisuuslistojen kautta tuttuja. Suosittelen sinua tutustumaan näihin:

Christer Laurénin teokset käsittelevät kaksikielisyyttä ja kielikylpyä, hän on yksi Suomen johtavimmista kaksikielisyystutkijoista.

Tom Sandlund on kirjoittanut mielenkiintoisen teoksen, "Bilingualism in Finland"

Netin kautta voit tutustua näihin artikkeleihin ja tutkimuksiin:
http://herkules.oulu.fi/isbn951426648X/html tieteellinen tutkimus suomi-viro -kaksikielisyydestä

http://books.google.com/books?hl=sv&lr=&id=zp5xiFa_TXQC&oi=fnd&pg=PR10&dq=bilingualism &ots=kI4J6BySq0&sig=cG5IzpSIGm5hGkHc-RK26PuE1xg#PPA386,M1
Kirka kaksikielisyydestä

http://www.immi.se/imer/kieli.htm sivu, jossa on mm. kaksikielisten henkilöiden kokemuksia

http://wwwedu.oulu.fi/sampo/98-99/logo/cumu/meediot/kaksikielisyys.htm kurssimateriaalia asiasta


Ja täältä löytyy iso lista alan julkaisuja, nämä ovat varmasti "pätevää aineistoa":
http://www.solki.jyu.fi/vanhat/suomitoisenaverkko2002.pdf

Hei!

Meillä on tulossa samanlainen sekoitus kuin sinulla. Tosin emme asu Suomessa vaan Saksassa. Kotikieli tulee varmaankin olemaan saksa, koska mies ei puhu suomea. Tällä hetkellä vauva on vielä mahassa ja puhun vielä sille saksaa. Täytyisi varmaan pikku hiljaa alkaa juttelemaan suomea...

Ei ole ollut avopuolisolleni mikään ongelma: ovat asuneet aina Suomessa, mutta saksankielinen isä puhunut lapselle vain saksaa, kuten perhe muutenkin, aina kun ovat olleet yhdessä. Kahdestaan suomenkielinen äiti ja kaksikielinen poika ovat puhuneet toisilleen aina suomea, kuten lapsi muutenkin koulussa, ystävien kanssa jne.

Avopuolisostani kasvoi täysin kaksikielinen, joskin suomi on pikkuriikkisen hallitseva, koska on opiskellut ja asunut Suomessa. Ongelmia ovat enemmän aiheuttaneet aikuiset toisilleen, koska puhuttu tunnekieli on aina toiselle ollut se "2-kieli", mutta lapselle kieliä on yksinkertaisesti ollut kaksi tasa-arvoista: se "äidin kieli" ja "isän kieli".

Nyt sitten meidän suhteessa puhutaan vain suomea, koska olemme niin tottuneet (olen opiskellut saksaa vasta häneen tutustuttuani), mutta haluaisimme lapsillemme silti hyvän saksankielentaidon, koska se on ollut avokilleni hänen omien sanojensa mukaan "mittaamattoman arvokas lahja" - kaksikielisyys auttaa myös muiden kielien oppimisessa.

Meillä strategioita mahdollisten lapsiemme varalle on siis seuraavasti:

1. Jos asumme Suomessa, isä ja isoisä puhuvat lapselle ainoastaan saksaa, mutta yhdessä äidin kanssa, koulussa yms. puhutaan suomea (jolloin lapsesta tulisi kaksikielinen, vaikkakin suomi olisi selkeästi hallitseva, olisihan meidän yhteinen kotikielemmekin suomi, toisin kuin avokkini lapsuudenkodissa)

2. Jos asumme Saksassa, puhumme kaikki kotona suomea (vain isoisä saksaa), jolloin saksan kieli tulisi lapselle ystäviltä, koulusta yms yhteyksistä. Tällöin uskoisin, että lapsestamme tulisi kaikkein aidoimmin kaksikielinen.

3. Jos asumme muualla kuin Suomessa tai Saksassa, yhteinen kotikielemme on suomi, mutta kahdestaan isän tai isoisän kanssa lapsi puhuu saksaa. Muualta, kuten koulusta ja muusta ympäristöstä lapselle tarttuisi jokin kolmas kieli. Tällöin uskoisin, että lapsestamme tulisi kolmekielinen, kuitenkin selkeästi niin että suomi olisi hallitseva kahden muun kielen jäädessä hieman varjoon.

Katsotaan, millaisiin maisemiin elämä meitä kuljettaa. Kuitenkin suhtaudun mahdollisten lastemme todennäköiseen kaksikielisyyteen todella positiivisesti. Kuten jo sanoin, se monien kokemusten mukaan auttaa jatkossa myös muiden kielten oppimisessa. Pitää vaan muistaa, että minkälaiseen ratkaisuun ikinä päätyykään, lasten kanssa tulee olla johdonmukainen: jos meillä isä rupeaa lapselle puhumaan saksaa, hän puhuu sitten lapselle sitä aina, eikä pompi kahden tai jopa kolmen kielen välillä. Vaikka lapsi tajuaakin, että isä ymmärtää ja puhuu myös sitä "äidin kieltä", hän oppii pian kommunikoimaan isän kanssa sillä yhdellä ja ainoalla "heidän kielellään".

Minä en muuta kuin kannusta teitä pyrkimään lasten kaksikielisyyteen ja toivotan oikein mukavaa kesän jatkoa! :)

Eli vanhin lapsi on nyt kolmen vanha. Asutaan Saksassa. Kotikieli on englanti, mikä oli siis jo ennen lapsen syntymää. Hankalaa enää edes vaihtaa kotona muuhun kieleen... Jos kavereita tulee kylään niin silloin tietenki puhutaan saksaa, mutta keskenään minä ja mieheni puhutaan englantia. Minä puhun lapselleni ainoastaan suomea ja mieheni ainoastaan saksaa. Lapsi puhuu suomea ja saksaa yhtä hyvin. Aluksi suomi oli hieman vahvempi koska minä olin lapsen kanssa enemmän kotona. Lapsi vastaa myös minulle aina suomeksi ja isälle saksaksi. Nyt on aloittanut sitten englanninkielisten lastenohjelmien katselun viimeisen vuoden aikana ja melkoisen paljon on myös "uusi" kieli kehittynyt. Syksyllä on tarkoitus aloittaa englanninkielisessä päivähoidossa. Toinen lapsemme, 1v. aloittaa myös jo puhumista ja sanoja tulee paljon molemmilla, äidin ja isän kielillä. Kielellinen kehitys on ollut täysin normaalia, ei yhtään hitaampaa kuin muillakaan ikäisillään. Kielet ovat rikkaus myöhemmässä elämässä.