Emme ole saaneet aikaiseksi lastensuojeluilmoitusta, koska ilmeisesti lapsiin ei kajota? Paitsi henkisesti: nimittelemällä, vähättelemällä, kieltämällä mielivaltaisesti asioita, säätelemällä ja kyttäämällä elämää äidin mielen mukaan.
Lähisukulaisetkin sekoitettu mukaan siinä määrin, että serkut eivät saisi olla tekemisissä keskenään, naispuolisille lähisukulaisille (miehen puolelta) lyödään luuria korvaan, tiuskitaan, murjotetaan.
Ja me kaikki yritämme ymmärtää... Miehen kanssa äidillä välit huonot, mies nössö (ei laita vaimoaan "kuriin" tässä hulluudessa) ja LAPSET KÄRSIVÄT. Ja vauva vielä tulossa...
Kertokaa nyt vielä miten puutumme tähän?! Ihan hirvittää katsella, mutta neuvomaan ei voi mennä, koska ihan lapsellisesti ruvetaan huutamaan ja itkemään ja juoksemaan karkuun.
Sama se jos äitiin menevät välit, mutta kun ei anna lastenkaan tavata toisiaan.
AAPUUVA?!!
Lähisukulaisetkin sekoitettu mukaan siinä määrin, että serkut eivät saisi olla tekemisissä keskenään, naispuolisille lähisukulaisille (miehen puolelta) lyödään luuria korvaan, tiuskitaan, murjotetaan.
Ja me kaikki yritämme ymmärtää... Miehen kanssa äidillä välit huonot, mies nössö (ei laita vaimoaan "kuriin" tässä hulluudessa) ja LAPSET KÄRSIVÄT. Ja vauva vielä tulossa...
Kertokaa nyt vielä miten puutumme tähän?! Ihan hirvittää katsella, mutta neuvomaan ei voi mennä, koska ihan lapsellisesti ruvetaan huutamaan ja itkemään ja juoksemaan karkuun.
Sama se jos äitiin menevät välit, mutta kun ei anna lastenkaan tavata toisiaan.
AAPUUVA?!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
voi seurata pahimmassa tapauksessa lasten "kaappaaminen perheestä" ja äiti sairaalakierteeseen?Olette kerran jo saanneet useamman lapsenkin yhdessä,niin mikä teidät sitten karille ajoi,ei kannata täällä vatvoa?Toivoisi kuitenkin,että sopu viellä löytyisi? Ei ero aina ole yhtä helppoa ja yksinkertaista.Jos sukulaiset ja tuttavat ovat myös kimpussanne,niin kahdenkauppa-avioliittonne olisi kiva hoitaa edelleen kahden,niin taikka näin,jos suinkin sopisi?Mitä useampi kokki,sen huonompi soppa.
Minusta tuntuu että et ihan oikeasti haluakkaan mitään muutosta. Sinulle koko juttu on vähän kuin saippuasarjaa. On vastuutonta ja jopa laillisestikin kyseenalaista tuollainen käytös. Olet saanut nipun hyviä neuvoja, nyt on sinun aika toimia tai uhohda koko juttu täälä sitä ei ainakaan kannata vatvoa!
mielenterveystoimistoon ja kysy mikä taho/kuka puuttuu henkiseen väkivaltaan. Toivottavasti tämä suomi ei ole niin p...a maa että antaa henkisen väkivallan jatkua koska edestään löytävät lisääntyneinä mielenterveyskuluina.
Oletko kysynyt tältä vaimon mieheltä miksi antaa jatkua tilanteen tuollaiseina, hänen mielipidettään? Eikö hän ymmärrä mikä vaikutus tuolla on lapsiin? Vai olisiko mieskin masentunut mutta masentuneisuus näkyy hänessä "lamaantumisena" ja jaksamattomuutena kun taas vaimossa raivoamisena?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=599&posting=22000000027256290
kertomassa miten asiat ovat edenneet...
siinä pisteessä, että puheyhteys ja varmaan muukin yhteys poikki toistaiseksi :) Tuli ilmi se äidin suunnaton kateus mitä hän perhettämme kohtaan tuntee johtuen pääosin päinvastaisesta tilanteestamme (eli asiat "hyvin"). Mitään ajatuksia tai yhteistyöehdotuksia ei oteta vastaan vaikka aivan ilmeisesti "kalikka alkaa kolahdella ja koira älähdellä".
Seurailemme toistaiseksi sivusta, kunhan antaa lasten olla keskenään tekemisissä (paitsi ettei tiedä, että valehtelevat voidakseen olla tekemisissä :) ) eikä asiat mene (tämän enempää) överiksi. Sitten onkin kanavat selvillä, miten aletaan asioita purkaa, kiitos asiallisten kommentoijien täällä.
Aurinkoista kesää! Osaa kolme ei tule :) mutta saatan käydä kertomassa asioiden etenemisen myöhemmin. Toistaiseksi tilanne siis "patti".
mietin tekeväni ilmoituksen lastensuojeluun eräästä äidistä mutta, myönnän, pelkäsin niin paljon hänen uhkailujaan itseäni kohtaan että jäi tekemättä. Nyt jälkeenpäin tämä kaduttaa koska lapset saattavat edelleen kärsiä.
itselle tietyllä tavalla laiha lohtu kuulla, että joku muukin on näitä pähkäillyt, mutta omaisena, läheisenä (ennen ainakin :) ) se kynnys on myös ihan valtava, vaikka perhe niin apua saisikin. Ja vaikka ne välit nyt jo valmiiksi ovat huonot.
Vaan jospa he eivät edes tarvitse apua? Perheen "kulttuuri" vain on erilainen? Että omako käsitys se on täysin "normaali" ja ainoa "oikea"? Mikä on se "normaalin" mittapuu varsinkin tuon henkisen puolen kanssa?
Hmm?