Niin paljon ajatuksia, etten edes jaksa jasentaa kirjoitustani. Olen karsinyt aknesta nelja-viisi vuotta. Taytta tuskaa kaikki vuodet, valilla tosin parempia jaksoja. Enka edes tajunnut aluksi hakea apua, vasta nyt monien vuosien paasta. Olen siis saanut naamaani ja ylavartalooni lahtemattomi arpia. Minulla on myos nappyaja muualla kehossa. En voi pitaa avonaisia paitoja ilman aluspaitaa, ja on vaikea loytaa sopivia vaatteita. En ole kaynyt moneen vuoteen julkisesti uimassa. Valttelen yhteisia saunareissuja. Tama tauti on hidaste sosiaalisuudelle. Mutta siita huolimatta olen seurustellut useita kertoja. Joten alkaa luulko aknenne olevan este seurustelulle!! Olen myos ollut pitkaan masentunut, mutta vasta viime aikoina olen tajunnut sen johtuvan ihostani. Taman vuoden aikana olen syonyt kaksi laakekuuria: apocyclinia ja tetralysalia. ILman tehoa. Nyt syon taas tetraa. Aion hakea Roa taman jalkeen. Nykyaan olen ilman meikkivoidetta, varsinkin aluksi se oli tuskallisen vaikeaa. Asiaa vaikeuttaa se tosiasia, etta olisin kaunis ilman kamalaa ihoani. Minua on sanottu miss-Suomen ja Marilyn Monroen nakoiseksi. Yht`akkia onkin vaikea tottua siihen, etta onkin ruma. Edelleen ollessani ihmisten ilmoilla ajattelen lakkaamatta ihoani, ja huomaan ihmisten tuijottavan ja joidenkin kaantaen paansa pois. Mutta valilla yritan vain hymyilla, ja unohtaa ihoni. Ajatella sen olevan toisarvoinen. Asia, joka ei vaikuta ihmisarvooni. Tassa jotakin ajatuksia, oli helpottava purkaa ajatuksia. Te kaikki rakkaat kohtalotoverit, kirjoittakaa edellen kokemuksianne...Ja jaksakaa, ilman ihoanne olisitte toisenlaisia. Tama sairaus kehittaa meita sisaltapain, antaa muullekkin kuin ulkonaolle arvoa.
akne varjostaa elamaani
akneihoinen
51114
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
..en toivo mitään niin paljon kuin, että tämä minun ihoni parantuisi!! minullekin ennen tuli kehuja ulkonäköäni kohden, mutta ei todellakaan enään!
tämäki kesä mennyt lähinnä neljän seinän sisällä, vaikka rakastan ihmisten läheisyyttä ja ennen olin todella sosiaalinen.
välillä miettii, että jaksaako tätä enää odottaakkaan parantuvan.
Joku kirjoiti kaupassa kaynnin olevan tuskaa, sama taalla! Valttelen julkisia tilanteita, ja elan kaytannossa neljan seinan sisalla. Tuntuu aina pahalta lahtea ihmisten ilmoille muiden tuijotettavaksi. Ajattelen joka hetki ihoani, se on piinaava! Onko kellaan muulla ongelmana ylavartalon huono iho niin, ettei voi pitaa avonaisia paitoja jne..? Kertokaa hyvat ihmiset kokemuksianne, se antaa tukea!
Itse olen kärsinyt aknesta 10 vuotta, itselläni myös parempia jaksoja. Nyt taas eilen naama räjähti niin ällöttävään kuntoon, ettei tässä tee oikein mieli mennä mihinkään, vaikka pitäisi asioita käydä hoitamassa. Luojan kiitos olen nyt kesälomalla, jos töihin (asiakaspalveluammatti) pitäisi mennä, vääntäisin varmaan itkua ja yrittäisin vältellä asiakkaita parhaani mukaan.
Ihoni on täynnä pieniä näppyjä, ei mitään isoja paiseita joten välillä näitä juttuja lukiessa tulee olo että mitä itse valitan, mutta niin se vain on että ihoni kunto varjostaa elämää, vaikkei se kaikkein pahimmassa kunnossa olekaan. Viimein viime keväänä painuin ihotautilääkärille ja minulle määrättiin Differiniä ja Diane Novat. Eipä ole auttaneet, Differin aluksi hieman mutta nyt se on yhtä tyhjän kanssa.
Aina sitä vain odottaa seuraavaa päivää toivoen, että iho olisi hieman parempi. Nyt tässä viikonloppuna pitäisi vielä Ilosaareen lähteä, kylläpä innostaa heilua festareilla missä ei kunnolla naamaansa pääse pesemään ja hoivaamaan ja kun iho vielä valmiiksi rehottaa kamalan näköisenä.
Itselläkin tosi kauniit kasvonpiirteet ja usein (ihoni ollessa hyvässä kunnossa) minua kehutaan todella kauniiksi ja itsekin tiedän sen. On se niin ihana fiilis kun voi hyvillä mielin laittautua ilman että täytyy tuntia peitellä naaman näppyjä ja voi lähteä ulos tietävänsä näyttävän hyvältä. Sitten taas tulee ne hetket kun naama räjähtää ja itsetunto romahtaa siinä samalla nollaan...
En tiedä kuinka monta vuotta joudun vielä akensta kärsimään. Ihotautilääkärin jälkeen olin toiveikkaampi kuin koskaan, mutta tässä alkaa hieman mieliala laskemaan, kun tuloksia ei näytä tulevan. En tiedä tarkalleen kuinka nopeasti noiden pillereiden pitäisi auttaa. Apteekissa vaihdoin Dianet vastaavaan Feminiliin, olen välillä epätoivoissani epäillyt onko tuote vastaava ja olisiko Dianet auttaneet nopeammin.
Se hyvä puoli tässä kuitenkin on, että kun naama on vähänkään paremmassa kunnossa, siitä saa olla todella iloinen. Viime vuoden aikana mulla puhkesi akne rintakehään ja selkään, joten eipä tässä paljoakaan toppeja käytetä. Noh, eipä noita kesähelteitä kovinkaan ole ollutkaan että joku hyvä puoli edes siinä, että olen viettänyt lomani sadesään vallitessa.
Varmaan tuli aika sekava kirjoitus, mutta tuli vaan kimmoke avautua.
ma olisin kiinnostunu kuulemaan kui monella akne on niin paha, etta ei voi pitaa avarai apitoja jne..ja miten akne muuten rajottaa elamaanne? kertokaa!
Voi, kuinka vihaan tätä aknea. Uskoisin olevani tosi nätti jos minulla ei olisi aknea, ja silloin kun akne joskus HARVOIN rauhoittuu niin olen onnellinen, pitkästä aikaa. Ja jos laitan esim. kasvonaamion jonka alle akneiho peittyy, niin tekee mieli vaan olla pesemättä sitä pois kun näytän hyvältä. Kaikki sosiaalisuuteni on kadonnut aknen myötä. Joo, kaverit ei oo (kai?) jättänyt muo aknen vuoksi, vaan ehkä sen että mä en enää puhu missään, avaa suutani koska en halua että muo katsotaan. Koulussakin ajattelen vain että ''Millanenkohan iho on nyt, pitää mennä vessaan kattomaan..'' ja en muuta ajteelekkaan. Haluaisin olla huomaamaton ja siksi en puhu, pelkään että he nauravat kun aknenaama avaa suunsa. Se on niin vituttavaa kun nämä neiti täydelliset pitää itteensä ylempiarvoisena kuni minua, jolla on akne. Oikeus nauraa kaikelle mitä sanon. Tuijottaa ja vilkuilla ärsyttävästi. Toisaalta vihaan akneni takia itseäni mutta myös toisia. En luota itseeni yhtään. On kauheaa olla esim jossain juhlissa. On kauheaa keskustella ihmisen kanssa, katsoa silmiin! on inhottavaa katsoa häpeillen maahan ja toivoa että katoaa ihmisten katseiden alta.