Mua ärsyttää se, että mulla on ollu tää masennus jo noin 5 vuotta. Ei lopu, tosin joskus on helpottanu mut nyt kesällä oon NIIN MASENTUNUT ja yksinäinen. Tää alko mulla 13 vuotiaana, kun murrosikäkin alkoi.
Mä oon käyttäny jotain 7:ää eri lääkettä, ei oo auttanu loppujen lopuks. Tosin nyt jos lopettaisin ton Lamictalin käytön niin vajoisin sellaseen pohjamutaan että huhhuh. Olin 3 vuotta katkonaisesti nuorisopsykologil, sitten vähän aikaa psykiatrilla ja nyt puoltoista vuotta oon ollu psykoterapeutilla. Toi viimenen on auttanut, mulla meni 3 vuotta ihan päin seiniä turhaan tosta mussutuksesta jota jouduin käymään siellä nuorisopsykologilla, ja ei auttanu tippaakaan.
Kaikki vaa ärsyttää. Mä oon yksinäinen, vaikka mulla on kavereita. Mä en jaksa tavata ihmisiä. Mä en vaan jaksa, mua niin AHDISTAA. Sattuu rintaan. Jos tapaan jonkun tutun ulkona niin mua ahdistaa. Oon vaan neljän seinän sisällä, en jaksa. Vituttaa ku täytyy äidin kanssa löhnätä tääl kaksiossa, tuun hulluks.
Sitten kun meen ulos, mulla on niin epäselvä olo. Kaikki on niin epäselvää ja ahdistavaa, se iskee ku mikäki se hirveen sumunen olo. Kaikki on vaan niin ilosia ja onnellisia ja mä vaan oon tämmönen luuseristi käyttäytyvä. Haluisin tän sosiaalisen ahdistuksen pois. Mun jotkut kaverit hylki mua yläasteella, ehkä toi mun ahdistus on tullut siitä.
Pelkään, että ihmiset ei hyväksy mua sellasena kun olen.
Tää on jatkunu liian pitkään. Miksen mä vaan sais tätä KOKONAAN pois, kaikki ahdistavat olot pois. Haluisin olla ilosempi, niinkun olin perusluonteelta lapsena. Aattelen aina, että onko mulla mahdollisuutta kokea onnellisuutta, oon kyllästynyt vaan tähän ahdistukseen ja silti tunnen joskus ilosuutta mutta en onnellisuutta. Miks mun pitää kärsii, eks mun päätä oo riepoteltu jo tarpeeks.
Onko ketään muuta, jolla on kestänyt masennus kauan hoidoista/lääkkeistä huolimatta? Kertokaa kauan se on kestänyt, ja kiitos siitä että joku jakso kuulla mun joutavaa höpinää :)
Mä oon käyttäny jotain 7:ää eri lääkettä, ei oo auttanu loppujen lopuks. Tosin nyt jos lopettaisin ton Lamictalin käytön niin vajoisin sellaseen pohjamutaan että huhhuh. Olin 3 vuotta katkonaisesti nuorisopsykologil, sitten vähän aikaa psykiatrilla ja nyt puoltoista vuotta oon ollu psykoterapeutilla. Toi viimenen on auttanut, mulla meni 3 vuotta ihan päin seiniä turhaan tosta mussutuksesta jota jouduin käymään siellä nuorisopsykologilla, ja ei auttanu tippaakaan.
Kaikki vaa ärsyttää. Mä oon yksinäinen, vaikka mulla on kavereita. Mä en jaksa tavata ihmisiä. Mä en vaan jaksa, mua niin AHDISTAA. Sattuu rintaan. Jos tapaan jonkun tutun ulkona niin mua ahdistaa. Oon vaan neljän seinän sisällä, en jaksa. Vituttaa ku täytyy äidin kanssa löhnätä tääl kaksiossa, tuun hulluks.
Sitten kun meen ulos, mulla on niin epäselvä olo. Kaikki on niin epäselvää ja ahdistavaa, se iskee ku mikäki se hirveen sumunen olo. Kaikki on vaan niin ilosia ja onnellisia ja mä vaan oon tämmönen luuseristi käyttäytyvä. Haluisin tän sosiaalisen ahdistuksen pois. Mun jotkut kaverit hylki mua yläasteella, ehkä toi mun ahdistus on tullut siitä.
Pelkään, että ihmiset ei hyväksy mua sellasena kun olen.
Tää on jatkunu liian pitkään. Miksen mä vaan sais tätä KOKONAAN pois, kaikki ahdistavat olot pois. Haluisin olla ilosempi, niinkun olin perusluonteelta lapsena. Aattelen aina, että onko mulla mahdollisuutta kokea onnellisuutta, oon kyllästynyt vaan tähän ahdistukseen ja silti tunnen joskus ilosuutta mutta en onnellisuutta. Miks mun pitää kärsii, eks mun päätä oo riepoteltu jo tarpeeks.
Onko ketään muuta, jolla on kestänyt masennus kauan hoidoista/lääkkeistä huolimatta? Kertokaa kauan se on kestänyt, ja kiitos siitä että joku jakso kuulla mun joutavaa höpinää :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voi myös olla välillä parempia jaksoja.Lääkitystä ei milloinkaan kannata lopettaa kesken,tai se kostautuu.Moni joutuu useita lääkkeitä kokeilemaan,ennenkuin löytyy sopiva.Onneksi saat käydä psykoterapiassa,Lähde vain ulos,vaikka metsään kävelemään,jollet ihmisiä halua tavata.Kotona olo vasta masentaakin.Paranemista sinulle toivon
Juu, valitettava tosiasiahan se on, että harvalla masennus menee hetkessä ohi, jos se kunnolla pääsee jylläämään. Toki on olemassa näitä julkkisten ym. "masennuksia" jotka kestävät sen aikaa kun iltapäivälehdet jaksavat siitä kirjoitella, mutta sitten parannutaankin ja keksitään jokin uusi trendikkäämpi juttu.
Niin. Itse olen tänä vuonna 22 vuotta täyttävä tyttö. Masennusta on nyt takana reilut 7 vuotta, parempiakin aikoja on mahtunut joukkoon mutta pääosin tämä on ollut yhtä taistelua. Kaikenlaiset "hoidot" takana; terapiat, lääkkeet, osasto ym. Uskon kuitenkin, ettei tämä loputtomiin kestä. Niin kauan, kuin itse jaksan taistella ja pysyä elossa -> rakentaa elämää eteenpäin -> niin kauan on toivoa.
Voimia sinulle. Yritetään jaksaa, päivä kerrallaan!!
kokeilemaan suurin piirtein mitä tahansa, ainakin itse olin.
Ota päivittäin E-Epa, karnosiini, B-vitamiini ja magnesium.
Jätä pos ruokavaliosta tomaatit ja kaikki sellaiset sapuskat joissa on E-621 lisäainetta (natriumglutamaatti).
Ahdistuneisuus ja masennus lihaskipuineen voi johtua glutamaatin ja gammabutyyrivoihapon epätasapainosta aivoissa, lääkkeet eivät tasapainoa korjaa, ne vain imitoivat tilannetta jossa GABAa ja serotoniinia on riittävästi.
Vain tarjoamalla tasapainotetusti noiden tärkeiden välittäjäaineiden esiasteita ravinnon mukana, saadaan aikaan henkilökohtaiseen aineenvaihduntaan sopiva tilanne välittäjäaineiden suhteen.
Itselläni meni ensimmäisen vaikean, hoidolle resistentin masiksen kanssa 8 vuotta ja toisen kerran noin 6 vuotta ennenkuin tajusin tämän.
Mistäs tuommosta olet kuullut? Vai havainnut ihan itte?
1979-2004.