täytän elokuussa 15vuotta. tämän kuun alussa minulla loppui noin vuoden suhde. mies oli 3vuotta vanhempi. suhde loppui siksi koska en jaksanut enää. mies valehteli ja jätti kertomatta mielestäni tärkeitä asioita, hän käyttäytyi oudosti ja lisäksi hän teki muutaman päivän katoamisia. katoamisilla tarkoitan sitä että häneen ei saanut yhteyttä millään. hän ei vastannut viesteihin tai soittoihin. muutaman päivän päästä tuli sitten viesti tai soitto että töissä ollut kiirettä ja siksi ei kerennyt ilmoittamaan mitään. en jaksanut siis sitä että sai olla huolissaan ja miettiä missä toinen menee ja onko jotain sattunut.
no suhteeseemme tuli seksi mukaan ennen kuin olimme olleet puoli vuotta yhdessä. en ole syönyt pillereitä vaan olemme aina käyttäneet kumia.
olin nyt viime viikonloppuna serkkuni lapsen häissä. muistin silloin että minullahan piti olla kuukautiset häissä tai juuri sitä ennen ,koska sen takia sinne lähtö oli vähän harkinnassa.. kotiin tultua menin heti katsomaan kalenteria. menkat olivat jo reilun viikon myöhässä!
maanantaina tein heti raskaustestin.. sen mukaan olen raskaana.
ilmoitin asiasta eilen (tiistaina) tuolle exälleni (lapsen isälle) ,hän sanoi vain että miten voin olla raskaana kun olemme kuitenkin käyttäneet kumia?! sain hirveät huudot ja sen jälkeen hän sanoi että saan tehdä niin kuin haluan koska jos haluan pitää lapsen ,hän haluaa ehkä nähdä tämän kerran, mutta jos en pidä ,se on oma asiani ja hän ei lapsen ja minun elämääni halua tulla.
itkin puhelun jälkeen ja päätin tulla nyt tänne kirjoittamaan. en tiedä mitä teen.
aborttia en mielelläni tekisi, koska se on mielestäni väärin lasta kohtaan. mutta mielessäni kävi että onhan sekin väärin lasta kohtaan että ei saa elää isänsä kanssa. ja mitä jos lapsi on poika, mistä hän saa isän mallin elämäänsä?
olen valmis kyllä äidiksi, vauvakuumetta on ollut jo reilun vuoden ajan.. vauvoja olen hoitanut paljon ja voin sanoa että haluaisin pitää lapsen. olen vuosi sitten miettinyt että jos raskaaksi tulen ,niin pidän lapsen, mutta en ajatellut että se olisi jo näin äkkiä edessä.. miten käyn koulun loppuun? miten saan elätettyä molemmat?
asun kyllä vielä kotona ja vanhempani hoitavat lapsia joten heiltä saisin apua. ystävät ja sukulaiset olisivat tukemassa. mutta isä, se on ainut mikä puuttuu? tiedän senkin että jos lapsen päättäisin pitää hänen olisi turvallista tulla ,koska hän tiedäisi ja tuntisi sen että häntä rakastetaan, mutta hän varmasti tuntisi myös sen että minulla on suuri huoli siitä että hänen isänsä ei ole valmis olemaan missään tekemisissä :( en tiedä mitä tehdä.
toivon että kertoisitte miten itse tekisitte. ja en halua vastauksia että et olisi mennyt sänkyyn jne. tarvitsen tukevia vastauksia jotka auttausi selvittämään ajatuksia :(
no suhteeseemme tuli seksi mukaan ennen kuin olimme olleet puoli vuotta yhdessä. en ole syönyt pillereitä vaan olemme aina käyttäneet kumia.
olin nyt viime viikonloppuna serkkuni lapsen häissä. muistin silloin että minullahan piti olla kuukautiset häissä tai juuri sitä ennen ,koska sen takia sinne lähtö oli vähän harkinnassa.. kotiin tultua menin heti katsomaan kalenteria. menkat olivat jo reilun viikon myöhässä!
maanantaina tein heti raskaustestin.. sen mukaan olen raskaana.
ilmoitin asiasta eilen (tiistaina) tuolle exälleni (lapsen isälle) ,hän sanoi vain että miten voin olla raskaana kun olemme kuitenkin käyttäneet kumia?! sain hirveät huudot ja sen jälkeen hän sanoi että saan tehdä niin kuin haluan koska jos haluan pitää lapsen ,hän haluaa ehkä nähdä tämän kerran, mutta jos en pidä ,se on oma asiani ja hän ei lapsen ja minun elämääni halua tulla.
itkin puhelun jälkeen ja päätin tulla nyt tänne kirjoittamaan. en tiedä mitä teen.
aborttia en mielelläni tekisi, koska se on mielestäni väärin lasta kohtaan. mutta mielessäni kävi että onhan sekin väärin lasta kohtaan että ei saa elää isänsä kanssa. ja mitä jos lapsi on poika, mistä hän saa isän mallin elämäänsä?
olen valmis kyllä äidiksi, vauvakuumetta on ollut jo reilun vuoden ajan.. vauvoja olen hoitanut paljon ja voin sanoa että haluaisin pitää lapsen. olen vuosi sitten miettinyt että jos raskaaksi tulen ,niin pidän lapsen, mutta en ajatellut että se olisi jo näin äkkiä edessä.. miten käyn koulun loppuun? miten saan elätettyä molemmat?
asun kyllä vielä kotona ja vanhempani hoitavat lapsia joten heiltä saisin apua. ystävät ja sukulaiset olisivat tukemassa. mutta isä, se on ainut mikä puuttuu? tiedän senkin että jos lapsen päättäisin pitää hänen olisi turvallista tulla ,koska hän tiedäisi ja tuntisi sen että häntä rakastetaan, mutta hän varmasti tuntisi myös sen että minulla on suuri huoli siitä että hänen isänsä ei ole valmis olemaan missään tekemisissä :( en tiedä mitä tehdä.
toivon että kertoisitte miten itse tekisitte. ja en halua vastauksia että et olisi mennyt sänkyyn jne. tarvitsen tukevia vastauksia jotka auttausi selvittämään ajatuksia :(
Vastaukset 46
Vanhimmat
tarkkaan mitä teet! Olet vielä kovin nuori,koulut käymättä js muutenkin nuoruus elämättä.....Itse olen 30v ja nyt vasta tuntuu että olen "valmis" äidiksi pienelle tytölleni. Tsemppiä sinulle päätät tehdä sitten abortin tai et :-)
Itse tein lapseni nuorena olen nyt 30-vuotias ja minulla on teini ikäiset lapset ja varhais teini ikäinen lpsi en ole katunut pätkääkään .
Nyt kun kaverini alkavat saada lapsia olen monen kuullut sanovan olisi pitänyt tehdä aikoja sitten ei osata enää sopeutua elin ikäiseen muutokseen vähintään 20-vuotta joka päiväistä huolenpitoa.En todellakaan enää
30- vuotiaana rupea äidiksi olen siihen ehdottomasti liian vanha.Etukäteen täytyy miettiä missä iässä tulevat vastaan lapsen murrosikä,naimisiin menot ja mahdolliset lapsen lapset.En halua olla 65 kun saan ensimmäisen lapsenlapsen en mielestäni silloin enää jaksa olla mummo lapsenlapselleni haluan silloin jo itsekin huolenpitoa.
Kannattaa lukea kirja teiniäiti saatavana useasta kirjastosta ja tilaamalla kirjakaupasta kirjan kirjoittajia oli kaksi . Kirja on koottu teiniäitien,abortin tekijöiden ja adoptioon lapsensa antaneiden mielipiteisstä.Eikä kirjan kirjoittajilla ole omaa mielipidettä aiheesta.
nyt kolmen lapsen mummo ja oikein innoissani siitä.Joskus olen ajatellut,että jos olisin hannkinut ensimmäisen vasta n.35-vuotiaana ja lapsi tehnyt samoin,saisin odottaa mummoutta vielä tästä iästä 25 vuotta.Etunsa tälläkin.
Olet lapsi vielä itsekin. Mieti tarkkaan ja päätös kannattaa tehdä nopeasti. Alkuvaiheessa keskeytys käy vielä helposti.
"Päätös kannattaa tehdä nopeasti. Alkuvaiheessa keskeytys käy vielä helposti"- ja näin puhuvat äidit, jotka on kantaneet lasta sisässään.
Minustakin tuntuu aivan kohtuuttomalta, että joku äiti kehotta aborttia tekemään.
Ap on nuori , se on selvä, mutta kun tyttö on kerran valmiina , niin kyllä se pärjää kun apua ja tukea saa. Sitäpaitsi voihan sitä koulua käydä sen jälkeen kun lapsen saa tarhaan .
Kyllä minusta kannatta se lapsi synnyttä, huolimatta siitä onko isä tai ei. Riittä joskus se äitikin, vaikka näin nuori onkin...
Koska olet vielä niin nuori, niin tilanteessasi tekisin abortin.
15-vuotiaana ykisnhuoltajana olet pitkään rahapulassa,
opiskelusi keskeytyy (ehkä lopullissti).
Lapsen kanssa opiskelu ei ole herkkua,varsinkaan kun ei ole toista vanhempaa katsomassa lasta sinun opiskellessasi.
Ei millään pahalla, mutta mieti, kannaatko sinun pilata elämäsi saamalla lapsi ollessasi itsekin vielä lapsi.
Perheenperustamisen aika tulee, kun on tullakseen,
ja kun olet löytänyt sen oikean.
"Ei millään pahalla, mutta mieti, kannaatko sinun pilata elämäsi saamalla lapsi ollessasi itsekin vielä lapsi. "
en minä sillä perjaatteessa elämääni pilaisi koska rakastaisin lasta ja hän olisi parasta mitä minulla olisi. :) tällä hetkellä jo tuntuu siltä että hän on ainoa mitä minulla on, mutta voi olla että ero tekee ainakin pienen vaikutuksen asiaan.
Olet minua puolet nuorempi... :) Itse en olisi pystynyt ottamaan vastuuta lapsesta ollessani 15-vee kun nytkin tuntuu ettei raskaana oleminen ole helppoa ja vauvan tuleminen ahdistaa aika ajoin. Pahoitteluni, koska ratkaisusi ei ole helppo. Toivotan paljon voimia sinulle, teit sitten abortin tai jos jatkat raskautta tai kenties annat vauvan adoptioon.
Olet tosi nuori, se minua ajatuttaa. Kuinka raskasta voi olla kantaa lasta sen 9kk, ottaa vastaan vanhempien shokki, kuinka kertoa asiasta, kuinka jaksaa kehon muutokset, kontrollit, ottaa vastuu toisesta olennosta. Sinulla on niin paljon tulevaisuudessa koettavana ja kouluttautuminenkin avoinna.
Abortti ei ole todellakaan helppo juttu, mutta sinun tulisi pohtia, olisiko se kuitenkin oikea ratkaisu. Tietenkin lapsen saaminen on yksi suurimmista asioista maailmassa, mutta onko nyt oikea aika? Monennellako viikolla olet? Sinulla ei ole kauhean paljon aikaa ajatella asiaa, kun tulee jo toimia. Alkio kasvaa hurjaa vauhtia nopeaan tahtiin.
ratkaisu ei todellakaan tule olemaan helppo. aborttia pidän yhtenä vaihtoehtona ,mutta sitä en mielelläni tekisi ,koska niinkuin aijempana sanoin ,tunnen että lapsi olisi ainoa mikä minulla olisi. hän tulisi olemaan tärkeintä ja kaikki muut asiat tulisivat vasta lapseni jälkeen. lisäksi huolettaa sekin että jotkut parit eivät saa edes lapsia. onko tämä siis tarkoitettu näin? sitä en tiedä.
olen nyt noin kuudennella viikolla joten abortti mahdollista tehdä vielä noin 5 viikon päästä?
olen päättänyt kuitenkin että päätän 2 viikon päästä mitä teen, tai sitten jo aijemmin jos saan ajatukset kasattua, mutta parin viikon päästä viimeistään.
raskaus tulisi olemaan raskasta koska olen 'aikuisiin' odottajiin verrattuna pienempi kokoinen. ajatusta helpottaa kuitenkin tieto että minua tuettaisiin. näitäkin lukiessa olen huomannut että kaikki toivovat paljon voimia mitä sitten päätänkin nyt tehdä. se auttaa suuresti selviämään eteenpäin nyt ja mahdollisesti jatkossa.
suurin huolen aiheeni on kuitenkin nyt se ,että miten minä ja lapsi pärjäisimme ilman isää ja miestä?
Itsekin itse asiassa mietin alussa aborttia, vaikka olen ihan erilaisessa tilanteessa, kuten muun muassa sen sinua puolet vanhempi (tuntuupa vanhukselta!:). Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin ja nyt kun olen katsellut vauvaa ultrassa ja tunnen jo paljon potkuja, tajuan kuinka abortti olisi ollut ainakin minulle huono ratkaisu. Olen ihan rakastunut pienokaiseen ja voisin tuijotta ultrasta saatuja "valokuvia" koko ajan. :)
Kuulostat hyvin tasapainoiselta, vaikka sinulla onkin paljon ajateltavaa ja suuri ratkaisu tulossa. Oletko jo kertonut vanhemmillesi? Miten he suhtautuivat?
Maailmassa on kovin monta lasta kokonaan ilman vanhempia. Sinun lapsellasi olisi ainakin toinen heti alkuun ja kenties isukkikin tulisi joskus mukaan kuvioihin, jos ei biologinen, niin sitten joku toinen, rakastava ja avarakatseinen mies. Lapsen saaminen on luultavasti paljon suurempi ja kokonaisvaltaisempi juttu kuin kumpikaan, kukaan voisi aavistaa. Jaksamista tarvitaan siis todella paljon, ja sellaisia toivotuksia oletkin saanut monelta.
Itse muuten ajattelin samalla tavalla: niin monet parit ovat lapsettomia ja mietin, jos en vaikka saisikaan toista mahdollisuutta itse. Jos nyt tekisin abortin ja tulevaisuudessa en saisikaan lasta.
itsellä on päässä ollut nyt ajatus siitä että jos abortin teen ,niin katuisin sitä myöhemmin. en tiedä mistä tullut sellainen olo. luultavasti tuo ajatus että monet eivät saa edes lapsia johtaa siihen.
äidilleni kerroin heti jo kun huomasin että menkat ovat jääneet välistä. en tiedä mitä hän siinä vaiheessa ajatteli asiasta, tuliko päähän heti että olisin raskaana vai jotain muuta.
vanhempani ovat uskossa joten eivät pidä siitä että ennen avioliittoa olisi seksiä. itse en ole uskovainen, mutta uskon kyllä että Jumala on olemassa.
kun saimme tietää että olen raskaana kysyi äiti heti kysymykset kuka on isä, milloin näin on tapahtunut jne. äiti sanoi että ei aijo huutaa minulle ,koska se ei auta asiaan mitään. äiti oli kertonut sitten isälle. isä on työmatkalla useasti ja sen takia poissa paljon kotoa. isä oli sanonut puhu tytölle järkeä että tekee oikein ja ymmärtää millainen vastuu siinä on. sanoi että soittaa myöhemmin kun on taas aikaa.
äidin kanssa olen hyvissä väleissä joten juttelu on ollut suht helppoa.
sitten kun olin exäni kanssa jutellut ,kerroin äidille että hän ei halua olla kasvatuksessa mukana ,nähdä ehkä lapsensa ,ei muuta. siitä äiti suuttui. voisin sanoa että jopa tunnin hän kertoi kuinka vastuuton poika exäni on jne.
äitini hoitaa vastasyntyneitä lapsia työkseen (olemme sijaisperhe. haemme 'hylätyn' vauvan sairaalasta ,hoidamme pari kuukautta ja sitten vauva menee adoptioon) ja sanoi että hän on valmis auttamaan ja tukeemaan oli päätökseni mikä tahansa. hän sanoi olevansa myös sitä mieltä että kaikella on tarkoitus, niin myöskin tällä. itse olen ruvennut olemaan myös vahvasti sitä mieltä ,että näin olisi tarkoitettu.
isän mielipiteestä asiaan en niinkään tiedä, koska hänen kanssaan en ole jutellut.
adoptioon en halua lasta antaa, koska se että näkisin lapsen kun hän on syntynyt, se olisi liian raskasta. äiti on myös sanonut ,että vauva tuntee/tietää kohdussaan siitä ,että äiti on päättänyt antaa lapsen toiseen perheeseen. (se on aiheuttanut vauvoille masennusta kun ovat syntyneet. meillä on ollut vauvoja jotka eivät ole hymyilleet tai itkeneet. sitä en halua tälle lapselle joka on masussa.)
jos päätän lapseni pitää, haluan hänelle hyvän elämän alun jo raskausajasta asti. haluaisin että lapsi saisi kokea olevansa toivottu ja saisi tuntea sen että häntä rakastetaan. haluaisin olla lapselleni hyvä äiti. ja toivon myös että lapsen oikea isä tulisi mukaan kuvioihin ainakin jollain tavalla lapsen synnyttyä. mielessäni toivon että mies pitäisi lupauksenta edes siinä että voisi nähdä lapsensa kerran. ehkä hän silloin näkisi sen mitä minä näen kaikissa vauvoissa. sen kauneuden ,rakkauden ,viattomuuden ja uuden pienen elämän alun. pienet jalat joilla ei ole tallattu vielä maata. pienet kädet.
tiedän sen että lapsen saaminen on yksi pala elämän palapelistä ,niin kuin naimisiin meno. suuri askel ja suuri päätös ,joka ratkaisee suuren osan loppu elämästäsi. päätöstä pitää harkita ja miettiä, kuunnella toisten mielipiteitä ja tehdä sitten pään sisällä omat päätökset. elämä on rankkaa ja välillä satuttaakin ,mutta elämästä oppii. kaikki tekevät joskus virheitä ,mutta niin on tarkoitettu.
Moi!
Älä pelkää sitä, että olisit pieni ja siro.
Mietti niitä aasialaisia naisia, nehän vasta pieniä ja siroja on ja silti synnyttävät.
Toisaalta abortti on lopullinen päätös, jos jossain vaiheessa tulet kadumaan, et saa sitä enää muuttaa.
Sitäpaitsi, voi olla että abortin jälkeen et tulee enää koskaan saamaan lapsia. Entäs sitten?
Mutta kun päätät synnyttää, kerket tarkaan harkitsemaan, mikä on oikein. Joko pidät lapsen tai annat adoptioon.
Äläkä asioista päätä yksin. Kysyy, mitä mieltä on vanhampasi, jospa ne mielellän autta Sinua?
Toisaalta , jos he eivät autta ja pakottavat aborttiin...muista, ettei kuka voi Sinua pakotta mihinkään. Sinun itselläs on tehtävä kuitenkin se päätös, koska vaan ja ainoastan Sinä tulet elämään sen päätöksen kanssa loppuun elämään.
Uskon, että kyllä pärjäät lapsesi kanssa , varsinkin kun saat apua.
Sinun ikäiset kyllä osaa jo lapsia hoitaa kun vähä apua saavat, et siis ole enää mikä pikkulikka. kunhan vaan haluat.
Mikä tulee kouluun, niin ei koulu häviää mihinkään. Kerkeät sen käymään sen jälkeen kun lapsesi on jo senverran iso, että menee tarhaan.
Rahalla tule olemaan tiukkaa, mutta saat kuitenkin vanhemmilta apua. Ja jos lapsen tekemiseen tarvitaan kaksi, niin isyystesteillä se isäkin varmistettään ja se tulee maksamaan oman osuuden.
Itse olen saanut neljä lasta, esikoisen 18v.
Olin siihen valmiina ja uskon, että olin hyvä äiti, vaikka olikin rahapula . Me selvitiin siitä hyvin, vaikka mun kotimaassa ei elämää ollut sellaista kun täällä. Täälää Sinua ei kyllä tyhjän päälle jätettää.
Kyllä Sinä pärjäät kun sitä oikeesti haluat.
T: ulkomaalainen
Hei,
Voin tässä hieman omaa tilannettani kertoa. Olen 18. viikolla raskaana ja nyt alkaa elämä järjestyä. Sain huhtikuussa tietää odottavani lasta, pitkäaikainen poikaystävä jätti, vanhemmat melkein hylkäsivät ja kaikki kaatui päälle. Olen siis 16, täytän loppuvuodesta 17. Kaiken sen keskellä päätin lapsen pitää ja päivääkään en ole katunut! Nyt olen muuttanut omaan asuntoon, vanhemmat ovat hyväksyneet asiat ja innolla auttavat sekä poikaystävä, lapsen isä on innolla mukana ja on melkeinpä ylihuolehtivainen. Heillä kaikilla meni vain aikaa sulattaa tilanne. Teet minkä ratkaisun tahansa, yleensä se ratkaisu on oikea. Mutta kyllä sitä elämässä väkisinkin pärjää, nyt olen huomannut että kyllä kaikki aina järjestyy.
Paljon voimia sinulle!
Nuorena sopeutuu suuriin muutoksiin paljon paremmin kuin jo jämähtäneenä kolmikymppisenä.
Anna ihmeessä mennä, jos perheesi tukee sinua lapsen kanssa, ja usko minua, ei se opiskelukaan mahdotonta myöhemmin ole.
Kohta huomaat että sinulla on jo iso lapsi, ja pois et häntä vaihtaisi mistään hinnasta.
Miehistä ei tähän maailmaan mitään autuutta saa, eivät nuo vanhemmatkaan odottajat, putoavat sitten vaan korkeammalta kun se mies jättää.
minä olin 15 ku raskaaksi tulin,16 ku synnytin.mulla oli sinänsä hyvä tilanne että ehdin peruskoulun käydä loppuun.kehottaisin sua jutteleen vanhempiesi kanssa asiasta.kyllä elämä opettaa ja kaikki järjestyy(koulut,taha asiat ym) jos vain on tukiverkosto ympärillä.älä tee aborttia jos aattelet nyt jo että kaduttaa.äläkä mieti mitä muut ajattelee.jos päätät pitää lapsen ole ylpeä siitä ja itsestäsi.se osoittaa suurta rohkeutta mitä monesta ei löydy.
edellisen kanssa abortista,eli älä missään nimessä tee sitä jos vähänkin epäilyttää!
se on sellainen asia josta täytyy olla 100% varma.
puhu vanhempiesi kanssa ja muista etä myös adoptio on yksi vaihto-ehto,
toivon sulle tsemppiä,kyllä kaikki järjestyy-se on asioilla tapana =)
älä tee aborttia jos et ole 100% varma? onko sitten parempi tehdä se lapsi jos se epäilyttää?
jos tulevalta lapselta vois kysyä että haluaako hän tähän maailmaan niin mikä olisi hänen vastaus..mitä luulet? lapsi on syytön ja minun mielestä on väärin että lapselle ei anneta mahdollisuutta.raskauden aikana voi kumminki miettiä että pysyykö kyseinen henkilö ottamaan vastuun lapsesta ja jos ei voi on se adoptio.
että suhtaudut hyvin kypsästi asiaan.Olen lukenut näiltä palstoilta paljon kypsymättömämpiä vastauksia huomattavasti vanhemmilta ihmisiltä.Neuvolassa aikoinaan sanoi joku terveydenhoitaja,että on työssään nähnyt äidiksi kypsiä 15-vuotiaita ja kypsymättömiä 25-vuotiaita.Ikä ei ratkaise kaikkea tässä asiassa.Itse aloin odottaa 18-vuotiaana ensimmäistä ja kyllä vauvan kanssa pärjättiin.Ensimmäiset 8 kuukautta eleltiin vauvan kanssa kaksin,kun mies oli armeijassa.Hyvä ,jos on tukiverkostoa ympärillä.Ratkaisun teet ihan itse,mutta jos päädyt vauvan synnyttämiseen,olen varma,että pärjäät.
Vaikutat mielestäni kypsältä ikäiseksesi, paljon kypsemmältä kuin monet vanhemmat äidit, jotka täällä heti ensimmäiseksi huutelevat aborttia tekemään.
Se jos mikä todistaa, että olisit valmis äidiksi, että ajattelet asioita pidemmällä tähtäimellä.
Ihmisen täytyy nimittäin turruttaa omatuntonsa, jos pystyy abortin tekemään ja sen jälkeen selväjärkisenä elämään. Tiedän työni vuoksi monia, jotka katuvat nuoruudessaan tekemäänsä aborttia, eivätkä pääse sen yli. Vaikutat sellaiselta ihmiseltä, joka ei aborttiin pystyisi. Jos vähänkään siltä tuntuu, niin ei todellakaan kannata pilata elämäänsä siten. Tällä palstalla on niin paljon hyviä esimerkkejä nuorista äideistä, jotka ovat vauvan päättäneet pitää ja selviytyvät elämästä ihan hyvin.Vanhempasi ovat varmasti sinulle tukena vauvan hoidossa.Onhan heillä kokemustakin.
Eikä tuosta koulutuksesta ja työstä kannata elämää isompaa numeroa tehdä. Aina sitä jotenkin pärjää. Ja koulunpenkille voi lähteä myöhemminkin, siinäkään ei ikä ratkaise mitään.Ilman miestäkin voi lapsen kasvattaa ja maailma on täynnä hyviä isäksi sopivia miehiä, kun vaan se oikea kohdalle sattuu.
Katsos,ei tämä elämä mene minkään kaavan mukaan missä järjestyksessä pitäisi elää.
Vaikka lapsella ois hyvä isä, niin aina voi tulla avioero. Vaikka ois miten hyvä koulutus, niin aina voi jäädä työttömäksi. Ja vaikka ois naimisissa, talo ja työpaikka, niin lasta ei välttämättä saa.
Tässä elämässä on niin paljon erilaisia kohtaloita.
Ja jokainen tässä koitetaan päivästä toiseen selvitä. Toivon sinulle voimia ratkaisuusi ja tulevaisuuteen.
Vaikutat ikäiseksesi hyvin kypsältä nuorelta naisen alulta. Tilanteesi kuulostaa vaikealta ja varmasti on sitä...En epäile etteikö sinusta tulisi hyvää äitiä...varmasti tulisi. Harmi vain kun lapsen isä ei tuntunut yhtä kypsältä! Olen itse ollut myös sinun iässäsi hirveän lapsirakas ja "kärsin vauvakuumeesta" lähes jatkuvasti. Tilanne olisi ollut siis minulle hyvin raskas, niinkuin nyt sinulla varmasti on...Vaikka sinäkin tiedät että sinulla on paljon läheisiä tukena ja apuna...on elämä silti epävakaalla pohjalla...ei koulutusta, ei työpaikkaa...lapsen kanssa opiskelu on rankkaa vaikka tosin täysin mahdollista jos vain riittää lujaa tahtoa! Sitä tulet tarvitsemaan varmasti tulevaisuudessa useasti lapsen kanssa! Lämmin ja rakastava rajoja asettava aikuinen syli on se mitä lapsi tarvitsee...ei rahaa eikä mammonaa, ei välttämättä isääkään. Luulen että pappa olisi tyytyväinen saadessaan olla lapsen lapselleen se miehen malli!!!=) Jos abortti sinua yhtään epäilyttää, mieti monta kertaa mitä teet!!! Usein epäröinneet ovat katunneet, mutta näinkään se ei kuitenkaan aina ole...sinä olet itse itsesi paras tuntija...tutki itseäsi ja niin tee juuri niinkuin itse tahdot äläkä anna muiden vaikuttaa millään lailla päätökseesi! Onnea sinulle elämässä eteenpäin!!!
mutta kuulostat kyllä siltä ett ävauvan kanssa pärjäisit. Itse olin oman esikoisen isaadessani muutaman vuoden vanhempi, 19v,mutta silti vielä aika nuori kun synnyttäjien keski-ikä vaan nousee ja nousee....Nyt viidettä odottaessa olenv asta ensisynnyttäjien tän hetken lasketussa keski-iässä =)
Isän mallia lapsi saa kyllä muualtakin kuin oamsta isästään.Sinun isästäsi ainakin,ja varmaan muitakin miehiä lähipiiriin/sukuun kuuluu.
Moi !
Anteeksi , etten ota kantaa Sinun viestisi.
Minua itseasiassa kiinosta se Sinun äitisi työ sijaisäitinä ja vastasyntyneistä huolehdiminen.
Jos Sinulla on aikaa ja haluaa, niin voisitko minulle kirjoittaa , että voisin yhtä sun toista kysyä ?
minua todella kiinosta.
Yst. terv. Merkka
[email protected]
ja ehkä sinulla on apua ja tukea saatavilla. Vauvasta on iso vastuu, olet muutaman vuoden kokonaan kiinni hänessä. Senkin jälkeen, et juuri pääse ravintolaan, et mihinkään. Sinun pitää olla vain häntä varten. Mutta koulun voit käydä kun lapsi on päivähoidossa, siis ehkä vuoden päästä jne. Käytännön asiat kyllä järjestyy jos sinusta tosiaan on siihen.
http://www.vaestoliitto.fi/seksuaaliterveys/seksuaalite rveysklinikan_nettipa/nuoret/kirjoitelmat/nuoren_naisen _shokki_kuukautiset/
http://www.vaestoliitto.fi/seksuaaliterveys/seksuaaliterveysklinikan_nettipa/nuoret/kirjoitelmat/nuoren_naisen_shokki_kuukautiset/
Oma äitini rupesi odottamaan minua 15-vuotiaana. Kuukautta ennen syntymääni äiti ehti täyttää 16v.
Elämä vanhemmillani ei ole ehkä aina ollut helpoimmasta päästä, mutta minulla on aina ollut rakastavat vanhemmat, koti, ruokaa, vaatteita, siis kaikinpuolin asiat hyvin.
Lisäksi koska vanhempani olivat niin nuoria (isäni 4 vuotta äitiä vanhempi), ovat he jaksaneet kanssani kaikkea sellaista, jota vanhemmat synnyttäjät eivät välttämättä jaksaisi/pystyisi/ehtisi.
Minä ainakin henkilökohtaisesti kannatan ennemmin teinivanhempia kuin keski-ikäisiä synnyttäjiä.
Itse olen pian 23v. ja odotan kaksosia rv 30.
Olisi kiva vaihtaa ajatuksia kanssasi!
näitä viestejä lukiessa on saanut voimia ja päätöstä on ollut helpompi tehdä :) on tullut huomattua että vaikka moni on lapsensa saanut nuorena ,niin on silti mennyt hyvin ja loppu peleissä on pärjännyt ,vaikka siltä ei ole tuntunut.
olen nyt menossa noin 7viikolla ja netistä olen katsellut kuvia ,millainen asukas masussani nyt on. olen päättänyt pitää pupuni vaikka vaikeaa tulee varmasti olemaan. perheeni ja läheiset tukee minua joten uskon ,että tulemme selviämään.
täällä on tullut käytyä nyt harvoin väsymyksen takia ,joten en kaikille ole kerennyt kirjoittamaan 'henkilökohtaisesti' viestejä ,mutta haluan kiittää kaikkia :) viesteistänne on ollut suuri apu ja on ruvennut tuntumaan siltä että olen tekemässä oikein kun pidän lapsen :) vaikka koulut jäisi kesken ei sillä ole merkitystä.
iloista loppu kesää kaikille! :) luultavasti tänne tulen vielä kirjoittelemaan kuulumisiamme aina kun vain jaksan :)
Arvostan suuresti päätöstäsi.
Kaikkea hyvää teille!
haluan kuulla lisää.. ihanaa että olet päättänyt pitää pienen lapsesi. onnea ja jumalan siunausta!!
lapseni,joka kohta sun ikäinen.ikinään en kadu,että nuorena tein lapset,vaikka opiskelut jäi.21-vuotiaana mulla oli 3 lasta,ainoa vaan,että mies olisi saanut olla parempi,silti tein vielä v-03 yhteisen lapsen,ja hain vuoden päästä siitä eroa.
roikuin miehessä,jolle viina oli tärkeämpi kun perhe,ja vanhempani ostivat lapsilleni vaatteet,pyörät ja kaikki.
lapselle riittää yksi rakastava vanhempi,ja jos on vielä rakastavat isovanhemmat.paljon harmia vaan ollut lapsille,kun niin pitkään katsoin heidän isäänsä,vanhin tyttö sairastui syömishäiriöön,kun isä jaksoi sanoa minun kiloista,ja leikkiä laski myös tytön painosta...
mä olen vain vuoden ollut töissä,muuten kotiäitinä,jota jatkan ainakin seuraavat 3 vuotta,koska odotan uudelle miehelleni vauvaa,joka on sellainen mies,jonka olisin halunnut lasteni isäksi jo kauan aikaa sitten,joka välittää minusta ja lapsista,ja jonka myötä olen saanut elämäni ja lasten elämän kuntoon,minkä lasten oma isä meinasi pilata.
itse en toivo,että oma tyttöni vielä tulisi raskaaksi,noin nuorena,mutta jos tulisi,tukisin,koska en hyväksy aborttia.jos sulla vanhemmat auttaa vauvan kanssa,niin kyllä sä pärjäät,ja jossakin vaiheessa löydät kyllä sopivan isukki ehdokkaan,ei se biologinen isä aina ole se paras..
Eikä koskaan muutenkaan saa takeita siitä että isä haluaa olla isä. Sen takia ei lapsen henkeä kannata uhrata.
Jos perheesi auttaa sinua tässä vaikeassa asiassa, niin muutaman vuoden kuluttua jo ymmärrät että itselläsi on kyllä kaikki voimat joita asiassa tarvitaan. Mies on jo hoitanut tärkeimmät hommansa.
Suomessa ei tarvitse nälkään kuolla vaikkei itse pystyisikään itseään elättämään, kerkeät myöhemmin maksamaan vielä veroja vuosikymmenet joten ota vain kaikki apu ihan hyvin omintunnoin vastaan.
Sen sitten muistat, ettet seuraamuksitta miestä päästä, vaan isyyden vaadit tunnustettavan (jotta lapsi joskus sitten perimysoikeuttaan siihen sukuun myöskin oikeudellisesti saa.) Ja elatusmaksut myös perit joka latin, se on rahaa vaan, joten helpolla pääsee. Lapsen etua ajat, ja et hänelle oikeutta tee jos et hänen oikeuksista kiinni pidä, no ehkä äitisi siinä myös sitten auttaa?
Isäksi ei tulla siittämällä, sellaisella isällä oikeasti mitään tee. Maailma näyttää sinulle että hyviä roolimalleja on kyllä muuallakin, eikä todellakaan ole tänäpäivänä ihmeellistä erilaiset perhekokoonpanot. Meilläkin 2 lasta ed. liitosta ja 1 nyt uuden miehen kanssa. Ja ihan tavallinen perhe ollaan.
puhuit että sinulla on ollut vuoden vauvakuumetta?
pisti vähäsen sanattomaksi, koska minun mielestäni on typerää edes haaveilla tuon ikäisenä vauvoista.
itse haluaisin vielä olla 15-vuotias ja nauttia elämästä täysillä.
nuoruus on sellainen asia, joka menee ohi ennen kuin huomaatkaan.
toivotan sinulle silti voimia ja onnea siihen, minkä päätöksen ikinä teetkään! :)
nyt vuoden ajan se on ollut tosiaan sellainen että huomaa katsovansa kadulla kävellessäkin enemmän vauvoja ja lapsia kuin poikia.. lähinnä vauvakuume varmaan johtunut siitä kun hoitanut pieniä vauvoja noin 9vuotiaasta asti äidin työn takia. :)
vauvan olen päättänyt pitää koska mielestäni hänellä kuuluu olla mahdollisuus hyvään elämään niin kuin muillakin. :)
Luin viesti ryppään läpi ja olen puolestasi onnellinen. Hienoa, että päätit lähteä tulevaisuuteen avoimin mielin ja antaa pienelle ihmiselle elämän. Äidilläsi on kokemusta varmasti pienistä lapsista ja siinähän sulla on aivan loistava tuki ja turva.
Paljon onnea sinulle ja masuasukille :)
Onhan maailmassa monia lapsia, jotka ovat eläneet ilman isää, ja heistä on kuitenkin tullut täysin tasapainoisia aikuisia. Onnea ja jaksamista, Ja pidä lapsesi jos suinkin vaan voit!
oot vielä tosi nuori. oot vasta päässyt murrosikään, ja nyt jo sun pitäisi kasvaa muutamassa kuukaudessa aikuiseksi ja alkaa kantamaan vanhemmuuden raskasta taakkaa, vieläpä yksinhuoltajana.
Itse sain lapseni 22-vuotiaana, kävi kutakuinkin samanlailla kuin sinulla. Olen edelleenkin yksinhuoltaja, seurustelen kylläkin.
Olen 10 vuotta sinua vanhempi, ja voin sanoa että sinulla on koko nuoruus edessä, lapsi ei sitä pilaa mutta paras ratkaisu olisi luopua lapsesta valitsemallasi tavalla (abortti/adoptio).
Elämäsi muuttuu täysin lapsen myötä, mikään ei ole enää niinkuin ennen. Kaveripiiri vaihtuu, omat nuoruuden iltamenot vähenevät olemattomiin, olet yötäpäivää vastuussa lapsestasi seuraavat 18 vuotta.
Mieti tarkkaan miten haluat elämäsi elää. En yllytä sinua mihinkään,oot vaan vielä niin nuori että mieluummin kannattaisi elää nuoruus täysillä kuin yrittää aikuistua liian varhain.
Itse olin sopivan ikäinen äidiksi, olen osannut sopeutua elämän totaalimuutokseen. Jos tämä kaikki olisi tapahtunut 10 vuotta sitten, olisin jäänyt paljosta paitsi.
Sulla on koko elämä edessä. Joko päätät ryhtyä äidiksi noin nuorella iällä, tai lykkäät sitä hamaan tulevaisuuteen kun elämäntilanne on otollisempi.
Mitä sitten päätätkin, jotain jäät katumaan ja paljon saat tilalle. Oma lapsi on ihana asia mutta nuoruus vapaana ja huolettomana, siitä ei kannattaisi luopua.
olet hurjan nuori vielä siis lapsi itsekin että kannattaa vielä miettiä. Itse olin sinun ikäisenä vielä tosi lapsellinen enkä voinut edes kuvitella mistään lapsesta itselläni vielä mitään. Sain ensimmäisen 22-vuotiaana ja toisen 27-vuotiaana. Kyllä olisi hyvä saada vähän lisää elämänkokemusta ja viettää nuoruus rauhassa, ammatti ja töissäkin vähän käydä ja asunto ym..
18vuotiaana ekansa,minä 35v,kumpi oli oikein? Minä,mun mielestä. Ei kaikki keski-ikäiset ole liian vanhoja synnyttämään,itse ainakin jaksoin saman minkä nuoremmatkin. "lapsi " on nyt kohta 20v.
Niin, sitä mun piti vielä,ajattele sitä, että nyt sun oma elämäsi "loppui" seuraavat 18v kuluvat sen lapsen tarpeita ensiksi ajatellen. Itsesi saat unohtaa. Ei ole vapaapäiviä eikä vapaita viikonloppuja.
Toisaalta,sun on kyllä sille isälle kerrottava,isällä on oikeus tietää. Hän joutuu maksamaan elatusmaksua.
Lapsella on myös oikeus tuntea/tietää isänsä,ja luoda itse oma mielipiteensä tästä ihmisenä.
Jos et opeta tuntemaan,hänellä on ikuinen aukko sydämessään,olkoon vaikka millaisia isänmalleja muuten.
Oletkos myös ajatellut sitä,että se tyyppi,jos se oli 18v teki rikoksen makaamalla sun kanssas!
kumpi oli oikein? ei noin voi kysyä! et voi sanoa että sun iässä on parempi saada lapsia! eikä elämä lopu hyvänen aika.ei lapsen tulo tarkoita että et voisi lähteä seuraavaan 18 vuoteen juhlimaan tai muuta.tai että ei ole vapaita päiviä.. jokainen tarvii omaa aikaa ja se ei ole äideiltä kiellettyä.ei ole kiellettyä pyytää mummia ja pappaa hoitamaan ja auttamaan sen aikaa että saa yksin tehdä jotain.nuorena jaksaa ja kun oma lapsi on nuori niin on nuori vielä itsekkin.kyllä sitä sitten ehtii...tosin siinä olit oikeassa että lapsen tarpeet tulee ekaksi mutta se nyt on itsestään selvyys.
Lyhyesti sanoisin että ilman isää parempi kuin välinpitämättömän, valehtelevan, huonon isän kanssa.
Onhan lapsella sinut! Yksi vanhempi voi korvata ainakin osin toisen puuttumisen. Parempi yksi hyvä vanhempi kuin kaksi huonoa.
Ja mitä siihen tulee että jos lapsi on poika. Itse olen tyttö ja olen asunut koko elämäni isäni kanssa. Ihan normaali nainen minustakin tuli.
Älä tee aborttia jos se tuntuu pahalta.
olin siis 16 kun tulin raskaaksi, ja halusin vain kertoa ettei koulujen kanssa ainakaan kannata stressata, se opiskelu onnistuu kyllä itse kävin etälukiossa lukion loppuun lasta ei tarvinnut viedä edes hoitoon paitsi kokeoden ajaksi. Ilman isää oli todellakin helpompi olla mutta myöhemmin isä alkoi vaatia vauvaa itselleen (narkomaani ja juoppo) joten sellaista päänvaivaa voi olla odotettavissa. jos haluat jakaa ajatuksia vastaa tähän viestiin niin vaihdetaan vaikka s-posti osotteita. Voimia sinulle joka tapauksessa.
masennu siitä tms., ihme juttua äitisi sinulle kertonut, ei todellakaan pidä paikkaansa.
lapsi tietää kyllä vatsassa jos äiti on masentunut. syytä ei varmasti tiedä. mutta miten selität lapset jotka ovat olleet muutaman kuukauden syntymän jälkeen masentuneita? ei itkeneet tai ns. komminikoineet hymyihin jne? onhan se selvää että vauvalla ei ole selvä näkökyky heti synnyttyä ,mutta silti.
itse uskon siihen mitä äitini on kertonut. monia kymmeniä lapsia on meillä ollut täällä. on ollut lapsia jotka eivät ole itkeneet tai nauraneet edes täällä ollessaan muutaman kuukauden aikana.. on ollut keskosia. on ollut alkoholistien lapsia ja huostaan otettuja.
oletan siis että äitini tietää.
hän on myös käynyt kursseilla jotta tietäisi erillaisista lapsista ja odotusajasta ja siitä mitä siinä voi tapahtua. olet siis itse ollut kursseilla ja voit sanoa minulle että näin ei ole?
siltä että haluat pitää lapsen isästä huolimatta. Monet lapset kasvavat ilman isää (isä voi olla kuollut tai muuten vain poissa lapsen elämästä). Älä stressaa ja murehdi liikaa siitä onko lapsella isä mukana vai ei. Kuitenkin olet niin nuori ja muutenkin varmasti tulet vielä seurustelemaan muiden miesten kanssa ja löydät toivottavasti jonkun luotettavan ja kunnollisen miehen. Oma isäsi tulee ilmeisesti myös olemaan hyvin paljon tekemisissä lapsesi kanssa ja siinäkin on jo miesmallia. Tärkeintä on että osoittaa lapselle että lasta rakastetaan ja pidetään lapsesta huolta. Kunhan lapsi saa rakkautta niin uskon että lapsestasi tulee onnellinen vaikka ei olisikaan isää elämässään. Ja eihän sitä tiedä vaikka ajan myötä lapsen isä haluaisikin osallistua teidän elämäänne. Ja aina on mahdollista saada tukia sun muita että pystyt varmasti elättämään lapsesi. Asioilla on tapana järjestyä vaikka välillä onkin vaikeaa :) voimia sinulle! Uskon että pärjäätte kyllä. Sinulla vaikuttaa olevan ihanat vanhemmat ja juttele heidän kanssaan ja kuuntele myös heitä.