Elämän tarkoitus.... mikä se yleensä on?
Tällaisia vastauksia siihen olen saanut:
-hauskanpito
-perustaa perhe ja saada lapsia
-rakkaus
Muunlaisia vastauksia en ole saanut,vaikka monen monelta olen sitä kysynyt. Omasta mielestäni elämän tarkoitus on se yksi ja sama aina ja ikuisesti: tänne vain tullaan ja kuollaan.
Pian vielä varmasti päätän päiväni täällä ja niin haluaisinkin, tehdä sis itsemurhan. Jos elämässä ei pysty tehdä mitään millä olisi edes jokin hyvä tarkoitus, kannattaa koko homma lopettaa ja päästä lepoon.Olen nimittäin vain savua, ilmaa, valkoista paperilla muille eikä kukaan välitä minusta.Siksi on todella vaikea toteuttaa mitään noista kolmesta mitkä laitoin ranskalaisille viivoille.
Sitä, miksi olen niin mitätön kaikille, en tiedä... johtunee kai siitä että puhun paljon ja yleensä samasta aiheesta.Kai siihen on muitakin syitä mutta en vain tiedä niitä. Olen kuitenkin huomannut sen ettei kukaan viihdy seurassani ja joko lähtevät nopeasti pois tai haluavat minun lähtevän nopeasti pois. Kaikki suorastaan iloitsevat kun poistun heidän seurastaan. Tiedän että minussa on jotain vikaa, mutta en huomaa sitä itse. Otetaan nyt se yksi asia vielä esille; korostetaan aina, että täytyy vain olla oma itsensä. Ja kun on oma itsensä ei esimerkiksi minun tapauksessani sillä pitkälle pääse. Kaikki maailmassa mättää, jotain pyydetään ja sitten asetetaan lisävaatimuksia.
Tällaisia vastauksia siihen olen saanut:
-hauskanpito
-perustaa perhe ja saada lapsia
-rakkaus
Muunlaisia vastauksia en ole saanut,vaikka monen monelta olen sitä kysynyt. Omasta mielestäni elämän tarkoitus on se yksi ja sama aina ja ikuisesti: tänne vain tullaan ja kuollaan.
Pian vielä varmasti päätän päiväni täällä ja niin haluaisinkin, tehdä sis itsemurhan. Jos elämässä ei pysty tehdä mitään millä olisi edes jokin hyvä tarkoitus, kannattaa koko homma lopettaa ja päästä lepoon.Olen nimittäin vain savua, ilmaa, valkoista paperilla muille eikä kukaan välitä minusta.Siksi on todella vaikea toteuttaa mitään noista kolmesta mitkä laitoin ranskalaisille viivoille.
Sitä, miksi olen niin mitätön kaikille, en tiedä... johtunee kai siitä että puhun paljon ja yleensä samasta aiheesta.Kai siihen on muitakin syitä mutta en vain tiedä niitä. Olen kuitenkin huomannut sen ettei kukaan viihdy seurassani ja joko lähtevät nopeasti pois tai haluavat minun lähtevän nopeasti pois. Kaikki suorastaan iloitsevat kun poistun heidän seurastaan. Tiedän että minussa on jotain vikaa, mutta en huomaa sitä itse. Otetaan nyt se yksi asia vielä esille; korostetaan aina, että täytyy vain olla oma itsensä. Ja kun on oma itsensä ei esimerkiksi minun tapauksessani sillä pitkälle pääse. Kaikki maailmassa mättää, jotain pyydetään ja sitten asetetaan lisävaatimuksia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
>>
http://www.aretalogia.com/A/ask.htm
Älä hyvä lapsi mieti yksinäsi. Jos tuo mitä kirjoitat on totta eikä pelleilyä, olet kipeä.
Mene lääkärille, niillä on tieto tilanteestasi ja lääkkeet.
Kun paranet, huomaat välittäväsi toisista ihmisistä, jopa rakastavasi.
Siinä on elämän tarkoitus.
Ensinnäki se ei ollu eikä ole pelleilyä,vaan suorat ajatukseni.Ja epäilen suuresti minkään mahollisten pillereiden auttavan ja sen verran tiedän niistä,että niitä syömällä menee polla entistä sekasemmaksi.
Elämän tarkoituksena rakastaa toisia no jaa,niin,tokihan minä rakastun ja rakastan moniakin ihmisiä jotka ainakin tunsin itselleni läheisiksi.Mutta rakasta nyt muita jos et itse saa rakkautta.Lisään vielä tähän väliin että olen ateisti joten minulle on turha alkaa sanoa mitään "jumalan" sanoista.
Todellakin sinulla on tämä elämä, josta olet vastuussa. Halusitko vain ilmoittaa meille, että päätät päiväsi, vai haluatko kuulla miten me muut on tultu toimeen vastaavien ajatustemme kanssa.
Kun sama ajatus kiertää päässä, se on "sairasta" eikä muut jaksa kunnella. Ammattilaiset jaksaa siksi, että ne kuulee miksi sinä sitä samaa hoet. Olen ollut lääkkeiden kanssa tekemisissä myös ja olen vetänyt vessasta alas joitain purkkejä.
Kuten varmaan huomaat olen jo mammaiässä ja kirjotan sinulle juuri siksi, että olen käynyt helvetillisen taistelun selvitäkseni elämän puolelle. Minun äitini ei ole jaksanut opettaa minulle että olen arvokas ihmeellinen olen to, kotona opin että elämä on taistelu, siksi huudan teille nuoremmille, että etsikää itsellenne "äidit" ja välittävät ammattiihmiset, etsikää kokeilemalla oikea lääke ensiavuksi. Ei kannata antaa periksi! Ala vaikka nyt heti juttelemaan ystävällisesti sille pikkuihmiselle, joka olit, ja joka sisälläsi rähisee ja kapinoi. ota se syliisi vaikka ja rutista. Kuulostaa varmaan torvelta, minä tein totakin ja paranin.
Raivostun, kun tiedän, miten vaikeaa meillä on saada apua, muumitalon rauha ja hyväksyntäkin on valitettavasi satua, vaikka voisi olla tottakin.
Vakavasti otettavien ja merkityksellisten pohdiskeluiden jälkeen tiedän, että elämällä ei ole tarkoitusta, ainoastaan suunta. Elämässä vallitsee yksi ainoa sääntö. Jatkuvuus. Mitä kaikki tekevät? Lisääntyvät tietysti, siihen kaikki vähänkin elämää sivuava makromolekyylistä nisäkkäisiin pyrkii. Ja juu juu, kaikki vihaavat minuakin mutta mitä se merkitsee? Ymmärrätkö että sosiaalinen hyväksyntä ja harkittu kiipiminen, oikeiden perseiden nuoleminen on vain eräs ohimenevän H. sapiensin loppumattomista oikuista pistää pää pensaaseen, kieltäytyä totuudelta kosmoksen koosta ja lajinsa ja planeettansa ja aurinkokuntansa ja niin edelleen mitättömyydestä (muita ovat muun muassa politiikka ja uskonnot). Yritä saada mielihyvää mielipahasta. Miksi loppujen lopuksi arvostetaan vain onnea ja rakkautta. Itseinho ja viha kumppaneineen ovat niin kovin paljon kauniimpia.