Taistelen jo kolmannen masennusjaksoni kourissa ja tuntuu, että voimat loppuu. Ei ole ikinä ollut näin epäselvä olo... Psykologini on koittanut tsempata, että uusiutunut masennus vie aina syvemmälle ja vaatii pidemmän toipumisajan, mutta siitä huolimatta pinnalle tullaan...Vaikea uskoa tätä nyt ;/
Olen syvemmällä tosiaankin kuin koskaan. Elämä on täysin pysähtynyt. Suoriudun "selkäytimellä" arkirutiineista. Lääkitys on menossa kolmatta viikkoa, eikä tunnu vielä vaikuttavan...
Pelottaa, miten kauan tämä voi kestää. Mietin kokoajan vain tätä olotilaani ja välillä meinaa iskeä paniikki, miksei tämä lopu!!! Miksi taas!!!!
Kertokaas te, joilla masennus on uusiutunut, onko tullut pahempana? Entä toipuminen?
Koitetaan jaksaa!!
Olen syvemmällä tosiaankin kuin koskaan. Elämä on täysin pysähtynyt. Suoriudun "selkäytimellä" arkirutiineista. Lääkitys on menossa kolmatta viikkoa, eikä tunnu vielä vaikuttavan...
Pelottaa, miten kauan tämä voi kestää. Mietin kokoajan vain tätä olotilaani ja välillä meinaa iskeä paniikki, miksei tämä lopu!!! Miksi taas!!!!
Kertokaas te, joilla masennus on uusiutunut, onko tullut pahempana? Entä toipuminen?
Koitetaan jaksaa!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
hyvä, jos et liikaa keskittyisi tarkkailemaan olotilaasi. Tiedän tosin, että itsekin tein juuri niin. Olen kokenut vuosia sitten keskivaikean masennuksen, minkä jälkeen pääsin uudelleensijoitukseen haasteellisiin töihin. Muutaman vuoden kuluttua minulle tuli pieni masennus, josta en ollut edes sairauslomalla, mutta sain mielialalääkityksen. Tämä jakso ei kestänyt kovin kauaa, lääkettä söin runsaat pari kuukautta ja sitten olo oli taas normaali. Tsemppiä sinulle!
Lääkityksen vaikuttamiseen menee aikaa. Minulla ei vielä kolmessa viikossa ollut juurikaan tapahtunut muutosta. Meni noin puolitoista kuukautta ennen kuin olo alkoi olla hyvä. Kyllä tää tästä menee koko ajan parempaan suuntaan:)
Tuossa kirjoituksessasi on monta kohtaa, jotka voisin itse allekirjoittaa.
Toinen masennusjakso menossa ja lääkitys vasta alussa. Onneksi edellisestä jaksosta viisastuneena (?) hain apua ajoissa.
En usko ihmeisiin ja ainakin toistaiseksi tilanne näyttää siltä, että ajan kanssa tässäkin mennään...
Ihmettelen kyllä tuota psykologin 'tsemppausta', että uusiutunut masennus vie aina syvemmälle? Usein siihen ensimmäiseen ei osaa hakea apua ja siksi mennään silloin todella syvälle. Uusiutuneessa tilanteessa ollaan jo vähän enemmän tietoisia asiasta ja osataan aloittaa hoito välittömästi. En jaksa uskoa siihen, että nyt menisi pitempi aika toipumiseen tai ainakin toivon niin :)
kolmas masennusjaksoni pukkasi päälle pian lääkityksen lopettamisen jälkeen.
Ja minä idiootti en lääkevastaisena halunnut heti aloittaa lääkitystäni uudelleen, vaikka masennusoireita tunnistin...
Psykologini tarkoitti ilmeisesti siis, hoitamattomana uusiutunut vie syvemmälle, ainakin nyt näin on. Sama lääkitys aloitettiin nyt uudelleen..
Katsotaan miten käy.
Taustoistasi enempää tietämättä ja vain omasta kokemuksestani oppinneena voin sanoa että, niin yllättävää kuin se onkin, niin kokemus opettaa masennuksessakin.
Ensinnäkin lääkityksen toimivuus: Ensin on todellakin odotettava että lääke saa 'vaikuttaa'ja
samalla seurattava onko lääkitys ns. oikee.
Hyvänä apuna tähän siis lääkkeen toimivuuden seuraamiseen on pitää ns. lääkepäiväkirjaa.
Eli kirjaa ottamasi lääkkeet määrät ja kellonajat. Kuvaile lyhyesi oloasi ja tekemisiäsi sekä syömisiäsi ym. joka päivän ajalta. Ja vaikka tuntuu että et olisi tehnyt mitään, kerro sekin.
Näillä kirjauksilla on suuri merkitys ja niiden avulla on helpompi saada lääkitys vastaamaan tarvetta. Masentuneenahan mm. muisti saatta tehdä tepposia, eli se voi pettää ja oleellisiakin asioita voi jäädä unholaan, siksi esimerkisi jotkin sairaudenkannalta tärkeätkin asiat saattavat jäädä huomioimatta.
Samalla sinulle jää dokumentti tulevaisuutta varten eli kun masis on ohi niin voit tarkastellaa asiaa ihan eri kulmasta ja siten jopa estää tulevia masennuskausiasi.
Omassa käytössä tämä metodi on ollut jo vuosia jo nykyään voin sanoa että se toimii jopa paremmin kuin terapiat. Kokeile edes.
Juu täällä tuntuu kans että kolmas olis tuloillaan. lopetin lääkkeet n.puoli vuotta sitten ja luulin että nyt parannutaan, kunnes avomiehen kanssa erottiin. nyt on pari viikkoa erosta ja ajattelen hakevani heti maanantaina ajan ja lääkkeet TAAS kehiin. Pelottaa että koska sitä oikein parantuu, jos parantuu.. itsemurhayritys on parin vuoden takaa, ja nyt pelko uudesta kun ei jaksa vain elää. meillä on kaksi pientä poikaa, jonka vuoksi elää, mutta ajattelen niin ettei lapset tarvi huonoa äitiä. ystävät ovat kaikonneet, jotenki tuntuu heidän pelkäävän masennusta kuin ruttoa...
toivotan vaan kaikille jaksamisia, itelläki on kestämistä mutta ku tajuaa elämän ihmeen, niin sillä pääsee pitkälle.