Olen jälleen kerran tutustunut filosofiin nimeltä
Spinoza,ja kokenut niin vapauttavana tämän
hollantilaisen filosofin aatemaailman.Professori
Juhani Pietarisen teos Ilon filosofi on lukemisen
arvoinen kirja.
Olematta panteistinen Spinoza selventää meille
rakkautta luontoon,joka on yhtä kuin rakkaus
Jumalaan.
Kaikki luontoa rakastavat ja kunnioittavat
rakastavat samalla ehkä tietämättään myös
toisiaan,kaikkea elävää,ja se on hyvinvointimme
perusta.
Rakastakaammme siis täydestä sydämmestämme
luonnon kauneutta ja suuremmoisuutta!Tästähän
voisi keskustella loputtomiin,vaan iloisiin
Joulun odotuksiin.
Spinoza,ja kokenut niin vapauttavana tämän
hollantilaisen filosofin aatemaailman.Professori
Juhani Pietarisen teos Ilon filosofi on lukemisen
arvoinen kirja.
Olematta panteistinen Spinoza selventää meille
rakkautta luontoon,joka on yhtä kuin rakkaus
Jumalaan.
Kaikki luontoa rakastavat ja kunnioittavat
rakastavat samalla ehkä tietämättään myös
toisiaan,kaikkea elävää,ja se on hyvinvointimme
perusta.
Rakastakaammme siis täydestä sydämmestämme
luonnon kauneutta ja suuremmoisuutta!Tästähän
voisi keskustella loputtomiin,vaan iloisiin
Joulun odotuksiin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen lukenut joskun sellasen
luontorunon...jotekin tähän tyyliin
Poluttomat metsät lumoavat mielen...puut eivät
tunkeile,en siksi rakasta ihmistä vähemmän vaan
luontoa enemmän.
Jos joku muitaa miten se oikein meni niin
kirjottakaa se....ainakin minusta se oli hiton
hyvä:))
Ihmisen oppiessa ymmärtämään itseään oppii hän
ymmärtämään, kunnioittamaan ja rakastamaan
luontoa. Sillä kas kas, ihminenhän on itse mitä
suurimmassa määrin osa luontoa. Luontoon kuuluu
symbioosissa elävien olentojen liittoutuminen
näennäisesti yhdeksi kokonaisuudeksi, kuten
ihmiseksi, joka on vain kasa liitossa ja
symbioosissa elelevää solukkoa, bakteereja,
pieneliöitä talipunkkeineen yms. eliömaailmaa,
joiden yhteistyön tulos on se ylivertaiseksi
luultu ajattelukin :-o
Symbioosien ketju jatkuu pienestä kokonaisuudesta
aina vain isompaan, biotooppi ”ihminen”, joka
tarjoaa kehossaan elinympäristön miljoonille
pienemmilleen, on itse vain hitunen
kokonaisluontoa, johon hän kuuluu ja aina tulee
kuulumaan, vaikka miten nostaisi itsensä sen
yläpuolelle.
Tietoisuus, tajunnan virta, uninen haavekuva
näennäistodellisuudesta jossa elämme --- sitä
mystiikkaa ei ihminen ikinä ymmärrä ja ratkaise
--- ehkä onneksi, sillä sen ansiosta elo säilyy
mielenkiintoisena ja haasteellisena.
Lämminsydämistä Joulunajan odotusta kaikille
luontopalstalaisille
Toivotteleepi tonttu
Rusto :-)
Osui niin kohdalleen,tuo kirjoituksesi,kun juuri
olin kokenut Spinozan filosofian ydinajatuksia
ihmisestä,joka tietämättömyydessään syyttää
Jumalaa kulkutaudeista ,luonnonmullistuksista yms.
Todella me itse ja luonto,sisällämme niin
bakteerit ja virukset kuin "elävän "
planeetan,kaikkine elämän muotoineen.Miksiköhän
ihminen aina inhimillistää Jumalansa?
Sittenkin iloitsen,siitä älyn sirusta jonka
minäkin olen saanut.
Meidän tervehdyksemme joulutontulle!:))
Hmm...en ole Spinozaa valitettavasti kokonaan
lukenut...
Tuli vaan mieleen että, mitä kaikkea on
rakastettava??? HI-virustakin??? Mihin vetää raja?
Ja mites etiikan peruskysymys siitä että eikö
toisista välittäminenkin voi olla epäsuorasti
vaan itsestä välittämistä. On vaikea kai välittää
jostain mikä ei itseä hyödytä...sitä haluu
vastapalveluksen tai päästä esim. taivaaseen
tehdessään hyvää jollekkin tai sitte ees hyvän
omantunnon (itselleen).No joo toi nyt on aika
tyly ajattelumalli, enkä ees haluu itse siihen
uskoo, niin todelta kun se voi vaikuttaakin. Jos
Jumalaa ei ois ja kaikki itsekkyyteen perustuis
niin eihän tässä elossa mitään järkeä ois...mut
sit taas tulee se että onko välttämättä oltava???
Sen enenpää moralisoimatta koen,samoin kuin tuo
filosofimme,ettei Jumala ole se joka rankaisee
ihmistä mistään,vaan syyn ja seurauksen laki,joka
on yksi tämän maailman järjestystä ylläpitäviä
luonnonlakeja.
Ei myöskään palkitse,vaan pyrkiessään kohti
eettisesti hyviä arvoja,nuo hyvät asiat seuraavat
luonnostaan.
Tehdessään vastoin luontoa,(kuten ihminen
ahneudessaan ,esim.syöttämällä
nautaeläimelle,joka on korsirehunsyöjä,
eläinperäistä ravintoa)saa kokea virheen
kostautuvan itselleen!
Näin toimii luonto "Luoja,selkeiden sääntöjensä
mukaan. Terveisin:
Jep, noinhan minäkin haluaisin uskoa...osittain
tuo kuulosti karmaan uskomiselta...
Mut mites se lehmä???Mitä pahaa se oli tehnyt
ansaitakseen kohtalonsa???Ja esimerkkejä on
liikaakin siitä kuinka karma ei välttämättä tunnu
toteutuvankaan...Noh toisaalta mähän oon vaan
ihminen enkä välttämättä näe kaikkea...mut
silti...
Kyllä karma toteutuu. Viimeistään seuraavissa elämissä.
Siinäpä se,ihminenhän siinä on vastuussa.Koska
nyt tiettävästi olemme maapallon kehittynein laji,
olemme vastuussa näille pienimmillemme.
Jos ei ihminen olisi puuttunut asiaan,kulkisi
nautaeiäin vehmaimman ruohon perään,ja elelisi
elämäänsä.----Tässähän se tulee "se paha ",jota
myös ihminen tekee,joko tietämättään tai uhmaten
luonnonjärjestystä.Mutta luonnossa myös vahvin
ottaa oikeutensa heikompien kustannuksella,joten
asiaa on turhaa sen enempää mietiskellä.
Kaikkea hyvää jatkossa!
"Olematta panteistinen Spinoza selventää meille
rakkautta luontoon,joka on yhtä kuin rakkaus
Jumalaan. "
Tosi kukkanen toi lause.
Eli oletko KOSKAAN käynyt Suomen luonnossa?
Tiedätkö paljonko tänä vuonna syntyi kannokkoa?
No hajoa sitten itseesi, koska metsässä kävely on
yhtä aukossa kävelyä.
Sinisirkku: en tällaista odottanut koneihmisiltä. Olet oivaltanut jotain suurta voimaa, älä päästä sitä menemään.... Tämän oivaltaminen ja siihen uskominen antaa voimaa johon on ei lamat tai devalvaatiot pure.Terveisin mehiläinen!!!!
Kiitos kauniista kirjoituksestasi.
Olet itse oivaltanut myös sen suuren "voiman ",joten toivon
sinunkin saavan luonnosta ja sen tarkkailemisesta
sisäistä eheyttä!
Hyvää kevään odotusta sinulle!