Timin Mänty

Hämeenkyrössä Timinkylällä kasvaa jättiläismäinen vanha uhrimänty, jonka oksilla vanhat ihmi-set muistivat nähneensä karhunpääkalloja ja monivärisiä nauhoja.

Pitkienkin matkojen takaa saapui hammassärkyä potevia männyn juurelle. Kaivettuaan tikulla hammastaan, niin että särkevä ien rupesi vuotamaan verta, löi hammassärkyinen tikun puun kylkeen ja pääsi siten vaivastaan, männyn vain kasvaessa ja voimistuessa niin tikuista kuin sen mukana upotetusta hammassärystäkin. Puun halkeamaan uhrattiin rahoja vielä ainakin 1930-luvulla, ja puun luona käydään yhä vielä lukuisin joukoin.

(Lähde: Ritva Kovalainen, Sanni Seppo: ”Puiden kansa”)

Itse kävin Timin männyllä tänä juhannuksena. Tuhti kaksihaarainen puu aivan Timinkylän läpi vievän hiekkatien varrella. Vaikuttavan näköinen. Alimmatkin oksat niin korkealla, ettei toivoa-kaan kiipeämisestä. Läpimitta toista metriä, ikää ilmeisesti ainakin parisataa vuotta. Kaarna alaosista pitkälle kuoriutunutta aktiivisen hiplaamisen takia. Puu vaikuttaa silti elävältä, vaikka osin kelottuneelta.

tenkaan ole Suomen suurin mänty. Suurin kasvaa Lieksassa, n. 3 km keskustaajamasta Joensuuhun päin.

On vain vähän pahassa paikassa kun pitää mennä rautatien yli. Siksi sitä ei mainosteta turisteille ja ei ehkä muutenkaan. Kaivertaisivat vaan kyljet hajalle, hölmöjä kun ovat.

Timin mänty on ympärileikattu 1315 tsaari Nikolain toimesta. Mänty meinasi kuolla vanhan tsaariperinteen toimesta, kun nakkelivat Mäntyä päin juomalasinsa hajalle. Onneksi paikallinen alku greenpeace pelasti puun nuolemalla sen raukkaparan haavoja.
Me Hämeenkyröläiset emme saisi unohtaa tätä ikimuistoista tapahtumaa. Kyllä saisimme olla ylpeitä itsestämme ja ehkä vähän muistakin.
Nyt siis nokka pystyyn ja näyttään ikaalilaisille mistä kana pissii. Heillä kun ei ole muita nähtävyyksiä kuin Sammin Esso..
Eläköön Timi!