Mitä tapahtuu jos todetaan ylipainosta pääosin johtuva elintasosairaus nimeltään 2-tyypin diabetes, annetaan lääkitys mutta potilas kuitenkin jatkaa elämäänsä samalla tavalla kuin ennenkin. Jos lääkitys tehoaa ja sokeriarvot palautuvat normaaleiksi, niin eikö tämä ole aika yksinkertainen juttu tämä 2-typin diabetes?
Elämää lääkityksessä
Sisko ja sen veli
212199
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
mutta ei se ole aina. Se riippuu henkilöstä, kun jokaisella on erilaiset tavat. Sairaus myös pahenee pikkuhiljaa ja vaatii enemmän lääkitystä ja lopulta insuliiniä. Ainakin ruokien valikoimista se vaatii ja liikunta alentaa verensokeria.
No, otetaan sitten enemmän lääkettä ja insuliinia. Sitä vartenhan ne on keksitty. Lääkettä ja insuliinia ja eletään elämää niin kuin ennekin.
loputtomiin. Ja jos ei ruokavalioon ja liikuntaan kiinnitetä huomiota, tulee komplikaatioita paljon nopeammin. Ja ne eivät ole kivoja!
Ajan takaa, että jos syö kutakuinkin normaalisti kuten suomalainen näinä hyvinvoinnin päivinä tekee ja liikkuu sen minkä kaukosäädin sukupolvi tekee. Ja elelee elämä normaalisti.
Liikkuminen on diabeetikoille ensiarvoisen tärkeää, ja ruokavaliotakin pitäisi vähän rukata...
Aika varma tapa saada sydäninfarkti. Tyypin 2 diabetes on valtimosairaus ja sitä on ensisijaisesti hoidettava sellaisena. Sokeritasapaino on aluksi varsin helppo hoitaa liikunnalla ja laihdutuksella, mikä antaa väärän turvallisuuden tunteen. Kannattaisi lukea vaikka Diabetesliiton julkaisema kirjanen Tyypin 2 diabetes.
http://www.diabetes.fi/sivu.php?artikkeli_id=36&lk_id=&ok_toiminto=tuote&ok_tuote_id=4
"Aika varma tapa saada sydäninfarkti. "
Rankkoja väittämiä ilman mitään perusteita. Ikään kuin kaikki loppujen lopuksi olisivat 2-diabeetikkoja. Ruoka ja liikuntakin antaa vain "väärään turvallisuuden tunteen". Mikä on siten oikea?
Ei siis tosiaankaan riitä pelkkä pillereiden popsinta, jos muu osa (se ruokavalio ja liikunta esimerkkeinä) on päin prinkkalaa.
Jos muu osa on jo kunnossa, niin sitten ei kait ole muuta mahdollisuutta, kuin popsia vaan niitä pillereitä tai pistellä sitten insuliinia. Mutta ainoastaan siis jos ne muut osa-alueet ovat jo kunnossa.
http://www.diabetes.fi/sivu.php?artikkeli_id=94
Valitettavasti melkoisen moni niistä jääristä, jotka vaan heittävät pillerit poskeen ja viis veisaavat muista ohjeista (jotka siis ovat osa hoitoa ja "lääkitystä") eivät ole täällä kertomassa miten ovat selvinneet suorastaan loistavasti esim. 10 tai 20 vuotta noilla tavoilla.
Mutta jokainen taaplaa tyylillään ja kantaa myös tyylinsä mahdolliset riskit.
Tuo on jännää, että diabetes ihmiset automaattisesti ymmärtävät että on ruokailut ja liikunnat päin mitä lie. samoin tupakointia kotkotetaan joka mutkassa vaikka valtaosa ei edes tupakoi. Outoa terveysfasismia.
Kakkostyypin diabetes on pitkälti elintasosairaus. Syödään ja juodaan liikaa eikä liikuta tarpeeksi.
Niin siis minä ainakin edellä totesin, että "jos eivät ole jo kunnossa".
Mutta jos haluaa tarttua yksittäisiin sanoihin ymmärtämättä kaikkea lukemaansa, niin eipä siinä mitään...
Yllättävän vähän on niitä 2-tyypin diabeetikoita, joilla diagnosointihetkellä olisi BMI (selvästi) alle 25, mutta toki heitäkin on...
Kakkostyypin diabetes on pitkälti elintasosairaus.
Minut meinattin diagnosoida kolme vuotta sitten sokeritautiseksi, koska ei pystytty sokerirasitustestiä tekemään. Sanoin lääkärille että pudotan painoa, anna 6 kk aikaa. Pudotin painoa, sokeriarvot normaalit ja sokerirasitustesti tehtiin. Ihan normaali. Näitä riittää näitä "diagnosoijia".
ylipainoisena diabeettinen aineenvaihdunta, joka korjaantui, kun laihdutit, loistavaa. Jos kaikki tekis noin, 2-tyypin diabeetikkoja olis varmasti paljon vähemmän, tai ainakin siihen sairastuttais vasta vanhempana.
on 2-diabeetikoilla suuri. Yhtä suomalaista tutkimustahan aina joka paikassa siteerataan, mutta kerron sen tuloksen tässäkin: tutkimuksessa todettiin, että kakkostyypin diabeetikoilla oli yhtä suuri riski saada sydäninfarkti, kuin jo yhden sydäninfarktin sairastaneilla sepelvaltimotautipotilailla! Nosti aikamoisen kohun kun julkaistiin, ei sitä ajateltukaan että riski olis noin suuri.
Olin jo yli 50 kun tuo "diagnoosi" tehtiin.
Minusta ihmiset turhan herkästi alistuvat, kun joku vaan sanoo "diagnoosin". 2-typin diabetekseen voi aika paljon vaikuttaa omilla valinnoilla. Itse asiassa koko homma on siitä kiinni.
Jos olisin alistunut lääkärin "diagnoosiin" olisin kait nyt diabeetikko.
Näitä tutkimuksia riittää pilvin pimein. Haluatko ostaa yhden? Nyt lääketeollisuus on halunnut kiristää diabeeteksen ja kolestrolisairaiden rajoja ja kauppa käy. Entiset terveet ihmiset ovat nyt diabeetikkoja ja kolestrolipotilaita. Vain yksi esimerkki bisneksen uhreista.
Sillä sitä pääse ku ei koko ajan syö jotain! Elämässä on muutakin kui koko ajan syöminen ja syömine.
Jaa, mut kohtuulliseen punaviinin käyttöön kannustetaan, mutta ei suoraan kehoteta esim. Harvardin yliopiston sivuilla.
http://www.hsph.harvard.edu/nutritionsource/diabetes.html
Kahvin juontiin on todettu liittyvän alentunut diabetesriski. Tämä havainto on vahvistettu useammassakin tutkimuksessa.
http://www.newscientist.com/article.ns?id=dn3032
Tuossa ei ole mitään ihmeellistä. Monilla riittää pelkkä laihdutus pitämään tyypin 2 diabeteksen oireettomana. Ei kannata kuitenkaan lihoa uudelleen tai unohtaa koko juttua, vaan käydä vähintään kerran vuodessa kontrollissa.
Mun mielestäni d2:n hotaminen ensin elämäntapamuutoksien avulla on paljon mielekkäämpää kuin suin päin pyrkiä pilleripurkin syrjään.
Itse tajusin tilanteeni vasta sitten, kun ensimmäinen lääkitys aloitettiin. Oikeastaan se oli askel pyrkiä mahdollisimman pitkälle omin voimin ja jossain tulevaisuudessa häämöttää "unelma" että voin jopa päästä eroon lääkkeestä, vaikka jossain vaiheessa niitä tulee lisääkin.
Tavallaan "herätys" kodallani tajuta miten paljon on mahdollista itse vaikuttaa.
Ei muuta kuin ruokavalio uusiksi ja monipuolista liikuntaa. Ylipainostakaan pääseminen ei ole mahdoton haaste, kun asenne on oikea.