Niin eli kaikki keille neitsyydestä on tullut ongelma, niin tänne kertomaan mielipiteitä. Lähinnä vertaistukea kaipaisin.
Itse olen 24 vuotias neitsyt, enkä vieläkään ole "uskaltanut" menettää. Toisaalta hävettää ihan kamalasti olla neitsyt "näin vanhana".
Kohtalotoverit kokoontukaa. (siis sekä naiset SEKÄ MYÖS MIEHET).
Itse olen 24 vuotias neitsyt, enkä vieläkään ole "uskaltanut" menettää. Toisaalta hävettää ihan kamalasti olla neitsyt "näin vanhana".
Kohtalotoverit kokoontukaa. (siis sekä naiset SEKÄ MYÖS MIEHET).
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jep, olen myös 24 vuotias (mies) ja neitsyt. En ole koskaan ottanut asiaa niin vakavasti, joten on jäänyt tuo asia "hoitamatta". Ehkä jonakin päivänä...
Itse olin kaksi päivää sitten lähellä menettää poikuuteni tyttöystävälleni. Olimme kumpikin aivan naked ja olisi vain tarvinnut sen pienen työnnön ja siinä se olisi ollut, mutta kun ei ollut kumia niin eipä kehdannut, vaikka tyttöystäväni koko ajan sanoikin, ettei sillä ole väliä, ei välitetä nyt mistään muusta vaan annetaan palaa. Päädyimme lopulta siihen ratkaisuun ettei vielä kehtaa ottaa mitään riskejä ja tehdä se muulloin sitten kun suojauspuoli on varmistettu... Kaiken kaikkiaan siinä vaiheessa kuitenkin tuntui ettei se poikuuden menettäminen niin suuri juttu olisi ollutkaan...
23 vuotta on ikää kertynyt ja kyllä sitä tuntee itsensä kummajaiseksi. Neitsyyttäni en tosin ole koskaan erityisemmin hävennyt, vaikken sillä ylpeilekään. Sopivaa miestä ei ole löytynyt ja irtosuhteet ei ole vaihtoehto. Turhauttavaa.
Tällä hetkellä asia ei ahdista kovin paljoa, mutta jos mitään ei tapahdu muutaman vuoden sisällä, niin en vanno, ettenkö turvautuisi epätoivoisiin tekoihin...
Mulla on kanssa vähän sama juttu, että jos ei kohta ala tapahtuu jotain niin sitten menetän sen vaan yhdenyön jutussa.
Owens: Ihan fiksua, että jätitte yhdynnän väliin, jos kerran suojauspuoli ei ollut kunnossa. Ei varmaan oo viisasta ottaa minkäänlaisia riskejä vaikka kumppanina oisikin esim. seurustelukumppani.
...27 vuotta tullut jo täyteen ja edelleen olen ns. "saamaton mies". Mutten koskaan voisi ajatellakaan menettäväni jollekin tuntemattomalle yhdenillan hoidolle. Haluaisin löytää jonkun johon pystyisi muodostamaan syvän henkisen yhteyden ja kokemaan mitä suurinta kiintymystä ja luottamusta tähän naisihmiseen. Joku, jonka kanssa voisi vain syrjäytyä jonnekin, sivuun yhteiskunnasta ja sen vaatimuksista ja olla ikuisesti nuoria sydämmiltämme.
Tämän naisihmisen kanssa haluaisin sitten lähteä tutkimusmatkalle hellyyden ja aistikkaan seksuaalisuuden saloihin ja pyrkiä mestaroimaan seksinharrastuskykymme, niinkuin jotkut ihmiset mestaroivat esimerkiksi kamppailulajin, kielen tai maalaamisen. Kyllä, haluan uskoa siihen, että seksissäkin voi tulla mestariksi. On jaksoja jolloin janoan läheisyyttä. Mutta en diggaa pornoa. Haluan herkkää ja aistikasta menoa. On jaksoja jolloin haluaisin vain pitää sylissä toista, silmät suljettuina ja kädet ja jalat kietoutuneena toistemme ympärille, tilanteessa jossa me kummatkin olisimme samalla täysin alasti, tuntien toistemme ihot. Sen lämpöisyyden ja kosketuksen, sen tekstuurin. Aistillisuutta, hyvät ihmiset. Haluan uskoa, ettei seksi rajoitu pelkkään yhdyntään, vaikka sitäkin haluaisin saada.
Haluaisin nähdä naisen muodot. Pakaroiden kurvit ja ihon samettisen tasaisuuden. Hänen paljaat jalkansa. Hänen rintojensa kaaret ja nännit, joita haluaisin stimuloida suullani kun makaisimme vierekkäin samalla sängyllä. Hänen vatsansa, jota hivelisin kädelläni. Hänen huulensa, joita haluaisin oppia suutelemaan ja joiden välistä haluaisin saada tulemaan kiihottuneen hengityksen äänet.
Missä se ongelma sitten on? No ihan ihmisten pelossani ja tietyissä tavoitteissani, jotka haluaisin saada läpi naissuhteessani. Olen, itse vakaumuksellisena absolutistina, erittäin tarkka kumppaniehdokkaidenikin soosinkäytöstä. Ei siitä mitään tule, jos toinen ryyppää ja toinen ei. Eli minun kanssani mennään "kuivin suin", ilman viinaa ja ehjällä maksalla, tai sitten ei mennä ollenkaan. Toiveeni ovat myös aika lennokkaita, tähän ei kaikki edes tullut. Jos sitten käykin niin, etten kykene olemaan sanani mittainen mies, nolaan itseni ja jättäisin taakseni todennäköisesti sekä pilkallisesti huvittuneen, että kusetetuksi olonsa tuntevan naisihmisen jolle olisin pelkkä huono pano joka luuli itsestään liikoja.
En myös usko, että pidemmän päälle kelpaisin kenellekään. En pidä itseäni rumana, mutta minulla on... kröhm... ongelmia... joiden seurauksena mm. asun edelleen vanhempieni luona ja olen nykyisin säännöllisesti masentunut ja tällöin aika saamaton ihminen. Olen melko varma, että naiset pitävät tätä luuserin merkkinä ja ei-toivottuna asiana, varsinkin jos tähtäimessä on jotain pitkäkestoisempaa. Minulla on lisäksi ollut traumatisoivia ihmiskokemuksia menneisyydessä ja luottamus kanssaihmisten hyväntahtoisuuteen aika nollilla.
Lisäksi... en tahdo hankkia lapsia, joten en uskalla riskeerata vahinkoraskautta. Kun jostain löytyisi nainen, joka olisi minun laillani valinnut elinikäisen lapsettomuuden... Kyllä, haluan harrastaa seksiä nimenomaan sen nautinnollisuuden takia ja sen läheisyyden, jota toiseen ihmiseen voi uskoakseni sen kautta kokea, en siitäkseni. Mutta missä naiset, varsinkin noin itseni ikäiset (ikäero enintään pari vuotta), joille lapsettomuus on vakaumus, "life-style"?
Että tässä tällainen kohtalotoveri. Ihastuttava kimppu ongelmia, eikö?
Heh, kaikillahan nyt on ongelmia. Itse olen tullut siihen tulokseen, että ne jotka pärjäävät, sanotaan nyt vaikka parisuhdeasioissa, ovat niitä, jotka uskaltavat toimia ongelmistaan huolimatta. Itse en ole oikein uskaltanut, ja siksi tämän ketjun mukaisessa tilanteessa.
Ite oon 18 vuotias nainen.. alkaa tosi vakavasti ottaan jo päähän että ei oo tullu kokeiltua koska halua olis liikaaki mut oon vaan liian ujo. on vieläki se romantisoitu juttu että nukahdetaan yhessä ja jätkä olis senki jälkeen rinnalla eikä vaan neitsyyden perässä.. kohta alkaa tosin jo tuntuun siltä että paskat annetaan neitsyys semmosta kerjäävälle ja toivotaan parasta. ehkä siitä tosiaan sais jonkilaista varmuutta itteensä... who knows.. en hlua olla 40 ja neitsyt. (ei sillä että sitä vähättelen, ei vaan mun kohalla ajatus houkuta)
Saman olen minäkin todennut. Itseltä puuttuu myös rohkeus ja kyky henkisesti, ei vaan pysty. Paniikki iskee, jos vähänkin jotain pitäisi säätää. Turhauttavaa aika ajoin, tai aika useinkin...Enää pitäisi tietää miten tilanteen voi muuttaa. Kallonkutistajalle kai viime kädessä :/
28 v mies ja neitsyt, eikä haittaa yhtään. Nyt voi jo ainakin rauhassa odotella sitä oikeaa, jos sattuu kohdalle, jos ei satu, niin sitten ei. Paljon tärkeämpiäkin asioita mietittävänä kuin joku seksi.
Onhan tuon asian kanssa oppinut jo elämään.