Ei ehkä nyt eikä vuodenkaan päästä, mutta sitten joskus kun kaikki asiat ovat selvinneet. Ja olemme molemmat nähneet tarpeeksi elämää omilta tahoiltamme.
Joka aamu jaksan nousta sängystä, ja lähteä töihin ja kuunnella v-tt-maisia muita ihmisiä, vain sen ajatuksen voimin että joskus vielä pääsisin lepäämään kainaloosi. Siinä, sinun kainalossasi, on ainut paikka mailmassa missä voin levätä, luottaa, ja rauhoittua.
Ehkä tämä on mahdollista vasta eläkkeellä :)
Aika surkee unelma..mut mitä muutakaan voisin tehdä
Ikävä kaivertaa minua päivittäin, välillä sitä on helppo sietää, välillä sellaista tuskaa että tekisi mieli vaan huutaa täysii.
Joka aamu jaksan nousta sängystä, ja lähteä töihin ja kuunnella v-tt-maisia muita ihmisiä, vain sen ajatuksen voimin että joskus vielä pääsisin lepäämään kainaloosi. Siinä, sinun kainalossasi, on ainut paikka mailmassa missä voin levätä, luottaa, ja rauhoittua.
Ehkä tämä on mahdollista vasta eläkkeellä :)
Aika surkee unelma..mut mitä muutakaan voisin tehdä
Ikävä kaivertaa minua päivittäin, välillä sitä on helppo sietää, välillä sellaista tuskaa että tekisi mieli vaan huutaa täysii.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen nähnyt riittävästi elämää.
Kuten sanoit , rakastavasi vaikka muuta puhuttaisi. Ja lapsista , levon suon ja rauhan siis jos saan itse myös levätä luottaa ja rauhoittua, Hämyn Härkätaistelijantie.
ennemmin tai myöhemmin, koska haluan myös pitää kiinni tosta unelmasta.
...joskus palaavani Kr:n kanssa yhteen. Hän on ainoa nainen, johon olen koskaan oikeasti rakastunut - ja olen ikuisesti hänelle kiitollinen tuosta tunteesta.
Vaikka vasta erottiin, en voi lakata ajattelemasta miten tunteesi minulle näytit...
Haluan enemmän, tämän vertaisella minä en elä!
"Vaikka vasta erottiin, en voi..."
Ei osunut tällä kertaa, vaikka aika onkin suteellinen käsite. Tiedän kuitenkin, että pariinkin kirjitukseen on tullut vastaus, jonka on voinut laatia vain hän - tai kenties hänen pari parasta kaveriaan.
Aika näyttää, miten tässä käy, mutta tiedän joka apauksessa olevani hänelle se oikea. Sitä en tesä, onko hän minulle se oikea.
...
Pitkään olen minäkin kaipaillut hänen kainaloonsa rauhoittumaan.
Sinne pääsyyn ei voi lakata uskomasta, olo on näinkin ihan tarpeeksi
kurja välillä.
Ihmettelen itsekin, että miten minulle näin kävi.
Elämäni oli aivan järjestyksessä ja olin siihen tyytyväinen ennenkuin
hänet tapasin. Nyt ei ole hyvä olla kun ikävä ja kaipaus ovat jatkuvasti
vieraana.
Onneksi on sentään se usko ja toivo uudelleen tapaamisesta jäljellä.
Ei tätä muuten kestäisi : )