pojasta jolla vuosi sitten oli kaikki kunnossa. Hän oli rakastunut tyttöön, hänelle aivan liian kauniiseen ja mukavaan.
He oppivat tuntemaan toisensa, olivat samalla aallonpituudella, mutta tyttö ei tiennyt mitä halusi sisimmässään, eihän poika mikään ihmeellinen ollut.
Tyttö ei ikinä kehunut poikaa ja sinä lyhyenä aikana jolloin he tapailivat tyttö ei ikinä koskettanut poikaa ensin, hän ei tiennyt mitä halusi.
Poika mietti miten joku voi olla niin välinpitämätön. Kauniita hetkiä heillä oli vain pari, ja nekin auttamattoman lyhyitä.
Poika ja tyttö näkivät harvoin tytön kiireiden takia, ja poika odotti aina vain hartaammin seuraavaa tapaamista.
Tytön tunteet lakastuivat melko pian mutta hän ei tohtinut sitä suoraan sanoa, sillä poika tunsi vahvasti ensimmäistä kertaa jonkinlaisen ilon täyttävän hänet antaen merkityksen hänen elämässään.
Lopulta pitkän katseiden välttelyn jälkeen poika tajusi tilanteen ja hän murtui pahasti tajutessaan tytön valitsevan toisen hänen sijastaan, jonkun jonka kanssa poika ei voisi ikinä kilpailla.
Poika yritti paljon ja niin kovasti saada tyttöä takaisin mutta satutti itsensä vain pahemmin.
Myöhemmin tyttö sanoi koko juttua virheeksi.
Tällöin poika murtui ensimmäisen kerran.
Kuukaudet kuluivat ja poika kamppaili ikävänsä kanssa, hänellä oli vain kaksi "ystävää", jotka kuitenkin käänsivät selkänsä ja sanoivat "Ei kiinnosta" kun poika koitti purkautua heille asiasta.
He eivät ikinä antaneet mitään rohkaisevaa tai kehuvaa kommenttia.
Tässä vaiheessa poika oli liian heikossa kunnossa tajuamaan heidän petollisuutensa, myöhemmin he myrkyttivät hänen mielensä haukkumalla häntä joka päivä saadakseen siitä mielihyvää tai kenties kateudesta että pojalla oli ollut jokin niin ainutlaatuinen suhde mitä heidän kohdalleen ei ollut osunut.
Kun poika huusi apua he puukottivat häntä selkään kritisoimalla joka asiasta mikä hänessä oli vikana,
esimerkiksi jos hän meni muiden kuin näiden kahden "ystävän" seuraan he sanoivat häntä huomionkipeäksi.
Poika oli liian heikko, hänen ensimmäisestä murtumisesta alkanut lievä masennuksensa paheni keskivaikeaksi.
Heikkona hetkinä he iskivät kun poika laskenut haarniskan ja avannut itsensä heille. Iskivät pojan itsetunnon maan rakoon, eivätkä edes katuneet.
Voi kuulostaa tekopyhältä mutta näin se on.
Toinen heistä ainakin oli narsisti, poika tietää sen nykyään ja tappaisi heidät kummatkin jos voisi, koska yhtään parempaa kohtaloa he eivät ansaitse. Poika kamppaili koko pimeän talven heikkoutensa kanssa yksin. Tällöin poika murtui toisen kerran.
Poika vuodenvaihteen jälkeen terapiaan, viimeinen oljenkorsi joka auttaisi häntä jaksamaan eteenpäin. Hän sai masennuslääkettä jota alkoi käyttämään.
Pojalta kesti kuitenkin pitkään ennen kuin hän saattoi luottaa terapeuttiinsa, hänet oli petetty liian monta kertaa. Poika jaksoi hieman paremmin kevän tullessa lääkityksen ja terapian avulla, vaikkei hänellä ollut ketään ystävää, lähinnä muutamia kavereita jota näki opiskelun merkeissä.
Poika yritti olla vahva ja tajusi että voi selvitä tästä.
Poika aloitti liikunnan aktiivisen harrastamisen ja kävi kuntosalilla kuukauden ajan ja muutenkin harrasti liikuntaa, ehkäpä joku mukava tyttönenkin kiinnostuisi hänestä ja auttaisi hautaamaan ikävät muistot exästä, josta poika ei ollut kenellekkään puhunut, terapeutin kanssa asiaa ei oltu käyty vielä, koska poika pelkäsi että hänet leimataan läheisriippuvaiseksi tai jotenkin huonoksi ihmiseksi.
Poika huolehti ulkonäöstään ja hankki mielestään persoonallisia ja hienoja vaatteita mutta aina iltaisin häntä kummasti suretti, eikä ihmekään.
Pitkä kesäloma alkoi ja poika huomasi saaneensa lisää painoa vaikkei ollut 3 kuukauteen syönyt mitään kovin kalori/rasva/sokeripitoista. Poika tajusi sen johtuvan masennuslääkkeestä.
Poika huomasi lihoneensa kaikista liikunnallisista ponnisteluistaan huolimatta, tehden kaikesta yrityksestä turhaa. Poika oli surullinen koska hän menetti kaiken jonka vuoksi oli niin pitkään raatanut.
Pojan terapiassa oli kuukauden tauko ja poika oli älyttömän yksinäinen jaksaen yhä ja yhä vähemmän. Yksinäisyyden päivät lävistivät hänet kuin nuolet, hän ei kestänyt enää päivästä toiseen.
Ainoa reitti pakoon oli virtuaalinen pelihelvetti jossa poika vietti yhä pidempiä aikoja, jaksamatta harrastaa liikuntaa enää, hän oli yrittänyt kaikkensa aikaisemmin ja epäonnistunut.
Poika vihasi itseään entistä enemmän. Poika kesti ihmeen kaupalla heikkouden ja yksinäisyyden keskellä koko kuukauden ja palasi terapiaan, mutta terapeutti ilmoitti että hän on lähdössä pois ja terapeutti vaihtuu.
Poika joutuisi rakentamaan uuden suhteen uuden terapeutin kanssa, hänellä ei ole ystäviä, hän vihaa peilikuvaansa enemmän kuin koskaan.
Tällöin poika murtui kolmannen kerran, ja kaikki valo edestä on poissa ja kadonnut, aikaisemmin hän oli päättäväisesti jatkanut, sitkeä paskiainen.
Nyt taakka alkaa käydä ylitsepääsemättömäksi ja poika tuntee hitaan kuolevansa nopeutuvan.. Kiitos jos jaksoit lukea pojan tarinan loppuun asti..
He oppivat tuntemaan toisensa, olivat samalla aallonpituudella, mutta tyttö ei tiennyt mitä halusi sisimmässään, eihän poika mikään ihmeellinen ollut.
Tyttö ei ikinä kehunut poikaa ja sinä lyhyenä aikana jolloin he tapailivat tyttö ei ikinä koskettanut poikaa ensin, hän ei tiennyt mitä halusi.
Poika mietti miten joku voi olla niin välinpitämätön. Kauniita hetkiä heillä oli vain pari, ja nekin auttamattoman lyhyitä.
Poika ja tyttö näkivät harvoin tytön kiireiden takia, ja poika odotti aina vain hartaammin seuraavaa tapaamista.
Tytön tunteet lakastuivat melko pian mutta hän ei tohtinut sitä suoraan sanoa, sillä poika tunsi vahvasti ensimmäistä kertaa jonkinlaisen ilon täyttävän hänet antaen merkityksen hänen elämässään.
Lopulta pitkän katseiden välttelyn jälkeen poika tajusi tilanteen ja hän murtui pahasti tajutessaan tytön valitsevan toisen hänen sijastaan, jonkun jonka kanssa poika ei voisi ikinä kilpailla.
Poika yritti paljon ja niin kovasti saada tyttöä takaisin mutta satutti itsensä vain pahemmin.
Myöhemmin tyttö sanoi koko juttua virheeksi.
Tällöin poika murtui ensimmäisen kerran.
Kuukaudet kuluivat ja poika kamppaili ikävänsä kanssa, hänellä oli vain kaksi "ystävää", jotka kuitenkin käänsivät selkänsä ja sanoivat "Ei kiinnosta" kun poika koitti purkautua heille asiasta.
He eivät ikinä antaneet mitään rohkaisevaa tai kehuvaa kommenttia.
Tässä vaiheessa poika oli liian heikossa kunnossa tajuamaan heidän petollisuutensa, myöhemmin he myrkyttivät hänen mielensä haukkumalla häntä joka päivä saadakseen siitä mielihyvää tai kenties kateudesta että pojalla oli ollut jokin niin ainutlaatuinen suhde mitä heidän kohdalleen ei ollut osunut.
Kun poika huusi apua he puukottivat häntä selkään kritisoimalla joka asiasta mikä hänessä oli vikana,
esimerkiksi jos hän meni muiden kuin näiden kahden "ystävän" seuraan he sanoivat häntä huomionkipeäksi.
Poika oli liian heikko, hänen ensimmäisestä murtumisesta alkanut lievä masennuksensa paheni keskivaikeaksi.
Heikkona hetkinä he iskivät kun poika laskenut haarniskan ja avannut itsensä heille. Iskivät pojan itsetunnon maan rakoon, eivätkä edes katuneet.
Voi kuulostaa tekopyhältä mutta näin se on.
Toinen heistä ainakin oli narsisti, poika tietää sen nykyään ja tappaisi heidät kummatkin jos voisi, koska yhtään parempaa kohtaloa he eivät ansaitse. Poika kamppaili koko pimeän talven heikkoutensa kanssa yksin. Tällöin poika murtui toisen kerran.
Poika vuodenvaihteen jälkeen terapiaan, viimeinen oljenkorsi joka auttaisi häntä jaksamaan eteenpäin. Hän sai masennuslääkettä jota alkoi käyttämään.
Pojalta kesti kuitenkin pitkään ennen kuin hän saattoi luottaa terapeuttiinsa, hänet oli petetty liian monta kertaa. Poika jaksoi hieman paremmin kevän tullessa lääkityksen ja terapian avulla, vaikkei hänellä ollut ketään ystävää, lähinnä muutamia kavereita jota näki opiskelun merkeissä.
Poika yritti olla vahva ja tajusi että voi selvitä tästä.
Poika aloitti liikunnan aktiivisen harrastamisen ja kävi kuntosalilla kuukauden ajan ja muutenkin harrasti liikuntaa, ehkäpä joku mukava tyttönenkin kiinnostuisi hänestä ja auttaisi hautaamaan ikävät muistot exästä, josta poika ei ollut kenellekkään puhunut, terapeutin kanssa asiaa ei oltu käyty vielä, koska poika pelkäsi että hänet leimataan läheisriippuvaiseksi tai jotenkin huonoksi ihmiseksi.
Poika huolehti ulkonäöstään ja hankki mielestään persoonallisia ja hienoja vaatteita mutta aina iltaisin häntä kummasti suretti, eikä ihmekään.
Pitkä kesäloma alkoi ja poika huomasi saaneensa lisää painoa vaikkei ollut 3 kuukauteen syönyt mitään kovin kalori/rasva/sokeripitoista. Poika tajusi sen johtuvan masennuslääkkeestä.
Poika huomasi lihoneensa kaikista liikunnallisista ponnisteluistaan huolimatta, tehden kaikesta yrityksestä turhaa. Poika oli surullinen koska hän menetti kaiken jonka vuoksi oli niin pitkään raatanut.
Pojan terapiassa oli kuukauden tauko ja poika oli älyttömän yksinäinen jaksaen yhä ja yhä vähemmän. Yksinäisyyden päivät lävistivät hänet kuin nuolet, hän ei kestänyt enää päivästä toiseen.
Ainoa reitti pakoon oli virtuaalinen pelihelvetti jossa poika vietti yhä pidempiä aikoja, jaksamatta harrastaa liikuntaa enää, hän oli yrittänyt kaikkensa aikaisemmin ja epäonnistunut.
Poika vihasi itseään entistä enemmän. Poika kesti ihmeen kaupalla heikkouden ja yksinäisyyden keskellä koko kuukauden ja palasi terapiaan, mutta terapeutti ilmoitti että hän on lähdössä pois ja terapeutti vaihtuu.
Poika joutuisi rakentamaan uuden suhteen uuden terapeutin kanssa, hänellä ei ole ystäviä, hän vihaa peilikuvaansa enemmän kuin koskaan.
Tällöin poika murtui kolmannen kerran, ja kaikki valo edestä on poissa ja kadonnut, aikaisemmin hän oli päättäväisesti jatkanut, sitkeä paskiainen.
Nyt taakka alkaa käydä ylitsepääsemättömäksi ja poika tuntee hitaan kuolevansa nopeutuvan.. Kiitos jos jaksoit lukea pojan tarinan loppuun asti..
Vastaukset 3
Vanhimmat
jotenki tuli sellanen olo et poika on nuori elämällä on varmasti vielä paljon annettavaa..elämä ei ole reilua ja monesti parhaimpia koetellaan eniten ..usko tulevaan älä lannistu ehkä se valo viel kirkastuu..lämmöllä ajattelen sinua ja toivotan voimia jaksamiseen..minuutti kerrallaan..
kun ei kelpaa.
Olen käynyt terapiassa ja siellä on sanottu, että eihän se sitä tarkoita, että jos ei kelpaa yhdelle, niin ei kelpaa kenellekään.
Mutta kuinka saisin sen tuonne päähäni ja samoin sinun päähäsi?
Ei se tyttö ollut sinulle, ja sinä olet ansainnut paremman tytön, kuin tuollaisen.
Masennus on hankala juttu, mutta uskon, että nouset vielä ja löydät uuden tytön.
Katse eteenpäin , kunhan sen aika koittaa, masennuspotilas tarvitsee aikaa, vaikka olisikin mukava, kun olo helpottuisi nopeasti.
Terapeutin vaihtuminen on inhottava juttu, mutta sitäkin voisi ajatella mahdollisuutena. Toinen ihminen näkee asiat eritavalla kuin toinen.
Jaksa, kerää voimia, vaikka millä konstilla,
ei yksikään tyttö (ei kauniskaan) ole kuoleman arvoinen, mutta sinä olet elämänarvoinen.
Voimia .
olen elänyt tuossa helvetissä 15v saakka ehkä jopa kauemmin. En ole pitäny kirjaa vuosista. Ei vaan jaksa tehdä mitään muuta kuin lukea näitä ja vastailla diablo II. toivottavasti tämän tarinan poika edes löytäisi onnen ja tien ulos masennuksesta. itse en ole terapeutille edes päässyt vaikka vakava masennus on todettu ja pla pla muut paskat. lääkkeet sun muut huoh