Tilanteeni on hieman mutkikas. Sain ihanan pienen tyttären toukokuun lopulla (laskettu aika oli 24.5, joten ei kaikkein parhain mahdollinen ajoitus, mutta onneksi ei kuitenkaan). Vielä kesäkuun alkupuolella pidin itsestäänselvyytenä, että siirrän opintojeni aloitusta vuodella, jos pääsen. Noh, pääsinhän minä.
Nyt olen kuitenkin ajatellut asiaa toisin. Sujuisiko opiskeleminen pienen lapsen kanssa? Vaavikin olisi syyskuun alussa jo vähän vanhempi. Tuntuu vain, että kaiken tämän kotonaolon rinnalle kaipaisin vastapainoksi jotain muutakin. Lapsen kanssa elämä on ihanaa, mutta palan halusta päästä jo opiskelemaankin.
Onko teidän mielestänne tässä mitään järkeä? Kannattaako suosiolla siirtää opintojen alkamista myöhemmäksi vai toimiiko opiskelun ja perhe-elämän yhdistäminen? Kultaiset neuvot olisivat nyt tarpeen... Kaikkihan riippuu tietysti loppujen lopuksi minusta itsestäni, mutta kaipa monet opiskelijat muutenkin lisääntyvät opiskeluaikanaan ;)
Nyt olen kuitenkin ajatellut asiaa toisin. Sujuisiko opiskeleminen pienen lapsen kanssa? Vaavikin olisi syyskuun alussa jo vähän vanhempi. Tuntuu vain, että kaiken tämän kotonaolon rinnalle kaipaisin vastapainoksi jotain muutakin. Lapsen kanssa elämä on ihanaa, mutta palan halusta päästä jo opiskelemaankin.
Onko teidän mielestänne tässä mitään järkeä? Kannattaako suosiolla siirtää opintojen alkamista myöhemmäksi vai toimiiko opiskelun ja perhe-elämän yhdistäminen? Kultaiset neuvot olisivat nyt tarpeen... Kaikkihan riippuu tietysti loppujen lopuksi minusta itsestäni, mutta kaipa monet opiskelijat muutenkin lisääntyvät opiskeluaikanaan ;)
Vastaukset 10
Vanhimmat
vain kerran, ja sitä aikaa et koskaan enää saa takaisin. Siksihän äideille on äitiysloma ja mahdollisuus vielä vanhempainvapaaseen olemassa.
Mutta jos hoitopaikan saat, niin miksei tuo onnistuisikin. Paljon lääkiksessä kuitenkin joutuu tekemään töitä myös ns vapaa-aikana. Mutta lapsella lienee myös isä, joka voi hoitaa sitä sillä aikaa kun äiti opiskelee.
Mieti tarkkaan päätöstäsi, sillä todellakin lapsesi kasvaa nopeasti ja jos laitat hänet hoitoon, sinulta jää luultavimmin kaikki tärkeät hetket hänen kehityksessään näkemättä. Itse en raaskisi laittaa alle vuoden ikäistä hoitoon. Minä hoidin lapsiani kotona kunnes he olivat 3v ja jatkoin opintoja sitten. En ole katunut päätöstäni, olisin katunut jos en olisi ollut lasteni kanssa. opiskella ehtii aina.
on prekliinistä= vauvan hoito ainakin itsellä sujui helposti. Kliinisessä vaiheessa se olisi sitten jo paljon hankalampaa...
Kyllä sinä varmasti maltat olla vuoden kotona, lapsesi on todella pieni vielä. Alle vuoden ikäisten paikka ei todellakaan ole päiväkodissa jos vain mahdollisuus on olla kotona äidin kanssa.
Lääkiksessä opiskelu on hyvin koulumaista ja pakollisia juttuja on paljon ja esim. harjoituksiin ei vauvaa voi ottaa mukaan. Luennoillakin käyminen saattaa olla hankalaa vauvan kanssa.
Itse olen ollut päiväkodissa töissä ja nähnyt miten pienet vauvat siellä ikävöivät äitiään, en ikinä voisi omaa lastani laittaa alle vuoden ikäisenä hoitoon.
Minulla on viisi lasta ja aion ensi vuonna hakea lääkikseen. Silti vähän hirvittää että sitten laittaisin nuorimmaiseni alle 2-vuotiaana päiväkotiin ja harkitsen lykkäyksen anomista jos pääsen heti sisään. Olen vanhempi kuin sinä ja silti mielestäni ehdin ihan hyvin vielä opiskella ja erikoistuakin.
Vauva-aika tosiaan on niin pieni hetki ettei sitä kannata hukata opiskeluun.
lastentarhanhoitaja pääsee sisään lääkikseen...
Voi kuule, tässä on siivooja, Mäkin kassa ja huoltamon pohjasakkatyöntekijä, joka on päässyt lääkikseen. :P
oikein muuta sanoa kuin "heh"... Miten jollakin voikin olla tuollainen ajatuksenkulku?
Ensinnäkin: todella paljon onnea sekä vauvelista, että lääkikseen pääsystä!
Itse olen kahden pienen lapsen äiskä (tyttö 2 v ja poika 6 kk) ja nyt siis äitiyslomalla. Opiskelen yliopistossa yhteiskuntatieteisiin liittyvää alaa. Tyttö meni hoitoon (perhepäivähoito) 1 v 3 kk ja pojan on tarkoitus aloittaa hoito, kun hän on iältään n.1,5-vuotias. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että opiskelu pienen lapsen kanssa onnistuu hyvin, varsinkin jos lapsen isäkin ottaa paljon vastuuta lapsen hoidosta. Nyt en tarkoita sitä, että isä hoitaa lapsen ja äiti opiskelee, vaan että minä vietän erittäin paljon aikaa lapseni kanssa, mutta lapsen isä myös, antaen minulle näin aikaa opiskeluun. Näin siis toisen lapsemme odotusaikana. Toisen lapsemme synnyttyä olen tietenkin olut kotona, mutta käynyt jo tenttimässä pari kurssia ja näin saanut opintoja eteenpäin ja tervetullutta vastapainoa kotiarjelle. Rakastan olla lasteni kanssa yli kaiken, mutta on myös erittäin virkistävää välillä rassata älynystyröitään ja tehdä opiskelujuttuja!
Tosin niin pienelle lapselle hoitopäivät eivät voi olla pitkiä ja tietenkin, jos olisi mahdollista, ihanteellista olisi olla kotona lapsen kanssa mahdollisimman pitkään. Nostan siis hattua kaikille kotiäideille! Mutta tosiasia on, että saadakseen joskus ammatin ja pystyäkseen osallistumaan perheensä elatukseen, on myös saatava opinnot loppuun ja työelämä alkuun.
Tosin se kannattaa myös miettiä, jaksaako rankan koulupäivän (niitä kai lääkiksessä riittää) antaa vielä illalla täyden huomionsa lapselle ja olla hänelle kiinnostunut ja aktiivinen äiti. ja ennen kaikkea on varmistettava, että lapsi kokee olonsa turvalliseksi ja itsensä rakastetuksi huolimatta siitä, ettei ole koko päivää äidin ja isän kanssa. Tyhmästi ilmaistu, mutta näitä asioita itse kävin läpi kun lapseni hoitoon laitoin. Kun muilla loppuu koulupäivä ja pääsee huilimaan, me äiskät aloitamme toisen "urakkamme" (tosin erittäin mieluisen ja rakkaan sellaisen); olemaan äiti. Se vaatii paljon, mutta myös antaa sitä, millä jaksaa mahdollisen väsymyksen ja uupumuksen!
Mielenkiinnosta muuten kysyn, että miltä pohjalta hait, eli olitko lukenut lukion pitkät kemiat ja fysiikat, vai luitko ne vasta pääsykokeisiin lukiessa? Entä monesko hakukerta oli? Itse olen jo aloittanut (nyt vielä ainakin mahdottomalta tuntuvan) luku-urakan ensi kevättä varten! :)
siirtäisin opiskelen aloitusta vuodella. Ihan sen perusteella että lähdin itse jatkamaan opintoja kun lapsi oli noin puoli vuotias. Kolme kuukautta hoidettiin isän kanssa vuorotellen ja sitten 9kk:n iässä lapsi meni hoitoon. Näin jälkeen päin asiaa ajateltuna olisi ollut fiksumpaa olla ihan rauhassa se yksi vuosi lapsen kanssa kotona ja lähteä sitten jatkamaan opintoja. Se vaan tuntuu tuossa vaiheessa että valmistuminen siirtyy ym, mutta näin valmistuneena ja työelämässä pari vuotta olleena harmittaa. Opiskeluaika on maailman helpointa aikaa, vaikka ei ole rahaa ja lapsen kanssa välillä väsyttää ja harmittaa kun muut voivat opiskelun ohella viettää myös sitä kunnon opiskelijaelämää.
En usko että lapselleni on koitunut valnnastani yhtään mitään haittaa. Itseäni vaan harmittaa se kaikki turha kiire sen ensimmäisen vuoden aikana. Jos siirrät aloitusta vuodella niin lapsesi on jo reilusti vuoden vanha hoitoon mennessä. Tästäkin on tietysti montaa eri koulukuntaa, mutta minusta se on hyvä ikä aloitella hoitoa.
se jäi sanomatta, niin kuin monet muutkin ovat sanoneet, että itse opiskelu kyllä onnistuu lapsenkin kanssa. Meillä puoliso auttoi mahdollisuuksien mukaan ja oma motivaatio on tietysti korkealla eikä tule sitten käytettyä sitä opiskeluun varattua aikaa muuhun.