Ajattelin kysyä että minkäs ikäsiä te täällä olette, mistäpäin olette ja minkäkokoisia (pituus/paino)?
Millaisia ihmisiä olette? Tarkotan, muodikkaita, sosiaalisia ym?
Olis kiva tietää!!!
Millaisia ihmisiä olette? Tarkotan, muodikkaita, sosiaalisia ym?
Olis kiva tietää!!!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olen melko yksinäinen, mutta pidän yksinäisyydestä. Olen ollut joskus todella ujo, masentunut ja omannut huonon itsetunnon. Kasvaessa olen oppibnut pitämään elämästä ja hyväksymään tosiasiat sellaisenaan.
Pituuteni on 168,7 ja paino n.62. Olen parantumassa kovaa vauhtia bulimiasta ja se on tuonut muutaman kilon, mutta minä en anna sen masentaa. Kokoni on 36-38. Minulla on melko maskuliininen vartalo eli kapea lantio ja isot luut.
Asustelen Tampereella.
Kerro sinäkin kyselijä vähän itsestäsi =)
Olen yksinäinen ,en sosiaalinen mutta en oo
ujokaan vaan ehkä vähän rasittava.Jotenkin
vaan tunnen itseni aina kaikesta ulkopuoliseksi ja erilaiseksi kuin muut ja sitte
mulla on vielä ihan hemmetinmoinen ylemmyys-
kompleksi eli en pidä muita itseni arvoisena .
Oon aina ollut yksinäinen susi enkä oikein
tiedä haluanko loppujen lopuksi edes muuta.
Olen Joensuusta.Pituus 158 senttii , painoo
en kehtaa sanoa....
Olen 26v, 165/55. pääkaupunkiseutu.
sosiaalinen, mainostoimistossa töissä, trendikäs. Käyn paljon ulkona juhlimassa, syömässä omistan laajan ystäväpiirin. Tosin kukaan ei bulimiastani tiedä, piilotan sen kuin pieraisun julkisella paikalla!
bulimiaa 3vuotta takana, 2007 ollut jokailtaista ahmimista ja oksentelua.
olen reilu parikymppinen,
mitoilta 165/49-50kg
olen avoliitossa, minulla on kavereita ja mukava työpaikka
syömisten tarkkailua ollut ollut vuosia, vasta nyt viimeisten 2 kuukauden sisällä ruvennut oksentamaan.. ehkä kerran viikossa, välillä harvemmin..
30v, Tampereen seutu, 160cm/45-47 kg.
Ammatti liittyy kirjoittamiseen. Muutama todella hyvä ystävä, joita tapailen. Mies ja pari lasta. Moin 20 vuotta sairastanut eriasteista syömishäiriötä. Nyt bulimia. Mies tietää sairaudestani.
olen 19 vuotta, jokusen yli 160cm ja 55kg. nykyään ex-bulimikko :) aika iloinen tapaus, käyn paljon ulkona, perhe ja ystävät kaikkein tärkeimpiä. tykkään pukeutua muodikkaasti ja rakastan vaatteita :D työskentelen lähes jokaisena päivänä viikossa. käyn koiran kanssa kävelyillä, katson suht paljon saippuasarjoja ja vaadin itseltäni aina parasta mahdollista suoritusta.
sen haluan sanoa, että kannattaa parantua bulimiasta :) elämä muuttuu radikaalisti, ei tietenkään kerta heitolla, mutta pikkuhiljaa alkaa jokainen päivä olemaan yhtä ruusuilla tanssimista :D olin bulimian aikaan hyvin epäsosiaalinen, en halunnut lähteä ulos ja olin usein todella vihainen ilman näkyvää syytä. nyt 4kk viimeisimmästä oksennuksesta ja elämä suunnilleen jo raiteillaan. olen yllättävän sosiaalinen, vieraitten ihmisten kanssa jutteleminen on jopa hauskaa :D uusia kavereita on tullut enemmän kuin koko viime vuonna yhteensä.
en ole surullinen siitä että menneisyyttäni värittää bulimiakausi. siitä parantuminen kasvatti hyvin paljon. nyt osaa arvostaa oikeita asioita ja tajuaa ettei elämä ole vakavaa. osaan tarttua jokaiseen tilaisuuten, joka eteeni tulee enkä pelkää elää :) pyydän, antakaa itsellenne mahdollisuus parantua, älkääkä pelätkö lihoamista. paino on pikkuseikka terveän pään rinnalla :)
meni vähän ohi aiheen...
Oksentelen enää aika harvoin, yleensä silloin kun olen yksin kotona, se tavallaan yllättää... Mittani ovat 165/47. Harrastan paljon liikuntaa, kesällä lähinnä juoksemista. Olen melko tunnollinen työssäni, paperiasioita hoitelen laiskasti ja saan aina kärsiä siitä. Minulla on muutama todella hyvä ystävä. Tulen hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Koen ymmärtäväni ihmisten ongelmia, koska itsellänikin on niitä riittänyt... Elämä hymyilee ja olen siihen tyytyväinen!
27v,avoliitossa oleva sairaanhoitaja suurehkosta kaupungista.Sairastanut 11 vuotta.Pituutta 159 ja paino vaihdellut 35 kilosta 53 kiloon.Nyt painan noin 50 kg.Hirveän ristiriitaista toimia sairaanhoitajana kun on itse sairas,välillä yökin töissäkin lounastauon jälkeen...Mieheni tietää sairaudestani,mutta ei osaa auttaa,enkä kyllä oletakaan.Olen ollut nuorena hoidossa,mutta en ole saanut apua..
Oon 23 v. Bulimiaa 16-vuotiaasta. Olen 160 cm, paino vaihdellut 45-66 kg (iiks, tiedän), nykyisin 50-53 kg vaiheilla. Kaikki pitää mua ilopillerinä ja söpöliininä, mutta itsellä vain aina pyrkimys laihemmaksi, että elämänlaatu paranisi... Tyhmää.
...olen pieni ja pippurinen hieman yli 30-vuotias neitokainen, pituutta on kertynyt 152 cm ja painoa vaivaiset 40 kg. Olen nykyään elämäniloinen ja nauravainen luonnonlapsi. Pahat ajat ovat vain painajaisia menneisyydessä-ihmeitäkin voi vielä tapahtua! Kiitos kuuluu rakastaville läheisilleni!
Minä olen 156.7 pitkä ja paino vaihtelee siinä 55-58 välillä, tiedän olen lihava siksi varmaan syynä tämä bulimia. olen aika hiljainen ja ujo, mutta jonkun hyvän ystävän seurassa aika puheliaskin. ai niin olen 19vuotta.
18 v. Sairastanut vuoden
Länsi-Suomesta
166/57 ja laihdutan lisää koko ajan. Päämäärä on 4 viikossa 50. Ja onnistuu. Sen jälkeen lisää, kunnes olen tyytyväinen.
En ole ollenkaan sosiaalinen. Ja olen tarkoituksellani valinnut bulimian, kun en pysty muuten laihtumaan. Painoin ennen 72kg!
Eikä muut tiedä, tarkoitus ei ole hakeutua kalliiseen hoitoon. Liian kallista ja menettäisin osan itseäni, omaa persoonaani.
Hurjaa, mutta minkäs teet. Ei ole mikään muu mielessä. Oksennan päivittäin ainakin 2-4 kertaa.
Parhaimmillaan/pahimmillaan 10 kertaa varmaan.
Vaatekokoa en tiedä, kun tuntuu että mikään ei ole oikeanlainen ja kaikissa on jotakin vikaa, vaikka vika taitaa vaan olla ajatuksissa....... Mut varmaan joku 36.
oon 18 ja 1,2 vuotta bulimiaa takana. painoni vaihtelee 52-65 välillä. joskus viikon aluss vaaka voi näyttää 65 ja vkloppuna jo 56 ja sit kestää 3 päivää ja oonki jo 53, mutta silloin ahdistaa niin paljon et ostan kassillinen herkkuja ja.... kolmen päivän päästä oon taas 65.....jne
160 cm / 47 kg (kai en tiedä nyt varmasti koska en uskalla käydä vaa'alla koska oon lihonu nyt hiukan. veikkaisin että nyt painan 48-49, toivottavasti ei ainakaan 50) ja 17 v, bulimia mulla on ollut puolisen vuotta enkä tiedä miten jatkan tästä eteenpäin.pää ei kestä.