Huomenna menen auttamaan miestäni heittämään kaikki tavarat mitä olemme ikinä omistaneet,
siis perityt, tunnearvoltaan korvaamattomat tavarat, lapsen lelut yms joiden pelkkä ajattelu saa sydäntä kouraisemaan ilkeästi, SIIRTOLAVALLE.
Tiedän, että tässä foorumissa on MONTA jotka ovat tämän saman kokeneet, enkä tunne itseäni ainutlaatuiseksi, mutta sattuu niin s##tanasti.
Mies on kuluneen viikon aikana laittanut tavaroita mustiin säkkeihin. Minä kun en edes pysty menemään sisälle taloon ilman että alkaa taas juosta verta, niin en ole pystynyt auttamaan. Pihallekin menosta tulee oireita..!
Mutta nyt on vaan siedettävä. Taakka on yhdelle ihmiselle liian suuri. Ja kipu on kestettävä yhdessä.
Sattuu, kun ajattelee että me pari vuotta sitten toteutimme unelman kodista ja siitä tulikin painajainen.
Sattuu, kun ajattelee että lapsemme suree kotinsa menetystä yhtä paljon kuin mekin, ja hän on vasta kolme, olisin halunut suojella häntä kaikelta.
Sattuu, kun ajattelee että olemme sairastuneet siksi, että koko talo on juosten kustu rakennettu.
Sattuu, kun ajattelee että myyjät, välittäjä, isännöitsijä ja taloyhtiön hallitus on valehdellut meille ja pimittänyt tietoja.
...
Mutta onneksi olemme hengissä. Vielä.
Mistä olette voimia saaneet jatkaa kun "kaikk´ män´" ???
siis perityt, tunnearvoltaan korvaamattomat tavarat, lapsen lelut yms joiden pelkkä ajattelu saa sydäntä kouraisemaan ilkeästi, SIIRTOLAVALLE.
Tiedän, että tässä foorumissa on MONTA jotka ovat tämän saman kokeneet, enkä tunne itseäni ainutlaatuiseksi, mutta sattuu niin s##tanasti.
Mies on kuluneen viikon aikana laittanut tavaroita mustiin säkkeihin. Minä kun en edes pysty menemään sisälle taloon ilman että alkaa taas juosta verta, niin en ole pystynyt auttamaan. Pihallekin menosta tulee oireita..!
Mutta nyt on vaan siedettävä. Taakka on yhdelle ihmiselle liian suuri. Ja kipu on kestettävä yhdessä.
Sattuu, kun ajattelee että me pari vuotta sitten toteutimme unelman kodista ja siitä tulikin painajainen.
Sattuu, kun ajattelee että lapsemme suree kotinsa menetystä yhtä paljon kuin mekin, ja hän on vasta kolme, olisin halunut suojella häntä kaikelta.
Sattuu, kun ajattelee että olemme sairastuneet siksi, että koko talo on juosten kustu rakennettu.
Sattuu, kun ajattelee että myyjät, välittäjä, isännöitsijä ja taloyhtiön hallitus on valehdellut meille ja pimittänyt tietoja.
...
Mutta onneksi olemme hengissä. Vielä.
Mistä olette voimia saaneet jatkaa kun "kaikk´ män´" ???
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen todella pahoillani niin sinun kuin perheesikin puolesta.
Valitettavasti näitä mainitsemiasi juosten kustuja rekennuksia rakennetaan yhä ja yksi sun toinen perhe on saanut ja yhä edelleen saa niistä osansa. Ja tuo osaksi saaminen tarkoittaa elämän rysähtämistä päin seinää, nokkakolaria, ja vereslihalle tulohan siitä on seuruksena.
Ja vereslihalla ollessa elämä pitäisi aloittaa alusta kaiken omaisuutensa ja jopa terveytensäkin menettäneenä.
Aikamoinen vaatimus julkisen vallan taholta, jonka edustajat toitottavat jatkuvasti meille kansalaisille, että jokainen on oman onnensa seppä ja tuo seppyys vaarantuu ainoastaan ja vain oman toiminnan takia.
Ei siis kosteusvauriomikrobialtistuksen takia.
Suomen perustuslain mukaan meillä kansalaisilla pitäisi olla oikeus kosteusvauriomikrobivapaaseen omaan kotiin, vuokra-asuntoon, työpaikkaan, kouluun, armeijaan sairaanhoitoon, kuntoutukseen, julkisen vallan viranomaisyksikköihin, shoppailuihin, vapaa-aikatoimintaan jne., vaan haaveelta näyttää tuo kosteusvauriomikrobivapaus.
Mitä maamme kansalaisten asumiseen tulee, niin Hesari (Marjukka Liiten) otsikoi näin 11.2.2002:
Sitran kurssi: Suomesta asumisen mallimaa.
Artikkelin mukaan Sitra on Suomen itsenäisyyden juhlarahasto.
Sitra ON KOULUTTANUT SUOMALAISIA PÄÄTTÄJIÄ YLI 20-vuotta. Suomi 2015-koulutusohjelma käynnistyi keväällä 2000. Ohjelma sisältää kuusi kurssia, joille kutsutaan yhteensä 150 vaikuttajaa mm. politiikasta, julkisesta hallinnosta ja elinkeinoelämästä.
Sitran mukaan SUOMESTA TULEE TEHDÄ ASUMISEN MALLIMAA VUOTEEN 2015 mennessä.
Artikkelin mukaan Sitra näkee asumisongelmana vain ahtaan ja epämukavan asumisen. Kansalaisongelmaksi Sitra mainitsee kansalaisten laajassa hallintoviidakossa elämisen, joka Sitran raportin mukaan koostuu mm.
kunnista, kuntayhtymistä, sairaanhoitopiireistä, työvoima- ja elinkeinokeskuksista, maakunnista ja lääneistä. ?????
Nähtävästi Sitra aikoo poistaa vuoteen 2015-mennessä ym. kansalaisongelmatekijät ja asumisesta asumisahtauden ja epämukavuudet.?
Vaan ei kosteusvauriomikrobialtistusta, koska Sitra ei näytä olevan edes tietoinen kosteusvauriomikrobialtistuksen terveysriskeistä saati siitä kuinka monta prosenttia rakennuksistamme on kosteusvauriomikrobisaasteisia. Eli ei siitä minkälaiseen helvetinloukkuun kansalaiset ovat pudonneet yksi toisensa jälkeen kosteusvauriomikrobialtistusten takia.
Mikäli Sitra tavoittelee Suomesta asumisen mallimaata, niin Sitrankin pitäsi alkaa toimia siihen suuntaan, että kodinostajalle on niin uudis- kuin myös muissa rakennuksissa tarjolla ainoastaan ja vain kosteusvauriomikrobivapaita koteja aina vuokrattavia asuntoja myöten.
Sitran nykyinen yliasiamies Esko Aho toi julki käsityksiään terveyden ylläpitämisestä LuontaisTERVEYS-lehden numerossa 2/2007 tähän tapaan:
"Nykyihmiselle tulee tarjota terveyden ylläpitämiseksi NYKYAJAN TARPEITA VASTAAVIA TUOTTEITA JA TOIMINTAMALLEJA, esimerkiksi TERVEELLISIÄ VÄLIPALAVAIHTOEHTOJA MODERNISSA PAKETISSA ja MITTAREITA LIIKKUMISEN SEURAAMISEKSI."
Näyttää Sitrakin, muiden maamme kansalaisterveydesta vastaavien organisaatioiden tavoin, pitävän meitä kansalaisia idiootteina.
Herää vain kysymys, että toimiiko Sitran rahoittajana maamme elinkeinoelämä?
Voimia sinulle ja perheellesi.
Älä kuitenkaan heitä kaikkein rakkaimpia tavaroita. Yritä löytää niille jokin säilytyspaikka. Pahimmat myrkyt haihtuvat niistä ilmaan vuosien saatossa ilmavassa varastossa ja ehkä lähitulevaisuudessa keksitään tehokkaampia puhdistusmenetelmiäkin.
Oma katastrofini oli kuutisen vuotta sitten. Vakavasti sairaana ja henkisesti täysin loppuunpalaneena heitin kovalla kädellä miltei kaiken pois, en jaksanut miettiä, mitä voisi säästää. Millään ei ollut väliä, elämänhalu oli tipotiessään. Ei ollut rahaa uusia vaatteita ei ollut aina rahaa edes ruokaan. Lapset kärsivät suunnattomasti.
Jälkeenpäin olen harmitellut monen tavaran poisheittämistä. Onneksi ystäväni pelastivat omiin puhtaisiin koteihinsa tai kellareihinsa säilöön joitain arvokkaampia esineitä. Nykyään ne eivät mielestäni enää haise enkä saa niistä oireita. Vanhat taulunikin olen voinut ripustaa seinille takaisin.
Muutenkin elämään on sopeutunut jotenkin. On oppinut varomaan paikkoja ja tilanteita, joissa sairastuu. Köyhyys on jäänyt pysyväksi, mutta eipä tuo hirveästi haittaa, koska arvomaailmakin on samalla muuttunut. Lasten kohtalo eniten surettaa. Joutuvat varomaan loppuikänsä ja turvautumaan lääkkeisiin.
kun homeista sairastunut joutuu käymään läpi kovan koulun kaikilla tasoilla. Itsekin homesairaana jotenkin vaan yrittää sulattaa kohtalonsa parhaan kykynsä mukaan, mutta ne lapset... Täälläkin sydäntä raastaa lasten puolesta, ovat sairastuneet koulutiloissa, joissa ei ongelman vakavuutta vieläkään haluta ymmärtää. Ja tämän pitäisi olla sivistysvaltio, jossa asumme.
niin meni meiltäkin kaikki, kyllä hampaat narskuivat kun heiteltiin omaisuutta pois, mutta se oli ainoa vaihtoehto.
Tuossa jo joku kirjoittikin että onneksi arvomaailmakin muuttui. Se on tosi.
Ei enää edes halua sitä tavaramäärää mitä oli.
Valokuvat olen skannannut pikkuhiljaa ja kirjat meni myös kaatikselle.
Valokuvat haisi edelleen (miksi ne siitä muuttuisikaan) ja aiheutti äänen menetyksen.
Miten eteenpäin??
Taidamme kuulua tavaroiden puolesta köyhälistöön ja velkasaneerauksen myötä myös.
Mutta henkisen alas-ajon jälkeen kun maa jälleen kantoi, tunnen että me kuulumme niihin "rikkaisiin" joilta ei koskaan voi kukaan vouti,home,tulipalo tai myyjä viedä mitään.
Se rikkaus on henkistä pääomaa jota ei rahalla saa.
Kaunis kiitos vastanneille, otin neuvoistanne vaarin. En jaksa nyt enempää raportoida miten meni, mutta kai tästä kuopasta vielä noustaan...
kiitos
ljklllllllllll