Hei! Olen tässä aika vaikean päätöksen edessä.. Olen tullut hyväksytyksi sekä Ammattikorkeaan että yliopistoon. Ammattikorkeassa alalle jossa työllisyys on taattu ja yliopistossa humanistiselle alalle jossa työllisyystilanne ilmeisesti on vähän mitä on..
Kumman vaihtoehdon valitsisitte itse jos saisitte päättää? Kummatkin kiinnostavat kyllä ja yliopistossa houkuttelee juuri se vapaus, ei tarvitse istua luennoilla 8-16 vaan satunnaisemmin. Olen sekä tekijä että lukija, kumpikin käy.
Samoin haluaisin kommenttia filosofian opiskelijoilta juuri työllistymismahdollisuuksista, eli mitä sivuaineeksi ja mihin se valmistaa? Koska itsellä on kuitenkin pidemmällä tähtäimellä hakusessa TYÖLLISTYMINEN. Opiskelu kiinnostaa myös mutta kyllähän sen pitäisi olla juuri työelämään valmentavaa..
Kumman vaihtoehdon valitsisitte itse jos saisitte päättää? Kummatkin kiinnostavat kyllä ja yliopistossa houkuttelee juuri se vapaus, ei tarvitse istua luennoilla 8-16 vaan satunnaisemmin. Olen sekä tekijä että lukija, kumpikin käy.
Samoin haluaisin kommenttia filosofian opiskelijoilta juuri työllistymismahdollisuuksista, eli mitä sivuaineeksi ja mihin se valmistaa? Koska itsellä on kuitenkin pidemmällä tähtäimellä hakusessa TYÖLLISTYMINEN. Opiskelu kiinnostaa myös mutta kyllähän sen pitäisi olla juuri työelämään valmentavaa..
Vastaukset 25
Vanhimmat
Käytännössä on todeksi havaittu, että filosofiaa voi toki opiskella parkymmentä vuotta miettimättä sen enempää työmarkkinoita kuin sivuaineitakaan. Työstä sekin käy.
..mutta ei tuolla varmaan hirveämmin rahaa ansaitse kun opintotukeakaan ei saa loputtomiin.
Jos pidät tähtäimessä työllistymistä ja kumpikin kuitenkin kiinnostaa, valitse AMK. Suoritat sen nopeasti alta ja voit tulevaisuudessa opiskella yliopistossa niin paljon kuin sielu sietää. Ammatti on kuitenkin aina hyvä olla.
Mutta myös ehkä hieman turha, olen nyt pari vuotta välissä ollut töissä kaupanalalla ja töitä riittäisi kyllä (nytkin vakituinen työsuhde) joten ei ole sinänsä ongelma. Ja sairaanhoitajan ja kaupanalan työpaikoissa ei ole kovin suurta tuloeroa. Toisaalta myös näin..
Valitse yliopisto. Sinne on vaikeampi päästä, amk paikan saat ensi vuonnakin jos huomaat että se kiinnostaakin enemmän.
työllistyä filosofialla, niin sitten pitää lukea "oikeat" sivuaineet. Esim. psykaa, elämänkatsomustietoa ja teologiaa sekä opettajan pedaogogiset opinnot >>> uskonnon, psykan, filosofian ja et:n opettaja. Tai selvität, miten saat myös hissan ja yhteiskuntaopin opettajan pätevyyden. Siis tee sellainen tutkinto, että saat opettajan pätevyyden. Muuten ei kannata filosofiaa lukea. Niin ja kun olet päässyt yliopistoon niin ainahan voi yrittää vaihtaa pääainetta. Selvitä siis erilaiset vaihtoehtosi saada aineenopettajan pätevyys.
Tällä olen alunperin lähtenyt pyrkimäänkin yliopistoon mutta alkoi tuossa mietityttää että onko väylä kuitenkaan oikea, ilmeisesti kuitenkin mahdollinen. Kuinkakohan moneen aineeseen on siis mahdollisuus saada pätevyys kerrallaan? Pääaine 2 sivuainetta ? Millainen työtarjonta mahtaa olla esimerkiksi psykologian ja uskonnon opetukselle?
Kiitos kovasti teille jotka olette vastanneet :) Tavoitteet on korkealla mutta päämäärä hieman hukassa..
Kannattaa ottaa huomioon, että syksyllä 2005 voimaan astuneen tutkintouudistuksen myötä poistui mahdollisuus tehdä hirmuisen laajoja tutkintoja... Eli et voi ottaa hirveän montaa sivuainetta, vaikka tosiaan, mikäli pidät filosofian pääaineena, kannattaa olla useampi opetettava aine työllistymistä ajatellen. Tuommoista edellisen kirjoittajan ehdottamaa filosofia - uskonto - psykologia - et - historia - yht.kuntaoppi - aineenopettajan pedagogiset opinnot -tutkintoa et varmastikaan nykymuotoisessa järjestelmässä saa tehdä ja voisi kyllä mennä aikaa vähintään 10 vuotta, niin raskas paketti se olisi...
Mikä se ammattikorkeakouluala on, jolle pääsit? Ensimmäisenä tuli mieleen hoitoala, kun mainitsit, että työllisyystilanne on hyvä. Vaikea varmasti valita joka tapauksessa. Yritä miettiä, kiinnostaako sinua enemmän korkealentoisten asioiden lukeminen ja pohdiskelu (sitä filosofia varmasti pitkälti on) vai käytännöllisempi opiskelu. Ja ennen kaikkea: mieti sitä tulevaa työelämää, kumman alan työt tuntuvat mielenkiintoisemmilta?
Aina sitä voi tehdä niitä ns. harha-askeleitakin. Itse suoritin laajan maisterin tutkinnon (vanhoilla vaatimuksilla) ja valmistuin aineenopettajaksi. Olen ollut töissä ja tänä keväänä hain ja pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Koskaan ei ole myöhäistä miettiä uudelleen, valitsetpa nyt mitä vain :)
Juu kyllä, sairaanhoitoa opiskelemaan tosiaan. Pääsin vielä Piramkiin mihin ei ole myöskään kovin helppoa päästä. Siinähän se onkin että tykkään mielettömästi tehdä, mutta myös lukea. Valinta on tosi vaikea, toivoisin etten joutuisi tätä tekemään..
Tosiaan "unohdin" itse jo valmistuneena, että opintoja ei nykyisin voikaan tehdä niin laajasti kuin ennen. Itse paahdoin aikoinani 5 vuodessa yli 200ov, olin oman alan töissä opintojen ohella ja valmistuin ihan oikeaan ammattiiinkin. Yksi porsaanreikä on sekin, että et edes aloita koko filosofiaa, vaan luet suoraan jotain työllistymisen kannalta järkevämpää ja pyrit seuraavana vuonna ko. aineeseen. Mutta eipä tuo sairaanhoitajan tutkintokaan huono vaihtoehto ole. Ja sen jälkeen voitkin sitten hakea opiskelemaan hoitotiedettä ja muita ns. terveystieteitä yliopistossa ja valmistua esim. terveydenhuollon opettajaksi tai ylihoitajaksi.
Niitä ei lueta tutkintoon. Kuitenkin esimerkiksi opetettavia aineita voi opiskella samassa ajassa enemmänkin kuin mitä sivuaineet ovat. Ei liene kiellettyä opiskella esimerkiksi filosofian laudaturia, historian, yhteiskuntatieteiden ja terveystieteen cum laudea sekä sosiologian approbaturia. Sen sijaan vain osa noista opinnoista hyväksytään tutkintoon.
Korjatkoon joku, jos olen väärässä.
t. Jukka, jolla on jo liikaa sivuaineita
Onko tuosta mitään hyötyä sitten jälkipeleissä jos eivät näy?
Juu, onhan se toki mahdollista noin, en tullut ajatelleeksi. En tiedä sitten miten se menee se pätevyysasia, eli paperillahan ei ole pätevä opettamaan kuin niitä aineita, joihin tutkintotodistuksessa lukee pätevyys (siihen tulee siis erikseen maininta, että henkilö on pätevä opettamaan aineita x ja y, ei riitä, että niitä on lukenut). Toki työnantaja katsoo ne ylimääräisetkin todistukset, mutta ... jos ajatellaan vaikka virantäyttöä, niin siinähän ei voi ottaa huomioon kuin pätevät hakijat. Eli jos nyt ajatellaan, että tutkintotodistuksessa olisi merkintä filosofian ja uskonnon opettajan pätevyydestä ja erillisenä todistuksena olisi psykologiasta vaikka cumu, niin jos virka olisi avattu psykologian ja filosofian opettajan täyttöä varten, ei tuolla virallisella tutkintotodistuksella ymmärtääkseni olisi mahdollista virkaa saada, vaikka muuten olisikin enemmän kuin pätevä kiitos erillisen todistuksen...
Alkuperäiselle: onhan niissä sairaanhoitajaopinnoissakin lukemista, ei pelkkää tekemistä. Siellä saa ymmärtääkseni pohtiakin aika paljon, ammatti-identiteetin kehitys alkaa alusta asti, ja koska ammatti on niin ihmisläheinen, joutuu omia arvokäsityksiä yms. pohtimaan opintojen aikana varmasti moneen kertaan ja muuttamaankin. Enkä nyt sano, että valitse sairaanhoitajaopinnot, vain sinä itse voit tietää. Tuo on vain yksi näkökulma :)
Yritä vaikka miettiä, millasta työtä haluaisit tehdä. Vastasin jo tuossa aiemmin ja kerroin, että itselläni on aineenopettajan tutkinto ja pääsin nyt sairaanhoitajaksi lukemaan. Opiskelemaan mennessäni en ajatellut yhtään, että mitä haluaisin työkseni tehdä ja niinpä sitten astuin vähän metsikköön - tosin ei sitä siinä vaiheessa välttämättä vielä osaa eri ammattialoja mielessään vertailla, kun ei ole mistään kokemusta. Nyt olen jonkun vuoden opettanut ja olen kyllä iloinen, että tein tutkinnon valmiiksi ja kokeilin ko. työtä, vaikka se ei omalta paikalta ole koskaan tuntunutkaan. Älä ota stressiä vaikka valinta onkin vaikea, se on vain elämää kuitenkin ja vaikeita valinnan paikkoja tulee jatkossa vielä lisää. :)
Itse vaihdoin hoitoalan AMK-opinnot yliopistoon hum. tiedekuntaan. AMK:ssa opiskelu on käytännölistä ja luennoilla opetetut asiat tuntuivat usein arkitiedoilta. Työharjoitteluja on paljon, ja usein niissä saattaa joutua työvoimaksi ilman palkkaa.
Valitse siis AMK vaan jos oot enemmän kiinnostunut käytännönläheisestä opiskelusta ja työstä, ja jos haluat taata varman työllisyyden. Itse vaihdoin yliopistoon, koska koin hoitoalan liian raskaaksi ja koska olen enemmän lukija- ja ajattelijatyyppiä.
T: entinen hoitoalan opiskelija
Suuri kiitos tosiaan teille vastanneille. Loppujen lopuksi kyse on kai omalla kohdalla enemminkin jostain tehokkuusajattelusta pikemminkin. Näillä näkymin otan yliopistopaikan vastaan ja hautaan sairaanhoitajan työn toistaiseksi ainakin.
Kyse on ehkä enemminkin siitä että haluaisin oikeasti opettaa, mutta todellakin pelkään että jos paikkaa ei löydykään. Toisaalta onko hieman turha murehtia kun en ole valmistumassakaan vielä muutamaan vuoteen kuitenkaan, tilanteetkin muuttuvat. Ja voihan olla että jos menestyn opinnoissani hyvin alkaa jatkokoulutuskin kiinnostaa samalta alalta. Olen vain juuri tätä tyyppiä joka pohtii (heh) etukäteen jo mitä tulevan pitää. Suurin syy on kai tällä hetkellä se että haluan kuitenkin perustaa perheenkin, ja toivoisin siihen ennenkaikkea taloudellista turvaa. Vaikka toisaalta taloudellinen turva ei ole mikään tae onnellisuudesta. Tai edes este perheelle.
Toisaalta olen kyllä sitä tyyppiä että aina on pakko tavoitella jotain ja viimeinen kaksi vuotta töissä on tuntunut enemmänkin "hukkaan" heitetyltä koska en ole päässyt oppimaan juurikaan uutta.. Katsotaan mihin näillä eväillä päästään. Ainakin osaan alusta asti toivottavasti ainakin miettiä järkeviä valintoja tulevaisuuden kannalta opinnoissani..
Itekin välillä stressaan tulevaa ja mietin että jos ei sitten saakaan valmistuessaan töitä. Mutta parempi se on vaan luottaa tulevaan ja opiskella jotain mikä oikeesti kiinnostaa.
Onnea sulle tuleviin opintoihin!
valmistunut nimenomaan yhteiskuntatieteelliseltä alalta maisteriksi ja siksi olen aika realisti sen suhteen, mitä esim. filosofian tutkinnolla voi tehdä. Mikäli nyt todella otat vastaan filosofian paikan yliopistolla, ota heti lukukauden alkaessa yhteyttä opinto-ohjaukseen ja selvitä tuo aineenopettaja-asia ja ala heti opiskella tarvittavia opintoja ja jätä vaikka koko filosofia pois ja hae ensi keväänä suoraan opetettavaan aineeseen. Liian monta filosofian ja valtio-opin lukijaa tunnen ja tiedän, joiden ura on maisterin tutkinnon jälkeen ollut K-kaupan kassa - siksi älä tuhlaa aikaasi liikaa "maailmaa syleileviin" opintoihin. Filosofia on tärkeää ja hyödyllistä, mutta se ei työllistä, sillä ei elä. Ja jatko-opinnoista...Niin. Itse yliopistolla työskentelevänä ja jatko-opiskelijana sanon sen, että niin mielenkiintoista kuin se onkin niin käsirysyä saa käydä eri apurahoista ja lyhyistä työsuhteista. Siksipä itsellänikin on takataskussa ihan "oikea" ammatti, johon aina voin palata ja leipäni sillä tienata. Mutta onnittelut yliopistopaikasta joka tapauksessa ja menestystä opintoihisi - ja tee siis rationaalisia valintoja yliopiston sisällä!
..saa miettimään uudestaan että mitä tekisi. Jotenkin tuntuu tosi tyhmältä taas olo. Nähnyt kovasti vaivaa että pääsisi ja sitten kommentit ovat juuri tuota "vaihda pääainetta mahdollisimman pian" sarjaa.. :(
Ja paljon on kuitenkin tuota että AMKhon pääsee myöhemminkin, itse en pidä sitäkään kuitenkaan itsestäänselvyytenä, on nimittäin aika tiukka kisa ainakin Tampereella siitä ketkä pääsevät ja ketkä eivät. Mitäs jos jään kaupan kassalle, saanko silti pohjapalkan? Siltä alalta on kyllä työkokemusta jo kolmelta vuodelta ja varmasti tulee opiskeluaikana koko ajan vuosia lisää että onko se sitten enää edes merkitystä jos ei mielekästä työtä löydy niillä taidoilla mitä itsellä on päässä ja valmiuksia. Helppoa olisi elämä jos matematiikka ja kemia sujuisivat, niillä aloilla kun töitä riittää.
Onko muuten mitään mahdollisuuksia työllistyä sosiaalialalle sivuaineiden kautta? Esim. päihdetyöhön tms? Tai sitten käyn ensi keväänä todellakin saman helvetin läpi ja haen johonkin toiseen "muka-työllistyn-paremmin-ammattiin"
tuntemuksesi. Kävin itse aikoinani saman "keskustelun" itseni kanssa. Pääsin nimittäin yliopistoon opiskelemaan oppiainetta, joka oli kiinnostava ja tein töitä kovasti opiskelupaikan eteen. Ekana vuotena kuitenkin tulin siihen tulokseen, että ko. aine ei takaa työllisyyttä - tai sitten luvassa on vain jotain koulutusta vastaamatonta työtä. Minäkin vaihdoin pääainetta ja tiedän todellakin, millaisia asioita pohdit. Kysyit sosiaalialasta. Itse asiassa vaihdoin silloin aikoinani sosiaalityöhön ja sillä kyllä työllistyy - jo opiskeluaikana. Sivuaineena tosin sosiaalityötä pitää opiskella käytännössä laudatur (selviää parhaiten yliopistojen opintosivuilta nämä vaatimukset), jotta pätevyyden sosiaalityöntekijän virkoihin voi saada (sosiaalityöntekijän virkoja on myös päihdetyössä, esim. A-klinikoilla sosiaaliterapeutin virat). Pääsykokeen kautta oikeudet sosiaalityön opintohin saa helpommin eikä sinne pääseminen varmaan tuota sinulle suuria vaikeuksia kun kerran filosofiaakin pääsit opiskelemaan.
Ymmärrän hyvin, että tekee mieli stressata tulevaisuudella, mutta yritä nyt oikeasti silti olla sitä tekemättä... Haaveita on hyvä olla, mutta koskaan ei voi tietää etukäteen miten elämä menee. Eli yritä elää tätä päivää. Koska sinua kiinnostaa filosofia, mene lukemaan sitä. Ota kuitenkin joku "iso" aine sivuaineeksi - totuushan on se, että saat opettaa n. kymmenessä eri lukiossa saadaksesi opetusvelvollisuuden täyteen filosofialla, eli se tuskin onnistuu. MUTTA kun otat jonkun aineen, joka on joko pakollinen, suosittu tai josta tarjotaan ainakin suuri määrä kursseja, ovat työllisyysnäkymät jo paljon paremmat. Tällaisia aineita voisivat olla esim. psykologia ja teologia.
Tämän kommentin ei ole tarkoitus lannistaa tai tehdä sinua epävarmaksi kuitenkaan :) Osaat tosi hyvin ajatella tulevaa työelämää, ja onhan se selvää, että mieluiten haluaisi tehdä semmoista, mikä eniten kiinnostaa.
Tutkimuksesta vielä: itsekin tein jonkun aikaa jatko-opintoja, mutta totesin sitten, että a)haluan mieluummin tehdä töitä ihmisten kanssa ja b)en haaveile apurahattkijan urasta - siinä tapauksessa kun ei kerry edes eläkettä, eli saisi sitten eläkkeellä mennä vaikka sinne kassalle ;) Vaikka tutkijuus oli minunkin haaveeni, niin sen kohdalla kyllä löivät nämä realiteetit vähän liian kovalla kädellä vastaan. Nyt olen kyllä tyytyväinen siihenkin, aina se elämä järjestyy jotenkin kuitenkin.
Eli: yritä olla stressaamatta liikoja ja anna elämän kuljettaa. :)
..Tämä lähtee tästä menemään. Voihan toki sitten hakea vielä toiselle puolelle jos siltä alkaa tuntua. Toisaalta jos näyttää sitten myöhemmin siltä ettei työllisty niin ainahan voi "maksaa" itselleen ammattitutkinnonkin, nykyäänhän rahalla saa vuodessa jo aika erilaisiakin tutkintoja. Ammatillisia siis. Tai sitten yrittäjyys on aina vaihtoehto.
Ja tiedän että stressaan jo nyt liikaa! :) Olen vain myös ihminen joka tykkää TEHDÄ työtä niin lukemalla kuin konkreettisellakin tasolla. Katsotaan mihin suuntaan ensi vuosi näyttää ja mennään sen mukaan :)
valitse yliopistoa, jos aiot filosofiaa opiskella. Hanki kunnon ammatti AMK:sta eikä mitään pilipali-tutkintoa yo:sta! Filosofiaa voit opiskella myöhemminkin ihan vaikka omaksi iloksi - sillä ei leipää tienata. T. kokemusta on...
Kyllä tässä nyt yliopistoon ollaan menossa kuitenkin. Myös ammattikorkeaan pääsee kuitenkin myöhemmin. Haluan kuitenkin uskoa että työllistymiseen vaikuttaa ennenkaikkea myös PERSOONA. Se kuva minkä olen filosofian opiskelijoista toistaiseksi itse saanut on ollut sisäänpäinkääntynyt ja ei niin miellyttävä. Rehellisesti pelkään että yliopistossa tuskin saan yhtäkään aitoa ystävää, sillä en omista kovinkaan ekologisia arvoja jne..
Ehkä jotain kertoo myös se että vaikka olen lukionkin jälkeen ollut ilman tutkintoa kaksi vuotta en ole koko aikana varsinaisesti työttömänä ollut, ja työpaikat on tulleet omalla uutteruudella ja ulospäinsuuntautuneisuudella. Itse ainakin olen kiinnostunut myös siitä miltä näytän ja olen ennenkaikkea äärimmäisen sosiaalinen ihminen. Ja tavoite on alusta asti valmistua ajallaan, joten valmistuessani olen alle 27 vuotias jos suunnitelma pitää, ei todellakaan ole myöhäistä lukea toista ammattia senkään jälkeen. Ja tällä hetkellä olen kyllästynyt siihen että työstäni puuttuu haasteita, ja niitä opiskelu kuitenkin tarjoaa aivan eri tavalla.
Toisinsanoen olen päättänyt ottaa tietoisen riskin pohdittuani asiaa. Ennenkaikkea uskon että kasvan ihmisenä opiskelun myötä. Mieluummin teen ehkä sitten sitä mistä pidän ja olen vaikka hetken työttömänäkin kuin teen sitä mistä ehkä pitäisin aluksi mutta myöhemmin en tiedä.. (rehellisesti, sairaanhoitajaksi opiskelukiinnostaa kyllä mutta arjen kanssa voi olla toinen juttu) Opiskelut antavat kuitenkin mahdollisuuden kokeilla vapaammin rinnalle myös työharjoittelua, on helpompi vaihtaa nykyistä työpaikkaa jne.
Hyvä kun sait päätöksen tehtyä, varmasti helpottaa. :) Vielä kun saisit tuota etukäteen miettimistä vähemmälle, niin varmasti helpottaisi vielä enemmän - tuntuu hassulta, kun mietit etukäteen, ettet varmasti saa yliopistosta yhtään ystävää. Odota, katso, ja anna itsellesi tilaisuus yllättyä! Siellä on niin monenlaista ja monesta paikasta ja monenlaisella taustalla varustettua opiskelijaa, ettei ole tosikaan. Vaikka ihan inhimillistähän se on etukäteen miettiä ja valmistaa itsensä mahdollisiin pettymyksiin.
Onnea valitsemallasi tiellä ja mukavaa opiskeluaikaa!
Minulla on myös hieman tuota vikaa, että ajattelen asioita ihan liikaa etukäteen. Iän suomalla kokemuksella voin sanoa jo sen verran, että turhaa on huolehtia liikoja. Olen kuljeksinut pitkin Suomea ja vähän ulkomaitakin ja aina olen törmännyt ihaniin ihmisiin ja uusiin haasteisiin. Mitään en jättäisi nyt tekemättä :)
Tuosta uudelleenkoulutuksesta. Olet oikeassa, ehdit vielä oikein hyvin muuttaa suuntaasi. Itse olen 26-vuotias ja opiskelin lukion jälkeen tradenomiksi. Nyt muutaman työvuoden jälkeen halu suunnata yliopistoon voitti ja pääsin sisään. Suurimman kipinän omaan uudelleenkoulutukseeni antoi ystäväni, lähemmäs 40-vuotias vakituisessa työssä oleva kolmen lapsen yksinhuoltaja, joka aloitti hallintotieteiden opinnot vuosi sitten. Eli ei se ole mistään muusta kuin itsestä ja omasta halusta kiinni. Tsemppiä sinulle, olet ihan varmasti tehnyt tällä hetkellä oikeimman mahdollisen ratkaisun omalta kannaltasi :)