ammattimaista käyttäytymistäkö?!

sain minäkin ensimmäisen keskenmenoni kanssa n.10 vuotta sitten.
sairaalan vanha mieslääkäri tutki ja totesi ettei tämä tyttö ole koskaan ollutkaan raskaana,ovat taas terveyskeskuksessa sählänneet =/. tuntui kieltämättä pahalle vaikka tiedänkin että nämä asiat ovat lääkäreille arkipäivää,,,
toisen kerran keskenmenon saatuani hoito oli parasta mahdollista,hoitajat antoivat kriisiapua todella kunnioitettavasti ja lohduttivat ihan kädestä pitäen sairaalassa oloaikani.
toivottavasti sinulla on joku jonka kanssa voit asiaa läpikäydä,jossei niin suosittelen kyllä jotain kriisiapua esim.terveyskeskuksen kautta.
asia on kuitenkin iso osa elämääsi ja se on läpikäytävä,tavalla tai toisella.
toivon sulle voimia ja onnea uusiin koitoksiin,muista että et ole yksin!

Omalla kohdallani terkkari ei uskonut, että olen raskaana. Halusi kastaa sen raskaustestipuikon itse sinne pissaan. Minä siihen, että siitä vaan. En juokse huvikseni lääkärissä, pikemminkin välttelen.
Keskenmenon kanssa oli pakko käydä kontrolleissa ja sen takia jouduin sinne terkalle menemään, kun raskaushormonit eivät meinanneet laskea.
Ja olihan se niin, että lääkärit eivät meinanneet uskoa raskauteen, kun kohdusta ei mitään löytynyt.
Raskaustesti kuitenkin näytti plussaa, joten yritystä ainakin oli. Ihan sama minulle, en minä mikään asiantuntija ollut itsekään, joten epäilkööt jos haluavat..

...vai vielä tukiryhmää??? mikä hiton lälläri pehmo sä oikein olet??? Tervetuloa aikuisten maailmaan.

Minullekin mieslääkäri suoraan totesi että keskeytynyt keskenmeno, mutta että kyllä se kesken menee.

Jälestäpäin ajateltuna olipa hyvä että niin suoraan sanoi, en muutoin sitä asiaa olisi todellakaan tajunnut. (kiitos hänelle)

puolestasi. Keskenmeno on vaikea kokemus. Olen itse kokenut kolme keskenmenoa.

En kuitenkaan ihan täysin voi olla samaa mieltä kanssasi siitä, että sinut tutkinut lääkäri käyttäytyi epäammattimaisesti. Hän siis oli todennut, että kohdussa ei ole sikiötä, eikä välttämättä ole ollutkaan? Sehän sinänsä saattaa pitää täysin paikkansa, jos sinulla oli ns. tuulimunaraskaus.

Keskenmeno on hyvin yleinen, eikä alkuraskaudessa tapahtuessaan useimmiten aiheuta mitään komplikaatioita. Se on rankka henkisesti vanhemmille, mutta lääkärin ammatin kannalta katsottuna se on jokapäiväinen tapahtuma, joka ei useimmiten aiheuta vaaraa potilaalle. Lääkäri siis voi suhtautua siihen täysin rutiinilla olematta silti epäammattimainen.

On kokonaan toinen keskustelu, pitäisikö Suomessa Lääketieteellisen pääsykokeissa testata pyrkijöiden empatiakykyjä jotenkin. Niissä on varmasti puutteita monella, sillä nyt kokeissa painotetaan tiedollisia kykyjä.

Kun minä sain kolmannen keskenmenoni vuoden sisään, olin henkisesti jo täysin turta. En kyennyt enää itkemään. Odotellessani kaavintaa, kierrokselle tullut nuori mieslääkäri tokaisi tutkiessaan tietojani: "Kolmas keskenmeno vuoden sisään! Eikö se tunnu jo pahalta?"

Vastasin, että kiitos kyllä tuntuu. Hänen sanansa satuttivat tunteettomuudessaan, mutta en usko että hän niitä tarkoitti siten kuin miltä ne korvissani kuulostivat. Minä kuulin niissä kauhistelua ja säälittelyä, sekä ihmetystä zombimaisesta hiljaisuudestani.

Ehkä se kuitenkin oli hänen yrityksensä olla empaattinen.

lääkäri oli sitä mieltä, ettet ole ollut raskaana, eli ns. tuulimunaraskaus, ei siis ollut sikiötä. Tuohon pitää vaan tottua, että aina ei saa mitä haluaa... Pitäisikö lääkäreiden olla kohteliaita? Pitäisi tietysti, mutta ihmisiähän hekin on, ilmeisesti olet ollut niin paniikissa, että hän on tahallaan töksäyttänyt sinulle. Katsos heillehän tuo on ihan tavanomaista, eikä he välitä yhtään mitään siitä saatko sinä lapsen vai et.

On sinulla toki oikeus tunteisiisi, mutta älä ihmeessä anna hölmöjen ihmisten satuttaa itseäsi noin! Asia jota olet vatvonut vuoden on ihan mitätön! Olisit heti tehnyt lääkärin käytöksestä valituksen ylilääkärille ja vaatinut selitystä niin ei olisi tarvinnut tuota vatvoa.

Itse käyn aina pelkästään yksityisellä gynellä, sillä asun ulkomailla ja se on täällä tapana.

Ensimmäinen gyne oli täysi floppi, minulla oli siihen aikaa isoja ongelmia endometrioosin, kystien ja hormoonitasapainon kanssa. Jouduin pari kertaa tähystykseenkin. Tälle lääkärille olin pelkkä ohihuuto-jutto, hän ei koskaan vaivautunut informoimaan puolella sanalla ongemistani, vaikka sairaalan kirurgi sanoi, että se kuuluu työnkuvaan ja hoitoon. Kirurgi nimeomaan lähetti minut gynelle kaikkien tähystyskuvien ja diagnoosien kanssa ja sanoi että saan tietoa siitä miten ongelman kanssa edetään, eletään ja miten sitä hoidetaan. Tämä gyne oli myös töykeänpuoleinen ja kyllästyneen oloinen, ei hänellä ollut aikaa kääntää näitä sepustuksia maallikon kielelle. Hän ei edes maininnut sittä "pikkuseikkaa" että endometrioosi saattaa aiheuttaa lapsettomuutta vaikka olin 30v ja naimisissa! Kirjoitti vain 3kk pillerirespetin hormonihoidoksi ja ei sitten muuta kuin seuraava potilas, olkaa hyvä! Kaiken tiedon ongin jälkeenpäin itse internetistä.

Nykyinen gyne on ihan toista luokkaa, hän on vanhemman puoleinen nainen, hän ottaa aikaa kysellä ja jutella. Faktat hän sanelee selkästi ja määrätietoisesti, mutta sen päälle saa ripauksen äidillisyyttä. Lisäksi tämän gynegologin apulaiset ovat todella lämpimiä ja myötätuntoisia. Minulla epäiltiin tuulimunaa ja näin ilmeistä miten he arvelivat minulla olevan tosi kamala olo.

Eli kyllä tällä alalla on valtavat erot, ei se sinusta itsestäsi johdu. Sairaanhoitajista minulla on pelkästää hyviä kokemuksia, se on tavallaan kutsumusammatti. Lääkärit sen sijaan hakeutuvat alalle eri motivaatioista, aina se ei ole auttamishalu tai lähimmäisenrakkaus, hoivavietistä puhumattakaan.

ei ajattele mitä suustaan päästävät. Ainakaan kaikki. Itselläni km viikolla 12. Lääkäri sanoi:"onko täälä mitään ollutkaan?" Huvittavinta, että olin käynyt hänellä ultrassa 5 viikkoa aiemmin. Eli, jos alkio on tullut kokonaan ulos lääkäri ei näe onko sitä koskaan ollutkaa...Miksihän ne olettaa, että mitään raskautta ei ole edes ollu?!