mä en tajua itseäni yhtään olen niin ihastunut yhteen ihmiseen, kumpa hän vain tietäisi miten tunnen. Luulen, että hänellä on jotain tunteita kohtaani, mutta en tiedä niiden laadusta, jos tätä menoo jatkuu ni rakastun häneen ja hyvin pian, muuta en mietikkään, kun häntä aina vaan, tää tuntuu vain niin toivottomalta, haluasin vain painaa hänet sydäntäni vasten ja olla siinä aina ja ikuisesti. ehkä se joskus onnistuukin, mut ei ainakaan vielä, mut katsotaan miten elämä kuljettaa. tässä tekstissä ei ollut kyllä mitään järkeä, mutta poakko oli tulla vuodattamaan tätä oloa, mutta ihastuminen on loppujen lopuksi ihana asia ja se antaa iloa elämään:)
hyvää kevättä kaikille ja kohta alkavaa kesää, ihastukaa ihmiset vaikka joskus se tuskaa toisikin!!
hyvää kevättä kaikille ja kohta alkavaa kesää, ihastukaa ihmiset vaikka joskus se tuskaa toisikin!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kerro enemmän tuosta ihanasta ihmisestä! Minusta tuntuu samalta...
mulla on tuo sama tunne yhen jätkän suhteen.Textailin sen kaa n.2kuukautta,mut sitte se ei halunnu enää textailla.Se ihuna jätkä asuu eri paikkakunnalla ku mä ,joten syy oli varmaan välimatka...tousta välimatkasta huolimatta mä näin sen talvella aina 2viikon välein korismatseis(se pelaa korista),mut me ei juteltu,ku kerran.
Mä en oo saanu sitä vieläkää mielestäni,ku mull on sellanen tunne,et mä ja se tullaan vielä joskus olemaan yhes.Toisaalta se vois olla ihan mahdollista,ku talvella on taas otteluita eli mä nään sen vielä viimestään syksyllä koriskauden aluus.
Joo mä tiedän,et tuo mun nk.tunne kuulostaa tyhmältä,mut nii se vaan on...mä oon kai sitte vainoharhanen vaan tai jotain...jos haluut ruveta meilaileen mun kaa nii meilaa ossaan:[email protected]
Tuskallisen ihanaa, eikö vaan, Ilona? Tuttu tunne. Luulin olevani onnellisesti naimisissa, mutta sitten ilmestyi tämä Mies isolla m:llä ja jalat meni alta.
Ei tosin heti, mutta vähitellen. Alkoi lupaavasti, silmäpeliä ym. oli molemmin puolin, mutta tyssäsi sitten siihen, kun näki sormukset, luulen. Mulla ei vaan tyssännyt. Näen häntä lähes päivittän, tervehdimme ymv., mutta hänen puoleltaan ei sitten muuta. Ei kulu päivää eikä yötä ilman ajatuksia hänestä. Yritän käyttää kaikki tilaisuudet hyväkseni aina kun näemme. Yritän päästä
lähelle, yritän viestittää, että olen edelleen kiinnos-
tunut. Joskus tulee jotain vastakaikua, mutta...
pelkoko hillitsee, en tiedä. Näissä pienissä vasta-
kaiuissa roikun kuin hukkuva oljenkorressa. Jos
hän vaikka kuitenkin haluaisi tutustua... kuulostaa
varmaan epätoivoiselta ja uskomattomalta. Tuntuu
kuitenkin hyvältä tietää, ettei ole yksin tällaisessa veneessä!