Ekaksi satunnaisesti punaista.. sitten säännöllisemmin.. sen jälkeen siirrytään lightiin sillä sitä pystyi polttaan enemmän.. sitten siirrytään taas punaiseen sillä kaipaa vahvaa makua ja ajattelee että säästää rahaa sillä siinä on enemmän nikotiinia.. sitten päiväannos on jo noussut yhdestä viiteen.. kuitenkin kohta ei jaksa enää laskea annoksia ja ajattelee että kohta lopettaa polttamisen.. sitten yritetään lopettaa.. epäonnistutaan ekat kerrat, ajatellaan että myöhemmin on helpompaa lopettaa kun tietää kaikki mihin voi yrittäminen kaatua.Mutta sitten onkin jo myöhäistä, lopettaminen on todellista tuskaa. Ei pysty miettimään muuta kuin tupakkaa. Lopettamista edelleen siirretään toiseen ajankohtaan, kunnes lopulta hyväksyy orjuuden tupakalle.
5. päivä menossa ja musta tuntuu että pahimmat vieroitusoireet kuin koskaan. On se kyllä hauskaa miten voi edes ajatella tupakan ostamista. Lopettaminen vaan lykkääntyisi taas eikä se olo siitä paranisi. Masennus ja vitutus siitä vaan tulis. Alussa tietenkin se maistuu hyvältä mutta 5. tupakan kohdalla se taas alkaa...
SAATANA NYT SEN PITÄÄ ONNISTUA..
5. päivä menossa ja musta tuntuu että pahimmat vieroitusoireet kuin koskaan. On se kyllä hauskaa miten voi edes ajatella tupakan ostamista. Lopettaminen vaan lykkääntyisi taas eikä se olo siitä paranisi. Masennus ja vitutus siitä vaan tulis. Alussa tietenkin se maistuu hyvältä mutta 5. tupakan kohdalla se taas alkaa...
SAATANA NYT SEN PITÄÄ ONNISTUA..
Vastaukset 11
Vanhimmat
taistelet, etkä anna tupakanhimolle valtaa. Eikä se eka tupakka monen päivän polttamattomuuden jälkeen edes maistu hyvältä.
Mulla oli kans alkuajat tosi vaikeita. Joskus aamuisin tuntui, ettei olis viitsinyt sängystä ylös nousta, kun tiesi ettei voinut polttaa.
Niinpä vaan kuitenkin loppujen lopuksi pääsin eroon tupakasta, vaikka alku oli hankalaa!!
Yritä nyt tsempata itseäsi, että saisit oltua tän illan polttamatta,-huomenna voi olla jo helpompaa!!!!
Tulen vielä kirjoittamaan ainakin viikon ajan tänne hulluja ajatuksia ja positiiviset kommentit aina ilahduttaa.
Ilta selvitty, meinasin vaan tulla hulluksi. Huomenna ja ylihuomenna panostan kaikkiin herkkuihin ym. sillä sitten alkaa olla jo viikko takana jolloin pitäis helpottaa.
Aamut ei mulle tunnu vaikeilta sillä herään niin aikasin että herään kesken lenkin zompina. Mutta sitten ku on herännyt kunnolla ajattelen taas tupakkaa, on kaikinpuolin mahtava olo. Sitten pitäis selvitä iltaan asti kotona, en ole lomalla oikein muuta tehnykkään ku ollu vaan koneella ja kuunnellu musiikkia. Se saattaa kuulostaa helpolta mutta koko ajan tulee vaan mieleen tupakan muistot.
Periksi, vielä muutama päivä ja sitten alkaa helpottaan. Kengät jalkaan ja kävelemään, purkkaa suu ja korvat täyteen jos se helpottaa jne.
Oho selvisin tästäkin päivästä mutta meni kyllä niin rimaa hipoen. En voi edes kuvailla sitä oloa. Kokonaisen tunnin kesti kamala olo, olin jo valmis meneen kauppaan. Masensi, ärsytti.. halusin vaan mahdollisimman nopeasti olon pois. Lopulta lähdin kävelylle ja mulkoilin kaikkia vastaantulijoita demonin katseella :D huh ja siitä meninki sitten nukkumaan ja alko helpottaan. Toivon todellakin että tämä oli viimeinen näin paha vieroitusoireputki, sillä tuskin näitä kestäisin montaa.
seuraavalla kerralla kun tulee tollanen tuskanhetki tällästä: Kylmäkääre pään ympärille, kostutetut teepussit silmienpäälle, pumpulit korviin ja sitten syösy peiton alle. Olet siellä niinkauan kun kohtaus menee ohi:-)
Hieno homma ettet antanut periksi!! Yritä vaan ajatella sitä,-miten sinua harmittaa jos luovutat ja poltat.
Nythän sinulla on sitten kokemusta siitä, että ne huonot hetket menevät ohi, kun vaan jaksaa pinnistellä! Voimia sinulle!!
Päivitystä 9. päivä!
Tupakanhimo on selvästi ajautunu hetkiin jolloin on helppo hermostua. Yritän kaikkeni että hermoni eivät palaisi mutta ne meinaa mennä niin helposti.
Olo on muuten selvästi parantunut ekasta viikosta. Nyt kun olen näin pitkällä olot tulee olemaan pahempia, mutta niitä on harvemmin ja kestoltaan lyhyitä. Nyt pitää vaan koittaa vetää loppuun saakka.
tarkkana nyt. Nyt sulla alkaa olla noita savuttomia päiviä sen verran, että herkästi alkaa mieleen tulemaan sellaista jotta tässähän aletaan hyvin pärjäilee. Mulla itselläni on monet lopetusyritykset kaatuneet kahteen viikkoon.
Hermojen palamisesta. Se voi pinna paukahdella mitä ihmeellisimmistä ja pienemmistä asioista. Mulla itselläni loppui eräs lopetusyritys vuosia sitten tälläiseen:
Muut perheen jäsenet katsoivat telkkaria. Itse jotain siivoilin (kun en hermostuksissani pystynyt oleman paikoillaan). Siitäkös sitten yhtäkkiä kimpaannuin ja sanoin: On tää yhtä helv.... toiset vaan katsoo telkkaria ja minä yksin siivoon. Ja senkertainen savuttomuus lopppui siihen pinnan paukahdukseen:-)
Eipä muuta kun Hermojenhallintaa. Vaikeudet on luotu voitettaviksi!!
tossa kahessa viikossa on..
itelläni yksi toisensa jälkeen kaatuu 2 viikon jälkeen,, aina vaan uutta putkeen,, olen tänä vuonan yrittänyt tuon 2 viikkoa jo kahdesti (eli kuukausi polttamatta tämän vuoden puolella :D ) ja nyt 8 vrk täynnä.. nyt vahingoista viisastuneena ehkä onnistun yli tuon 2 viikon edes.. tosin tavoite on olla polttamatta pitempikin aika, niin kauan kunnes VAKAASTI tuntuu sille että haluan sytyttää, olen päättänyt että pienet hetkelliset tuntumiset ei saa sytyttämään!!
alussaha se on aina vaikeinta kun jatkuvasti ja vakaasti tuntu sille
nyt harvoin enää ja alussa oli ihme kyllä pv jolloin mulle ei maistunu sillä pääsi alkuun taas..
2 viikon päästä usein tuntuu että olen jotenkin huonompi ihminen ilman tupakkaa tms että olen nähnyt itseni polttavana koko elämän ja tavallaa petän odotukseni jos lopetan nyt,. mut voinhan aloittaa tulevaisuudessa uudestaa jos sille tuntuu!
nyt lopetan kun se on viel helpompaa, sillon jos haluan lopettaa se on jo vaikeempaa.. sitä paitsi olen ehkä nyt eri ihminen mut rahaa jää enempi! ja haistaa ja maistaa paremmin
tsemppiä myös polttajille nautikkaa savuista se on upeeta nautintoa vain savun vetämistä henkeen on ikävä!! muuta tupakassa en kaipaa en makuakaan
taika. Mulla se meni yleensä näin. Kun olin selvinnyt ekasta päivästä, niin senjälkeen olin joteskin innostunut polttamisen lopettamisesta. Siivoilin jokapaikan ja pesinverhot ym.ym..(poltin sisällä).
Sit kun olin saanut kaiken kuntoon ja tuli se kahden viikon raja niin tuli sellainen turhautunut olo. Ei kiinnostanut mikään, tympäsi kaikki ja sitä mietti, että tälläistäkö tämä elämä on sitten lopunikää:-)
Ja siitähän sitä sitten keksi kaikenlaisia syitä, miksi piti aloittaa uudelleen polttaminen.
Tämä viimeinen lopetukseni olikin hivenen erilainen: Päätin suht alussa, että olen 3 kuukautta polttamatta vaikka mikä olis ja jos ei elämä sen jälkeen tunnu elämisen arvoiselta niin jatkan polttamista.
Kuinka olakkaan,3 kuukauden kuluttua halut tupakkaan olivat hiipuneet, enkä tarvinnut aloittaa enää polttamista. Siitä aloituksesta tulee kuluneeksi yli 2 vuotta:-)
kannustavasta tekstistä..
mä olen vähän samalla metodilla liikkeellä, että odotan pitemmän aikaa ja koitan savutonta elämää.. mitään aikarajaa en oo päättänyt mutta tuo 3kk ei ihan hirveällä tunnu.
ja katson sitten tekeekö mieli vai ei. tämä vois toimia.. kun en ole kieltänyt tupakointia itseltäni muutakuin väliaikaisesti.. ei mitään ei enää koskaan lupauksia..paljon helpompaa ja lopullisen päätöksen ajattelin tehdä sitten joskus.. olen kyllä jo nyt äärimmäisen tyytyväinenkin.. takana 9,5 vrk eli jonkun näkönen alku sentäs, ainapuolen päivän jälkeen ja puolen yön jälkeen tuskat iskee.. mutta siinä pitää vaan mennä nukkumaan :D päivällä on vähän helpommat tuskat yleensä. mutta ei ole mitään miksi sytytän yhden koska se vain siirtää ongelmaa ei ratkaise sitä. vakiopolttoon en tahdo takaisin kuitenkaan.. ja sillon tällön tupakat ei mitään auta kuitenkaan.
onnittelut onnistuneesta lopetuksesta.. odotan sekaisin tuntein kahden viikon täyttymistä...:(
olet tollasella pitemmän ajan systeemillä yrittämässä tuota savuttomuutta niin miten olis tällänen kokeilu:
Tiedät itselläsi olevan vaikeuksia tuon 2 viikon kohdalla. Jospa yrittäisit nyt pikkuhiljaa suunnata ajatuksesi sinne, että yrittäisit 3 viikon rajaa rikkoa.
Mulla itselläni se toimi tuo pidemmälle rajan laittaminen sen vuoksi että silloin mun ei tarvinnut sen kummemmin niitä päiviä miettiä, et poltanko tänään vai en, koska olin päättänyt että 3 kuukautta on raja meni miten meni:-)Ja yksi syy tuollaisen rajan laittamiseen oli siinäkin, että olin aiemmin kokeillut jo jos jonkunlasita systeemiä -onnistumatta!
Juu,eipä se yhden tupakan polttaminen sitä lopetusta milläänlailla helpota,- harmittaa vaan itseä sit jälkeenpäin.
Tietysti meitä lopettajia on erilaisia. Mikä on sopinut mulle ei välttämättä sovi jollekkin toiselle. Joku haluaa edetä päivän kerrallaan(ja alussa jopa tunnin ja minutit) savuttomuudessa ja joku toinen ottaa tavoitteekseen vaikkapa viikon. Jollakulla ei ole lopettamisen kanssa mitään vaikeuksia ja toisille niitä vaikeuksia kasaantuu pilvinpimein ja niistä vaan sitten pitää jollain keinoin yittää selviytyä ylitse.
Ei ole mitään ehdotonta yhtä oikeaa tapaa pyrkiessä savuttomuuteen. Tsemppiä sulle!