Kävin tänään kaverini luona. Kaveri aikoo naimisiin ja arvatkaas kenen pitää olla bestman? Eipä kiinnostaisi yhtään se homma. Kaveri vain kehuskeli että oli ostanut naiselleen kalliin sormuksen (hintaa ei kertonut mutta veikkaisin 1500-2000 €) ja oli niin onnessaan kun on rahaa ja kaikkea muutakin. Tunsin itseni niin masentuneeksi kuin vain voi tuntea, sekä yksinäiseksi! Kaveri asuu rivarissa, itse asun nuhjuisessa kerrostalossa. Kaverilla on auto, minulla ei. Kaveri sanoi myös minulle että minulla ei ole helppo elämä. Ei ole ei... en koskaan nuorena saanut kesätyöpaikkaa helposti, kukaan ei järjestänyt minulle sokkotreffejä niin kuin kaverille. Joten tunnen olevani niin maassa kuin vain voin olla. Enkä tiedä kauanko jaksan toivoa parempaa... mitä useammin olen yrittänyt muuttaa elämääni, niin sitä useammin minut on lyöty maahan takaisin ja pudotus tuntuu aina vain pahemmalta. Pitäisikö jo luovuttaa kokonaan?
Aallonpohjalta minne?
Luusereiden luuseri
8813
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
itseäsi muihin. aina löytyy itseään paremin pärjääviä ja onnekkaampia ihmisiä. jos sille tielle lähtee, loppua ei näy.
Raha ei tee ihmistä onnellisemmaksi vaikkakin elämä on helpompaa kun on millä ostella. mutta toinen ihminen voi tehdä ja tekeekin onnelliseksi ja se että alat arvostaa itseäsi. sinä olet kuitenkin ainutlaatuinen ja vielä joku sen näkee.
Halaus kaukaa yhdeltä yksinäiseltä.
kyllä se palkitaan,älä anna ajatukselle valtaa,ettei sinusta ole mihinkään,on kyllä jos haluat.
Raha ei ehkä tee onnelliseksi, mutta
mieluummin itken limusiinissa kuin bussissa.
Surea voi ainakin taatusti laadukkaammin, jos on enemmän rahaa! :) No, jätetään tämä raha-aihe tähän...
Aloittajalle vielä sen verran, että sinulla on ainakin YKSI kaveri. Kun kerran olet lähtenyt vertailemaan, niin vertaapa itseäsi tälläkin palstalla kirjoittaviin ihmisiin, joilla ei ole AINUTTAKAAN ystävää! Jollakin menee aina vieläkin huonommin, aivan kuten joillakin paremmin. Kun seuraavan kerran teet vertailuja, muista tämä tosiseikka ja ota huomioon, että olet hyvinkin onnekas verrattuna muutamiin totaaliyksinäisiin ihmisiin, jotka eivät milloinkaan saa kutsua kaverinsa (jota heillä ei ole) häihin.
mua ei edes kutsuta mihinkään.
on suhteellista. Jokaisella meistä on hyviä ja huonoja päiviä, minulla varmasti enemmän.
Siinä ei kyllä mitään menetä vaikkei minnekään menisi. Mulla on joka ikinen kerta armoton vitutus päällä sen jälkeen kun olen nähnyt jonkun kaverin koska jokainen kehuskelee aina ja kertoo miten hyvin menee. Mutta ei niitä kertoja olekaan kuin ehkä 2-4 vuodessa kun näen jonkun kaverin. Loppu aika menee yksin nyhjätessä. Teen yleensä kaveritkin vain pahantuulisiksi olemalla heidän seurassaan, mutta semmoista on tosiluuserin "elämä"!
olet se paras kaveri ja sen takia hän pyytää sinua bestmaniksi, ajattele mikä kunnia! Ehkä hänelläkään ei ole (parempia) ystäviä, hieman myötätuntoa hei, kaverillasi on kuitenkin elämänsä tärkein päivä ja hän luottaa sinuun!
Ja tuollainen vertailu toisiin on niin turhaa. Tärkeintä on että teet mikä mielestäsi on oikein. Jotkut (kuten minä) eivät saa koskaan tilaisuutta olla bestman! (olen niin kateellinen!)
Ja mitä tulee tuohon rahaan tulee niin sehän vaan todistaa että kaverisi on tosissaan! myös sinun suhteen.
Naisia tulee ja menee, mutta miesystäviä ei välttämättä niinkään, joten pidä huolta ettet menetä niitä ainoitakaan.
Sinun aikasi tulee vielä, myös naisten suhteen.
Luota minuun.
Nyt asiat ovat niin kuin ovat, mutta kukapa tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mitä jos elämä tekee kuperkeikan sinun ja tuon ystäväsi elämien kohdalla. Entäpä jos osat vielä vaihtuvat ja sinä olet tuo onnekkaampi (ainakin jossakin mielessä). Kun koskaan emme niin täysin tunne toista ihmistä, näemme toisesta vain ulkokuoren. Ja jos kadehdimme toista, haluamme hänen elämästään vain ne hyvät asiat, mutta unohdamme, emmekä edes halua ymmärtää että hänenkin elämässään on ongelmia ja vaikeita asioita (niitä emme kadehdi).