Aloitan nyt tästä keskustelun, koska aihe on vaivannut minua vuodesta toiseen.
Minua käytti seksuaalisesti hyväksi äitini isä. Alkua en muista, olin kai taaperoikäinen ja loppui siihen kun aloin välttelemään tätä ihmistä noin kymmenen vanhana.
Hyväksikäyttö oli alapääni hinkkaamista housuntaskujen kautta ja kahvipydässä hinkkasi jaloillaan pöydän alta, kaikkien läsnäollessa ja muiden huomaamatta.
Äidille kerroin 12 vuoden ikäisenä, kun äiti päätti siinä iässä ottaa nämä asiat puheeksi, kysellen, onko kukaan kosketellet minua tms.
Kerroin mitä hänen isänsä oli minulle tehnyt. Äiti järkyttyi. Ei ollut uskonut, että se enää tekee sitä ja kuvitteli olleensa ainut.
Otettiin selvää, äitini siskoista kahta (kolmannesta ei tiedetä, sairasteli silloin eikä olla kysytty vielä tänäpäivänäkään) oli käytetty hyväksi, sekä naispuolisista serkuista osaa (voimakkaimmat persoonat jätettiin rauhaan). Molemmat äidin siskoista luulivat olleensa ainoita, eivätkä hekään olleet ymmärtäneet suojella lapsiaan.
Vasta tänäpäivänä tajusin, että kaikki äitini velien tyttäret jätettiin rauhaan.
Toisin kuin useimmat hyväksikäytetyt, en syyllistä itseäni tapahtuneesta. Sen sijaan tunnen jonkinlaista katkeruutta äitiäni, tätejäni, sekä vanhempia serkkujani kohtaan. Itse tekijä on haudassa.
Kysynkin nyt teiltä naiset ja äidit, voisitteko teoriassa kuvitella jättävänne lapsenne valvomatta hyväksikäyttäjänne (vanhuksen) seuraan? Tämä oli toistuva kuvio meidän suvussa, joten haluaisin tietää, voiko tällaista tapahtua muuallakin.
Minua käytti seksuaalisesti hyväksi äitini isä. Alkua en muista, olin kai taaperoikäinen ja loppui siihen kun aloin välttelemään tätä ihmistä noin kymmenen vanhana.
Hyväksikäyttö oli alapääni hinkkaamista housuntaskujen kautta ja kahvipydässä hinkkasi jaloillaan pöydän alta, kaikkien läsnäollessa ja muiden huomaamatta.
Äidille kerroin 12 vuoden ikäisenä, kun äiti päätti siinä iässä ottaa nämä asiat puheeksi, kysellen, onko kukaan kosketellet minua tms.
Kerroin mitä hänen isänsä oli minulle tehnyt. Äiti järkyttyi. Ei ollut uskonut, että se enää tekee sitä ja kuvitteli olleensa ainut.
Otettiin selvää, äitini siskoista kahta (kolmannesta ei tiedetä, sairasteli silloin eikä olla kysytty vielä tänäpäivänäkään) oli käytetty hyväksi, sekä naispuolisista serkuista osaa (voimakkaimmat persoonat jätettiin rauhaan). Molemmat äidin siskoista luulivat olleensa ainoita, eivätkä hekään olleet ymmärtäneet suojella lapsiaan.
Vasta tänäpäivänä tajusin, että kaikki äitini velien tyttäret jätettiin rauhaan.
Toisin kuin useimmat hyväksikäytetyt, en syyllistä itseäni tapahtuneesta. Sen sijaan tunnen jonkinlaista katkeruutta äitiäni, tätejäni, sekä vanhempia serkkujani kohtaan. Itse tekijä on haudassa.
Kysynkin nyt teiltä naiset ja äidit, voisitteko teoriassa kuvitella jättävänne lapsenne valvomatta hyväksikäyttäjänne (vanhuksen) seuraan? Tämä oli toistuva kuvio meidän suvussa, joten haluaisin tietää, voiko tällaista tapahtua muuallakin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
väkivalta, seksuaalinen ja muunlainen, voi jatkua sukupolvesta toiseen. Psykologiassa sitä mm kutsutaan sukupolvien jatkumoksi.
Tulen itse perheestä, jossa molempia vanhempiani on kohdeltu väkivaltaiseksi ja käyetty hyväksi. Ja niin on minuakin. En ole koskaan jättänyt kaksin lastani sellaisten henkilöiden seuraan, en edes lähisukulaisten, joiden voisin vähääkään epäillä syyllistyvän sellaiseen. Itse olin väkivaltaisen miehen kanssa naimisissa joten jatkumo ulottuu omaankin jälkikasvuuni, joskin tietoisesti pyristelin liitosta irti kun tajusin sen, ja aktiivisesti koitan saada nyt tätä ketjua katkeamaan minun jälkipolveeni, ammattiavulla.
jättäisi omia lapsiani tuollaisen ihmisen seuraan valvomatta, en myöskään muita lapsia.
Tässäpä tämä lyhyesti.
Minua hyväksikäytti isäni.
Nuoresta asti minua vaivasi jokin, vaikka en sen kummemmin itseäni syyttänyt. Jotenkin syytän äitiäni siitä, että hän ei suojellut minua, pientä lasta silloin.
Lyhyesti sanottuna en voinut jättää lastani isäni seuraan ja vaikeaa on jättää äitinikin seuraan, koska kyllä hänen on täytynyt tietää siitä.
(Ovat eronneet aikoja sitten.)
Ei se äiti välttämättä tiedä sitä, jos lastensa isä on pedofiili. Se on kuitenkin niin rankka syytös, että siihen pitää olla aika vahvaa näyttöä ennen kuin sitä voi uskoa todeksi.
Erään ystäväni mies on pedofiili, ja kun tämä selvisi ystävälleni, oli hän pitkään ihan shokissa. Vanhempi tytär asui silloin jo omillaan, ja nuoremman hän antoi huostaanottokotiin, jotta ei enempää joutuisi isänsä käsien ulottuville.
Jatkoiko parisuhdetta miehen kanssa ja antoi lapsensa pois?
Tilanne on vielä varsin tuore, ja ensimmäinen liike oli se, että tyttö piti saada tilanteesta pois. Ja huostaanotto oli kuitenkin paljon nopeampi ratkausi kuin se, että äiti ja tytär olisivat alkaneet etsimään itselleen asuntoa. Mies ei olisi kuitenkaan suostunut lähtemään perintötalostaan mihinkään, varsinkaan kun ei omasta mielestään ole tehnyt mitään väärää. Mutta eihän sitä tiedä, millaisen tuomion oikeus hänelle langettaa.
Jotenkin luulen, että äiti tiesi "jollain tasolla". Ehkä sulki silmänsä, että jaksaisi itse.
kyllä vaimo tietää, mutta se että tietääkö tietävänsä on eri asia. Moni tavallaan sulkee silmänsä ja selittää itselleen asioita joiden todellinen laita on liian vaikea tajuta ja kipeä asia (kipeä monella tavalla). Lopputulos on että asian sulkee pois tiedostaan, mutta silti kun asia tulee esiin niin se ei ole yllätys. Kuka ihan oikeasti voisi myöntää jotakin tuollaista omasta rakkaastaan ihan noin vain..
Niin ja tuollaisessa tilanteesa kuin ystäväsi on kunta järjestää välittömästi kyllä asunnon muulle perheelle.
Siis erilleen muuttaminen on suunnitelmissa, kunhan asuntoasia saadaan järjestymään. Mutta ei ole varmaa, pystyykö tytär siltikään asumaan täysipäiväisesti äitinsä luona. On tälläkin hetkellä psykiatrisessa hoidossa. Mutta voisi ainakin käydä äitinsä luona, kun nyt se ei ole mahdollista, koska tyttö pelkää isäänsä niin paljon.
tekijä jatka aniin kauan kuin pystyy. Hänhän saattaa jopa luulla että hyväksytte toiminnan kun ette valvo tai puutu asiaan mitenkään vaikka omalle kohdalle on jo osunut.. Tekijällä on mainiot apajat ollleetkin kun tyttöjä toisensa perään on riittänyt. Nykyisin tuskin kukaan uskoo että on ainoa tai ainakin aikuisena viimeistään tietoa kertyy jo väkisin mediasta niin paljon että jos ei tavallaan itseään petä niin huomaa että kyllä sama toistuu toisten kohdalla. Moni vaan on hyvä "unohtamaan" ja pettämän itseään muutenkin ikävien asioiden suhteen.
Kaiken huippuhan on se että eiköhän se jo myös ole aika todeksi todettu väite että äiti/puoliso tietää aina vaikka ei sitä tietoisella tasolla pysty ajattelemaan ja torjuukin vielä ne ensimmäiset lapsen kertomukset monesti.
Onneksi hyväksikäyttö ei ollut tuon rankempaa, vaikkka riittäähän tuokin. Olisi kuitenkin voinut sattua pahempaakin.
Moni hyväksikäytettyhän myös syyllistää itsensä eli kuvittelee olevnsa siihen osasyyllinen ellei kokonaan syyllinen. Silloin tavallaan ei edes tule mieleen että joku muukin voi kokea saman. Joku voi jopa luulla että tämä ns ihailu on todella kohdistunut vain hänen persoonaansa vähän itsekkäästikin eli että tavallaan toiset eivät ole hyväksikäyttäjää edes viehättäneet jne.
Tämä on niin hassujen ja kieroutuneiden ajatusten maailma niin hyväksikäyttäjän kuin käytettyjenkin osalta että selitykset itselle on aika outoja ja täysin typeriä kun niitä järjellä ajatellaan. Niitä ei vain silloin ajatella järjellä vaan tunteella..
jalapsien väliin jääminen varmaan selittyy sillä että kun tyttöjen tilalle tavallaan tuli heidän tyttärensä niin pojan tilalle ei tarvinnut tulla ketään. Lisäksi jos on vanhoillisemmista ihmisistä kyse niin poikahan oli eri arvossa kuin tytöt jolloin hänen lapsensakin jätettiin rauhaan, ei uskallettu ehkä..
Paljon katekruutta on varmaan ollut ilmassa ja pahaa mieltäkin kun asioille ei enää voi mitään. Onneksi nykyisin ollaan eri tavalla varpaillaan vaikka välillä liikaakin.
Niin ja alkuperäiseen kysymykseen; en todellakaan jättäisi lastani hyväksikäyttäjän käsiin tosin en varmaan olisi yhteydessä itsekkään. Ny tvaan on helppo sanoa kun ei ole osunut kohdalle eikä todella osaa arvata niitä ristiriitaisia tunteita joita asiaan liittyy. Silloisella tietämyksellä mitä joskus kuuskyt tai seitsemänkymmentä luvulla on ollut toimisin varmaan erilailla..
Mun on kertakaikkiaan niin vaikeaa käsittää juuri tuota jokseenkin itseriittoista ajattelua, että olisivat olleet ainoita, ettei heidän omat lapsensa tekijää kiinnostaisi.
se on myös tapa suojautua asialta ja pahalta muistolta. Monasti hyväksikäyttäjä vielä nimenomaan kertoo juuri kohteensa erinomaisuudesta tai sitten pelottelee hiljaiseksi tai molempia. Lisäksi koska lapsi ajattelee osittain olevansa syyllinen tilanteeseen niin silloinhan huomio ei kohdistu toisiin koska he eivät ole tilanetta aiheuttaneet..
Koko asia on hankala monella tapaa ja hyväksikäyttäjät ovat oikein eteviä asiassaan. Toivottavasti asia ei revi nyt perhettä rikki kun asialle ei enää ole mitään tehtävissä.
Minua ei muistaakseni koskaan kielletty kertomasta mitään! Ei mitään "salaisuuksia" ym...
Tekijä aina kun sai tarpeekseen, hihitti vähän ja sanoi "anteeksi".
En vaan tajunnut mistä oli kyse.
Olen kuullut, että monet pedofiilit sanovat uhreilleen, että eivät ole tehneet sitä kenellekään muulle, vaikka uhreja olisi useitakin.
Oliko isoisäsi seksuaalinen lähentely jossain vaiheessa intiimimpääkin,
kuin alapääsi hinkkaamista jalalla tai taskujen kautta?
Yhtä kaikki, onhan tuokin inhottavaa, mutta en voi kuvitella sitä inhoa, mitä pieni tyttö voi tuntea,
jos joku väkisin tunkeutuu sisään.
Onko isoisäsi ollut sukupuoliyhteydessä muiden sukulaistesi kanssa, vai onko heitäkin vain kosketeltu vaatteiden läpi.
Ei ole millään tavoin tarkoitus vähätellä kokemustasi, mutta ihmetten vaan isoisääsi,
että saiko hän tyydytyksen vain koskettelusta esim. jalallaan alapäätäsi.
olet aika tahditon pässi!
vaikka ehkä äitisi ei halunnut näyttää välttelyä ja joutua siksi selittelemään. Ihmiset ovat sellaisia noloja eivätkä kehtaa. Ei silti puolustus.