Ystäväni on sairastanut skitsofreniaa jo vuosien ajan. Haluaisin kuulla mielipiteenne, miten pitäisi suhtautua hänen kuvitelmiinsa, jotka eivät ole totta. Hän väittää ja kertoo sellaisia asioita, joiden tiedän olevan valetta ja täysin absurdia. Onko parempi vain kuunnella ja myötäillä, vai kertoa totuus, panna vastaan - se ei ole totta mitä kerrot. En haluaisi horjuttaa hänen mielenterveyttä, vaan toimia hänen parhaaksi.
Joskus on todella raskasta kuunnella hänen tarinointia, koska hän kertomansa asiat eivät ole totta. Yleensä kuuntelen ja voin sanoa jaa, joo, aivan. :-)
Joskus on todella raskasta kuunnella hänen tarinointia, koska hän kertomansa asiat eivät ole totta. Yleensä kuuntelen ja voin sanoa jaa, joo, aivan. :-)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Saattaa tulla tappelu. Hän ei mahda sairaudelle mitään. tietysti jos pelastat hänet jostain tilanteesta niin sillon kannattaa. Et ole myöskään mikään terapeutti. Muista että kyseessä on sairas ihminen joka voi lääkityksellä olla ihan o.k. Ei kukaan voi tuohon antaa neuvoja. Psygopatologi täällä ehkä tai muu ammattilainen. En tiiä onko hyvä vai huono ottaa etäisyyttä senkin takia että sairas voi olla eristäytyvä ja haluta olla yksin vai pysyä vierellä koko ajan.
Se nyt on fakta, et harhoihin ei saa lähteä mukaan. Minä yritän vaihtaa puheenaihetta tai poistun tilanteesta. Jos yritän puhua järkeä tulee sota harhaisen ihmisen kanssa...
Muista suojella itseäsi ja tuolta voit saada neuvontaa ja vertaistukea http://www.omaisten.org/jasenjarjestot.php
Voimia sinulle!
Älä lähde hänen harhoihinsa mukaan. Sairas ihminen uskoo harhoihinsa, mutta niistä tulee aina vielä todempia, jos muut ihmiset lähtevät niihin mukaan.
Herää vain kysymys, onko ystäväsi lääkitys kunnossa, jos hänellä on yhä harhoja? Lääkityksen tehtävänähän olisi poistaa ne.
Onneksi hänen lääkityksensä on kunnossa, hän käy kerran kuukaudessa ottamassa piikin. Huonoon oloon hän ottaa tarvittaessa rauhoittavia, harvoin tosin. Hän oli muutaman kuukauden sairaalahoidossa, jolloin sai lääkityksensä kuntoon, sairaalajaksosta on jo 2 vuotta aikaa. Muuten hän on pärjännyt ok, pystyy huolehtimaan asioistaan ja laskuistaan; hänellä on vain harha-ajatuksia "yhden asian tiimoilta", muuten puheet ovat ihan järkeviä.
Ystäväni asuu toisella paikkakunnolla, joten tapaamme harvoin, soittelemme tosin muutaman kerran viikossa. Hän kävi meillä viikko sitten ja kiinnitin huomiota hänen kampaamattomaan tukkaansa, ei kammannut sitä kertaakaan 5 päivän aikana ja tukka oli todellinen takkukasa!!! Muuten hän huolehti ulkonäöstään, oli siististi puettu, laittoi huulipunaa ulos mentäessä, mutta tukkaa ei kammannut kertaakaan.
Lisäksi hän oli todella hiljainen, sulkeutunut, vastasi kysymykseen muutamalla sanalla, oli alakuloinen. Ilmeisesti tähän sairauteen kuuluu myös mielialan vaihtelu.
Tuo on niin totta "mutta niistä tulee aina vielä todempia, jos muut ihmiset lähtevät niihin mukaan." Sanoit sen hyvin!
Valitettavasti aina lääkitys ei poista harhoja. Esim. vanha äitini ei kuulemma koskaan tule pääsemään millään lääkityksellä harhoistaan, koska ne ovat vuosikymmenien aikana kroonistuneet lääkityksen puutteen takia. Sellasta :(
Hyvä jos lääkitys on kunnossa. Itselläni kokemusta vain psykoosista, (jossa lääkitys poisti harhat täysin), ei siis kokemuksia skitsofreniasta.
Jaksamista sinulle! Ei varmasti ole aina helppoa olla läheinen ystävä ihmiselle, joka on jatkuvasti harhainen... Hän on varmasti onnellinen siitä että hänellä on kaltaisesi ystävä.
...Surullista, jos lääkityksellä ei saada harhoja kuriin. Voin luonnollisesti puhua vain omakohtaisesti asioista, ja omalla kohdallani (psykoosi) lääkitys poisti harhat täysin melko nopeasti. Minulla ei siis ole kokemusta siitä, millaisena harhat voivat jatkua vaikka lääkitys olisikin kunnossa. Äidilläsi ilmeisesti myös diagnoosina skitsofrenia?
Ei varmasti ole helppo tilanne kun oma äiti on tuossa tilanteessa. Jaksamista sulle!
vaan kaks muuta diagnoosia, joista toinen on harhasuus. Luulin, et saan vihdoin edes yhden diagnoosin tälle helv...., mutta tuliki kaksi. No, parempi on tietää totuus, ku ihmetellä miksi ja miksi.
Kiitos ja Voimia sulleki - kyllä tää on jo helpottanu, ku äitini on vihdoin jatkuvan hoidon piirissä ja on itseki kai tavallaan tyytyväinen, ku on turvassa.