Exän kanssa kokemani juttu päättyi viime talvena. Ero oli minulle tuskallinen ja jouduin tekemään paljon mentaalista prosessointia ennen kuin hyväksyin parisuhdeonnen mahdollisuuksien mitättömyyden. Pääsin kuitenkin yli kiintymyksestäni, ja nykyisin tunnen voivani paremmin iman exääni.
Exäni on melkoinen naistenmies, ja nyt kun olen tuntenut vihaisuutta häntä kohtaan, olen ymmärtänyt, etten olisi ollut onnellinen paatuneen gigolon kumppanina. Tunsin myös paljon mustasukkaisuutta: eräskin nainen, joka on ehtinyt avioitumaankin kahteen kertaan, flirttailee exän kanssa, ja ex myös osoittaa tämän naisen olevan hänelle mieluista seuraa. Koko viime lukuvuoden exä osoitti selvästi arvottomuuteni käyttäytymällä melkoisen kontrastisesti minua ja muita naisia kohtaan. Minä sain exältä inhoa ja muut flirttiä. Hän vieläpä pyrki mm. kehumaan erästä lahjakasta tyyppiä kuulleni, vaikka tiesikin minun tunteeni itseään kohtaan. Kerrankin kun olin poistumassa eräästä tilasta, exä tuli minua vastaan ja hänen katseensa pakotti minut takaisin tuon tilan suojaan. Hän varmasti ajatteli: "Hyi helvetti: siinä tuo hiton IHRALÄJÄ taas lyllertää!!!"
Ongelmana on nyt se, etten ole pystynyt unohtamaan inhon tunteita, joita itseäni kohtaan olen tuntenut. Ne ovat kroonistuneet ja haittaavat elämääni. Usein tunnen olevani vain palojätekasan arvoinen IHRALÄJÄ, enkä mitään muuta. Olen kroonisesti onneton ja kroonisesti katkera.
Vaikken muutaman vuoden kuluttua - jos olen elossa - ehkä muistakaan, miltä suhde exään tuntui, tulen muistamaan eron tunteet kun katson ruhoani (=kehoani), jonka pintaa halkovat arvet. Ne olen itse tehnyt.
Exäni on melkoinen naistenmies, ja nyt kun olen tuntenut vihaisuutta häntä kohtaan, olen ymmärtänyt, etten olisi ollut onnellinen paatuneen gigolon kumppanina. Tunsin myös paljon mustasukkaisuutta: eräskin nainen, joka on ehtinyt avioitumaankin kahteen kertaan, flirttailee exän kanssa, ja ex myös osoittaa tämän naisen olevan hänelle mieluista seuraa. Koko viime lukuvuoden exä osoitti selvästi arvottomuuteni käyttäytymällä melkoisen kontrastisesti minua ja muita naisia kohtaan. Minä sain exältä inhoa ja muut flirttiä. Hän vieläpä pyrki mm. kehumaan erästä lahjakasta tyyppiä kuulleni, vaikka tiesikin minun tunteeni itseään kohtaan. Kerrankin kun olin poistumassa eräästä tilasta, exä tuli minua vastaan ja hänen katseensa pakotti minut takaisin tuon tilan suojaan. Hän varmasti ajatteli: "Hyi helvetti: siinä tuo hiton IHRALÄJÄ taas lyllertää!!!"
Ongelmana on nyt se, etten ole pystynyt unohtamaan inhon tunteita, joita itseäni kohtaan olen tuntenut. Ne ovat kroonistuneet ja haittaavat elämääni. Usein tunnen olevani vain palojätekasan arvoinen IHRALÄJÄ, enkä mitään muuta. Olen kroonisesti onneton ja kroonisesti katkera.
Vaikken muutaman vuoden kuluttua - jos olen elossa - ehkä muistakaan, miltä suhde exään tuntui, tulen muistamaan eron tunteet kun katson ruhoani (=kehoani), jonka pintaa halkovat arvet. Ne olen itse tehnyt.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihmeen vahvasti se sun EX-säs sua vieläkin hallitsee, tai siis sun ajatusmaailmaas.
Mitäs jos hankkisit vähän vaihteluks ihan jotain muuta ajateltavaa tai tekemistä, sellaista joka on kivaa ja jonka kanssa rentoutuu, sellaista jota on kiva tehdä mutta josta voi aina tarvittaessa luopuakkin olkoon sitten vaikka kirkkokuorossa laulamista mutta jotain kuitenkin.
Ja uhnohda todellakin se ex-säs, se ei todellakaan ole sen arvoinen että uhraisit siihen aikaas ja voimias!