Mä varoitan !! TÄÄ ON PITKÄ !! Joten jos viittitte hukata kallisarvoista aikaanne niin tässä olkaa hyvä.. Voi olla kirjotus virheitä, mutta tausta tietona kenties aion tehdä tästä kirjan =) Joten kommentit arvostettuja..
******************************************************" Ja nyt likka lopetat tuommoisen käytöksen alkuunsa ! " äitini, Marja, huusi minulle. Itse istuin keittiön pöydällä puristaen käsiäni nyrkkiin yhä voimakkaammin. " Äläkä siinä yhtään irvistele tai mulkoile. Kuule MINÄ tiedän mikä sinä oot. Sinä et oo muuku kylmä ripuli ", hän oli taas juonut. Pullo lojui tiskialtaan päällä ja katsoin sanaakaan sanomatta, kun se tiputti viimeisen tipan kiiltävälle laatoitukselle. Minä istuin hiljaa ja siirsin katseeni Äidin tulistuneihin silmiin. " Kuinka sinä letukka kehtaat kattoo minua silmiin ? Sinä asut minun katon alla ole jo kiitollinen. Niin muut on, mutta mitä sinä annat minulle ? Et mitää ! ", Äiti jylisi niin, että portaiden yläpäihin ilmestynyt pikkusisareni Riina juoksi kiljuen huoneeseensa. Tyynen rauhallisesti nousin ylös ja laskin käteni äitini olkapäälle. " Rauhoitu, ja jos sulla ei mulle muuta sanottavaa oo ni mä meen nyt lohduttaa Riinaa " Äidin silmiin syttyi hurja tuli, isku osui kivuliaasti ohimooni. " Minun silmieni edessä et puhu tuolla sävyllä ! " hän suorastaan kiljui ja heitti pullon seinään. Lasin sirpaleita sinkoili sinne tänne. Kyyneleet kihosivat silmiini. Koskaan ennen äiti ei ollut lyönyt häntä niiden 15 vuoden aikana jona minä olin tällä planeetalla matkannut. En ollut koskaan toivonut isää takaisin näin voimakkaasti.
" Toivon, että ymmärrät etten voi tulla takaisin ! " isä sanoi. Hän suki paria harmaata hius ainokaistaan taakse ja katsoi minua silmissään säälivä tuike. " En todellakaa ymmärrä ! Etkö sä tajuu ? Mä pidän pystyssä sen perheen ! Riina ja Ella on liian pieniä. Mä pelkään nii-en puolesta. Ja sitte Ransu, kuvittelet sä, että se pystyis jotain tekee. Täytti just 18, jos satut muistaan. Se vaa huolehtii siintä, että sil on rahaa röökii ja viinaa ", minä huusin ja koko kahvilan väki tuntui tuijottavan meitä. Isä tuijotti minua vaivautuneena ja kähisi hiljaa: " Täällä ei ole kenenkään vika mikäli meillä on perheongelmia ! Joten täällä et ala huutamaan kuin mikäkin vauva ". Tiesin, että isä oli oikeassa, mutta silti sanat loukkasivat minua. Suru silmissä tuijotin häntä. Vilkuillen muita ihmisiä olkansa takaa hän korjasi kiireesti aiheuttamaansa vahinkoa: " Mutta tietenkin te voisitte tulla minun luokseni käymään ensi viikonloppuna ?" Kohautin olkapäitäni ja sekoitin kaakaota. " Mutta voih, nyt minun täytynee kiirehtiä kokoukseen. " Niinpä tietenkin ", ajattelin ja siemaisin mukista nopeasti etten olisi sanonut sitä ääneen. Hetken päästä isä jo vilkutti minulle ikkunan takaa ja kiiruhti autoon. Minä käperryin tuolille sykkyräksi ja suljin kaiken sisääni.
" Katokkaas tässä on mun rakas sisko ", Ransu örisi ja heitti kätensä minun olalleni. Hän haisi vahvalle viinalle ja tupakalle. Meidän olohuone oli täynnä ihmisiä, joista en tuntenut ketään. Vähin äänin sujahdin pois Ransun ulottuvilta yläkertaan minun valtakuntaani. " Äiti ", kuiskasin hiljaa ja raotin äitini makuuhuoneen ovea. Äiti makasi hiljaa ja liikkumatta. Astuin lähemmäs häntä. " Anteeksi ", hän vaikersi ja purskahti itkuun. Minä peräännyin ja päätin olla sanomatta mitään. En ikinä voisi antaa anteeksi mustelmaa poskellani.
Huokaisin syvään istuutuessani peilin eteen. Avasin saparot ja haroin kiharat irtaalleen toisistaan. Himmeä meikki korosti siroja kasvojani kauniisti ja joskus tämmöisinä hetkinä pystyin myöntämään olevani kaunis. Muutoin minun teki mieli kirkua nähdessäni peilikuvajaiseni. Mutta se kuuluu teinitytön nuoruuteen. Lisäsin hieman vaaleata luomiväriä ja ruskeata kajaalia tummentamaan himmeitä kulmakarvojani. Lysähdin sängylle ja kahmaisin lähimmän kirjan mikä käsiini sattui ja syvennyin siihen. Aikaa tosin oli vain puoli tuntia ja sitten minun pitäisi hakea Riina ja Ella tarhasta.
” Moi ! ” Ella kiljui minulle tarhan portilla. Sen kasvoilla oli tyypillinen 3 vuotiaan hymy, kun se hyppi minun edessäni. ” Me tehtiin tänään sormiväreillä kaikkea kivaa ! ” Ella sanoi. Me jatkettiin matkaa ohi meidän talon, sillä Riinan esikoulu oli muutaman korttelin päässä ja kaikeksi turvallisuudeksi minä päätin hakea hänet. ” Eikö tuo ole se poika, joka on käynyt meilläkin pari kertaa ?” Ella kysyi ja osoitti Pirttinummen-esikoulun edustalla seisovaa Jussia. ” Joo onhan Jussi meillä käyny ”, sanoin ja aloin hätäisesti levittämään meikkivoidetta yhä enemmän mustelmani päälle, koska Jussilla oli tapana tunkea nokkansa kaikkiin ongelmiin mitä löysi. ” Terve ”, Jussi sanoi ja heilautti kättään. Hän nojasi porttiin ja haroi vaaleata tukkaansa pystyyn. ” Moi ”, sanoin hieman myöhässä ja hän hörähti tyypillistä 16 vuotiaan pojan räkänaurua. ” Mitäs sä ? ”, kysyin ja nostin Ellan syliin, kun hän kiskoi hätäisenä kietaisuhameeni helmaa alaspäin. ” Noh mä lähinnä venaan pikkubroidii ”, Jussi sanoi ja heilautti päätään Pirttinummen-esikoulun oven suuntaan, joka aukesikin miltei saman tien. Sisältä ryntäsi tismalleen saman näköinen poika kuin Jussi. ” Jussi, Jussi ”, poika kiljui ja tarrasi Jussin kaulasta. ” Mä näin ku sä juttelit tolle ”, hän kuiskasi, tai voiko sitä sanoa kuiskaukseksi, koska minäkin kuulin sen. Hän tuijotti minua tiiviisti ruskeilla nallekarhun silmillään ja ojensi kätensä :” Mä oon Ville ”. ” Aha ”, mä naurahin ja laskin Ellan maahan : ” Mä oon Ninni ”. Ville hymyili ja juoksi Jussin luo. He lähtivät kävelemään poispäin ja minua raapaisi, jostain syvältä sydämen pohjasta. Ensimmäistä kertaa elämäni aikana minä tunnuin tarvitsevan tukea ja turvaa. Ennen olin pärjännyt omillani nyt minulla ei ollut ketään. Tuijotin heidän loittonevia selkiään ja säpsähdin, kun Jussi vielä kääntyi: ” Sulla on muuten jotain musta tossa poskessa ”. Hän vilkutti ja epätoivo hyökyi suuren aallon lailla sisuksissani. Läimäisin äkkiä käteni poskelleni. Tarrasin juuri ulos tullutta Riina kädestä ja koppasin Ellan syliini. Melkein juoksimme koko matkan talollemme. ” Menkää te sisään, mä tuun ihan just ”, sanoin ja annoin kotiavaimen Riinan käteen. ” Mun täytyy tehdä yks juttu ! ”
Juoksin henkeni edestä. Koskaan en ollut juossut sillä tavalla. ” Jussi ! ” Kiljuin ja tarrasin poikaa hihasta. Hän katsoi minua kuin hullua. Huohotin ja hengitin niin, että kuului outoa vinkunaa. ” Onko toi ihan kunnossa ? ” Ville kuiskasi Jussille ja katsoi minua. ” Oon kiitos kysymästä ”, minä naurahdin ja raahasin Jussin sivummalle. ” Kuule, voitaisko me nähä tänää ? ” Minä sanoin ja se taisi tehdä Jussiin vaikutuksen. Hänen leukansa loksahti miltei sijoiltaan ja hän haroi hiuksia uskomatta korviaan. ” No tottakai ! Monelta tai tuu meille viieks ku mun pitää vahtii tot penskaa ! ” Hän ähkäisi katsoi mua yhä kuin hullua. Hymyilin ja annoin hänelle pelkän poskipusun. ” Hoi Jussi ! Tuolta tulee isoja mörrimöykky miehiä ! ” Ville huhuili ja osoitti joitain Jussin ystävistä. ” Nähää ”, sanoin ja vilkutin Jussille ja Villelle. Jussin naama oli yhä venähtäneen näköinen.
” Äiti kuule ”, sanoin kun kello läheni puolta viittä. Äiti keitti epätoivoissaan, jotain lientä, mikä epäilyttävästi muistutti lihakeittoa. ” Noh ”, hän murahti ja nosti katseensa kattilasta. Hänen silmiensä alla oli suuret mustat silmäpussit, jotka muistuttivat eilisestä illasta. ” Mä olisin nyt menossa kaverille, joten pärjäät sä Ellan ja Riinankaa ? ” Kysyin epäilevästi ja hän kohautti kulmiaan. Näin silmissä kostumisen merkkejä ja äkisti hän käänsi katseensa ulos ikkunaan. ” Mene pois !” Hän huusi ja äänestä kuului pientä itkun vivahdetta. Ennen äiti oli ollut mukava ja kaikkien suosiossa. Isä kuitenkin tutustui Riittaan ja tunsi elämänsä paremmaksi ilman äitiä. Äiti yritti ensin pärjätä ilman ongelmia. Näytti kaikille, että hyvin meni. Sisällään hänessä kuitenkin kyti kaipuun tuli, joka syttyi kunnolla, kun hän keksi alkoholin. Se vei kaiken surun pois hetkeksi, mutta vain hetkeksi ja sen jälkeen tuli katumus. Aina minä sain kärsiä. Rakastin arkipäiviä, kun sain itse olla koulussa ja äiti oli Muotitalo Kamomiilassa töissä. Ensimmäisenä vuonna hän yritti tosissaan lopettaa. Turvautui minuun, Riinaan ja Ellaan. Ransuunkin joskus, mutta vain silloin, kun Ransu itse halusi antaa tukeaan. Kun lopettamisesta ei tullut mitään hän unohti koko aatteen. Mutta sai sen aisoihin. Hän joi vain viikonloppuisin. Nousin portaita hiljaa ylös ja kuuntelin äidin nyyhkimistä. Minun teki pahaa hänen puolestaan.
Postiluukussa luki Heimonen, joten tiesin tulleeni oikeaan paikkaan. Pimpotin varovaisesti ovikelloa ja astuin askeleen taakse. Oven lukkoa rämplättiin ja lopulta se antoi periksi ja minua tuijotti kaksi ruskeaa lämmintä silmää. ” Moi ”, sanoin ja heilautin hiukan kättäni. ” Ninni ? ” nainen kysyi. ” Ainakin tähän asti ”, sanoin jäykästi ja naurahdin. Nainen hymyili ja toivotti minut tervetulleeksi. ” Aih, moi ! ” Jussi sanoi potkaistessaan varpaan lattialla lojuneeseen kuormuriin. ” Sä tapasitkin jo mun äitin, Helgan ”, hän jatkoi varvastaan hieroen. Minä ripustin takkini henkariin ja riisuin kengät matolle. Seurasin Jussia Helgan hymyillessä vieressä. ” Kiva äiti sulla ”, totesin ja vilkutin Villelle, joka tuhrasi vesivärien kanssa. ” Meneehän toi ”, Jussi sanoi ja ohjasi minut keittiön ohi pieneen huoneeseen. ” Mun pitäiski puhua sulle, jotain to-del-la henkilökohtaista ”, minä kuiskasin ja Jussi laittoi oven kiinni. ” Mun korvat on sun ”, hän hymyili ja kävi sängylle istumaan. Minä istuin tönkösti viereen ja tuijotin hänen nappisilmiään. ” Asia koskee mun äitiä ”, henkäisin ja Jussi laski kätensä olalleni. ” Mä kuuntelen ”, minulle tuli turvallisempi olo, kun Jussi oli siinä lähellä ja niin minä aloitin: ” Kaikki alko siintä, ku äiti ja isä eros ”.
Minä kerroin kaiken juurta jaksaen ja kertaakaan Jussi ei keskeyttänyt, tai irroittanut katsettaan silmistäni. Hymyilin vaivautuneesti, mutta Jussin ilme pysyi vakavana. ” Toihan on vakavaa ”, hän sanoi ja silitti poskeni mustelman näkyviin. ” Ja tost pitäis ilmottaa sosiaaliviranomasille ! ” Jussi jatkoi ja tuijotti ensimmäistä kertaa ikkunasta ulos. ” Meijän kaiketi pitäis mennä kattoon sitä sun äitiäs ”, hän sanoi hetken päästä ja siirsi katseensa taas minuun. ” Ei, ei se ei ois kannattavaa ! ” huudahdin ja nousin seisomaan. ” Tajuut sä et mä en varmaan eläis sen jälkeen. Tajuut sä et mä oon yrittäny puhuu äitille järkee ja kato mitä mä oon saanu ! ” huusin ja osoitin poskeani ja käsivarsissani olleita puristus jälkiä. ” Mä en pysty eikä äitikään ”, nyyhkytin ja luhistuin Jussin syliin. ” Ei meijän tarvi jos et sä haluu ”, hän rauhoitteli ja silitti päätäni. ” Onko kaikki hyvin ? ” Helgan helehtivä ja tällä kertaa huolestunut ääni oven takaa kysyi ja Jussi kiiruhti ennen minua ovelle. ” Joo kaikki hyvin ”, hän sanoi ja laittoi oven uudelleen kiinni. Hän kääntyi ja katsoi minua kuin haavoittunutta koiranpentua. ” Tules tänne ”, kiiruhdin hänen syliinsä ja kyyneleet valuivat vuolaasti turvonneista silmistäni hänen paidalleen. ” Ehkei meijän hima oo paras paikka ”, hän sanoi ja tarttui minua kädestä. ” Äiti me mennään ulos ”, Jussin ääni kaikui asunnossa. Kylpyhuoneesta kuului huuto, josta ei oikein saanut selvää, mutta sen tunnisti Villen ääneksi. Veden kova läiskintä kertoi kylpyammeesta täynnä vettä. Jussi raahasi minua kaduilla ja loi tuijottaviin pikkulapsiin murhaavia katseita. ” Nyt ei oo naurun aika ! ” hän ärähti eräälle, joka osoitti kasvojani toiselle luultavasti ystävistään. Hän kipitti kauhuissaan puun taakse ja minä en voinut muuta kuin nauraa. ” Kiva nähä vähän hymyäkii ”, Jussi sanoi ja piti minua tiukemmin kädestä kiinni.
” Tääl on aika rauhallist ”, hän sanoi, kun saavuimme kallion laelle. Nyökkäsin ja hän koppasi minut syliinsä. Huomasin vasta kuinka vahva hän oli. ” No, sä nyt ootki tommonen höyhen ”. Naurahdin, mutta mielessäni totesin, että aika lailla hän oli oikeassa. Olin laihtunut viime kuukauden aikana jopa 5 kiloa, vaikka minulla ei ollut minkäänlaista syytä laihtua tai laihduttaa pikemminkin päinvastoin. Jussi siirsi etuhiukseni kasvojeni edestä pois ja suuteli poskiani ja tunsin kuinka pehmeät huulet hänellä oli. Huulemme kohtasivat ja huokaisivat helpotuksesta. Tätä oli odotettu jo kaksi vuotta. Koko ylä-asteen ajan me olimme olleet kohupari, vaikka olimme pysyneet vain ystävyys asteella.
******************************************************
Kiitos =)
******************************************************" Ja nyt likka lopetat tuommoisen käytöksen alkuunsa ! " äitini, Marja, huusi minulle. Itse istuin keittiön pöydällä puristaen käsiäni nyrkkiin yhä voimakkaammin. " Äläkä siinä yhtään irvistele tai mulkoile. Kuule MINÄ tiedän mikä sinä oot. Sinä et oo muuku kylmä ripuli ", hän oli taas juonut. Pullo lojui tiskialtaan päällä ja katsoin sanaakaan sanomatta, kun se tiputti viimeisen tipan kiiltävälle laatoitukselle. Minä istuin hiljaa ja siirsin katseeni Äidin tulistuneihin silmiin. " Kuinka sinä letukka kehtaat kattoo minua silmiin ? Sinä asut minun katon alla ole jo kiitollinen. Niin muut on, mutta mitä sinä annat minulle ? Et mitää ! ", Äiti jylisi niin, että portaiden yläpäihin ilmestynyt pikkusisareni Riina juoksi kiljuen huoneeseensa. Tyynen rauhallisesti nousin ylös ja laskin käteni äitini olkapäälle. " Rauhoitu, ja jos sulla ei mulle muuta sanottavaa oo ni mä meen nyt lohduttaa Riinaa " Äidin silmiin syttyi hurja tuli, isku osui kivuliaasti ohimooni. " Minun silmieni edessä et puhu tuolla sävyllä ! " hän suorastaan kiljui ja heitti pullon seinään. Lasin sirpaleita sinkoili sinne tänne. Kyyneleet kihosivat silmiini. Koskaan ennen äiti ei ollut lyönyt häntä niiden 15 vuoden aikana jona minä olin tällä planeetalla matkannut. En ollut koskaan toivonut isää takaisin näin voimakkaasti.
" Toivon, että ymmärrät etten voi tulla takaisin ! " isä sanoi. Hän suki paria harmaata hius ainokaistaan taakse ja katsoi minua silmissään säälivä tuike. " En todellakaa ymmärrä ! Etkö sä tajuu ? Mä pidän pystyssä sen perheen ! Riina ja Ella on liian pieniä. Mä pelkään nii-en puolesta. Ja sitte Ransu, kuvittelet sä, että se pystyis jotain tekee. Täytti just 18, jos satut muistaan. Se vaa huolehtii siintä, että sil on rahaa röökii ja viinaa ", minä huusin ja koko kahvilan väki tuntui tuijottavan meitä. Isä tuijotti minua vaivautuneena ja kähisi hiljaa: " Täällä ei ole kenenkään vika mikäli meillä on perheongelmia ! Joten täällä et ala huutamaan kuin mikäkin vauva ". Tiesin, että isä oli oikeassa, mutta silti sanat loukkasivat minua. Suru silmissä tuijotin häntä. Vilkuillen muita ihmisiä olkansa takaa hän korjasi kiireesti aiheuttamaansa vahinkoa: " Mutta tietenkin te voisitte tulla minun luokseni käymään ensi viikonloppuna ?" Kohautin olkapäitäni ja sekoitin kaakaota. " Mutta voih, nyt minun täytynee kiirehtiä kokoukseen. " Niinpä tietenkin ", ajattelin ja siemaisin mukista nopeasti etten olisi sanonut sitä ääneen. Hetken päästä isä jo vilkutti minulle ikkunan takaa ja kiiruhti autoon. Minä käperryin tuolille sykkyräksi ja suljin kaiken sisääni.
" Katokkaas tässä on mun rakas sisko ", Ransu örisi ja heitti kätensä minun olalleni. Hän haisi vahvalle viinalle ja tupakalle. Meidän olohuone oli täynnä ihmisiä, joista en tuntenut ketään. Vähin äänin sujahdin pois Ransun ulottuvilta yläkertaan minun valtakuntaani. " Äiti ", kuiskasin hiljaa ja raotin äitini makuuhuoneen ovea. Äiti makasi hiljaa ja liikkumatta. Astuin lähemmäs häntä. " Anteeksi ", hän vaikersi ja purskahti itkuun. Minä peräännyin ja päätin olla sanomatta mitään. En ikinä voisi antaa anteeksi mustelmaa poskellani.
Huokaisin syvään istuutuessani peilin eteen. Avasin saparot ja haroin kiharat irtaalleen toisistaan. Himmeä meikki korosti siroja kasvojani kauniisti ja joskus tämmöisinä hetkinä pystyin myöntämään olevani kaunis. Muutoin minun teki mieli kirkua nähdessäni peilikuvajaiseni. Mutta se kuuluu teinitytön nuoruuteen. Lisäsin hieman vaaleata luomiväriä ja ruskeata kajaalia tummentamaan himmeitä kulmakarvojani. Lysähdin sängylle ja kahmaisin lähimmän kirjan mikä käsiini sattui ja syvennyin siihen. Aikaa tosin oli vain puoli tuntia ja sitten minun pitäisi hakea Riina ja Ella tarhasta.
” Moi ! ” Ella kiljui minulle tarhan portilla. Sen kasvoilla oli tyypillinen 3 vuotiaan hymy, kun se hyppi minun edessäni. ” Me tehtiin tänään sormiväreillä kaikkea kivaa ! ” Ella sanoi. Me jatkettiin matkaa ohi meidän talon, sillä Riinan esikoulu oli muutaman korttelin päässä ja kaikeksi turvallisuudeksi minä päätin hakea hänet. ” Eikö tuo ole se poika, joka on käynyt meilläkin pari kertaa ?” Ella kysyi ja osoitti Pirttinummen-esikoulun edustalla seisovaa Jussia. ” Joo onhan Jussi meillä käyny ”, sanoin ja aloin hätäisesti levittämään meikkivoidetta yhä enemmän mustelmani päälle, koska Jussilla oli tapana tunkea nokkansa kaikkiin ongelmiin mitä löysi. ” Terve ”, Jussi sanoi ja heilautti kättään. Hän nojasi porttiin ja haroi vaaleata tukkaansa pystyyn. ” Moi ”, sanoin hieman myöhässä ja hän hörähti tyypillistä 16 vuotiaan pojan räkänaurua. ” Mitäs sä ? ”, kysyin ja nostin Ellan syliin, kun hän kiskoi hätäisenä kietaisuhameeni helmaa alaspäin. ” Noh mä lähinnä venaan pikkubroidii ”, Jussi sanoi ja heilautti päätään Pirttinummen-esikoulun oven suuntaan, joka aukesikin miltei saman tien. Sisältä ryntäsi tismalleen saman näköinen poika kuin Jussi. ” Jussi, Jussi ”, poika kiljui ja tarrasi Jussin kaulasta. ” Mä näin ku sä juttelit tolle ”, hän kuiskasi, tai voiko sitä sanoa kuiskaukseksi, koska minäkin kuulin sen. Hän tuijotti minua tiiviisti ruskeilla nallekarhun silmillään ja ojensi kätensä :” Mä oon Ville ”. ” Aha ”, mä naurahin ja laskin Ellan maahan : ” Mä oon Ninni ”. Ville hymyili ja juoksi Jussin luo. He lähtivät kävelemään poispäin ja minua raapaisi, jostain syvältä sydämen pohjasta. Ensimmäistä kertaa elämäni aikana minä tunnuin tarvitsevan tukea ja turvaa. Ennen olin pärjännyt omillani nyt minulla ei ollut ketään. Tuijotin heidän loittonevia selkiään ja säpsähdin, kun Jussi vielä kääntyi: ” Sulla on muuten jotain musta tossa poskessa ”. Hän vilkutti ja epätoivo hyökyi suuren aallon lailla sisuksissani. Läimäisin äkkiä käteni poskelleni. Tarrasin juuri ulos tullutta Riina kädestä ja koppasin Ellan syliini. Melkein juoksimme koko matkan talollemme. ” Menkää te sisään, mä tuun ihan just ”, sanoin ja annoin kotiavaimen Riinan käteen. ” Mun täytyy tehdä yks juttu ! ”
Juoksin henkeni edestä. Koskaan en ollut juossut sillä tavalla. ” Jussi ! ” Kiljuin ja tarrasin poikaa hihasta. Hän katsoi minua kuin hullua. Huohotin ja hengitin niin, että kuului outoa vinkunaa. ” Onko toi ihan kunnossa ? ” Ville kuiskasi Jussille ja katsoi minua. ” Oon kiitos kysymästä ”, minä naurahdin ja raahasin Jussin sivummalle. ” Kuule, voitaisko me nähä tänää ? ” Minä sanoin ja se taisi tehdä Jussiin vaikutuksen. Hänen leukansa loksahti miltei sijoiltaan ja hän haroi hiuksia uskomatta korviaan. ” No tottakai ! Monelta tai tuu meille viieks ku mun pitää vahtii tot penskaa ! ” Hän ähkäisi katsoi mua yhä kuin hullua. Hymyilin ja annoin hänelle pelkän poskipusun. ” Hoi Jussi ! Tuolta tulee isoja mörrimöykky miehiä ! ” Ville huhuili ja osoitti joitain Jussin ystävistä. ” Nähää ”, sanoin ja vilkutin Jussille ja Villelle. Jussin naama oli yhä venähtäneen näköinen.
” Äiti kuule ”, sanoin kun kello läheni puolta viittä. Äiti keitti epätoivoissaan, jotain lientä, mikä epäilyttävästi muistutti lihakeittoa. ” Noh ”, hän murahti ja nosti katseensa kattilasta. Hänen silmiensä alla oli suuret mustat silmäpussit, jotka muistuttivat eilisestä illasta. ” Mä olisin nyt menossa kaverille, joten pärjäät sä Ellan ja Riinankaa ? ” Kysyin epäilevästi ja hän kohautti kulmiaan. Näin silmissä kostumisen merkkejä ja äkisti hän käänsi katseensa ulos ikkunaan. ” Mene pois !” Hän huusi ja äänestä kuului pientä itkun vivahdetta. Ennen äiti oli ollut mukava ja kaikkien suosiossa. Isä kuitenkin tutustui Riittaan ja tunsi elämänsä paremmaksi ilman äitiä. Äiti yritti ensin pärjätä ilman ongelmia. Näytti kaikille, että hyvin meni. Sisällään hänessä kuitenkin kyti kaipuun tuli, joka syttyi kunnolla, kun hän keksi alkoholin. Se vei kaiken surun pois hetkeksi, mutta vain hetkeksi ja sen jälkeen tuli katumus. Aina minä sain kärsiä. Rakastin arkipäiviä, kun sain itse olla koulussa ja äiti oli Muotitalo Kamomiilassa töissä. Ensimmäisenä vuonna hän yritti tosissaan lopettaa. Turvautui minuun, Riinaan ja Ellaan. Ransuunkin joskus, mutta vain silloin, kun Ransu itse halusi antaa tukeaan. Kun lopettamisesta ei tullut mitään hän unohti koko aatteen. Mutta sai sen aisoihin. Hän joi vain viikonloppuisin. Nousin portaita hiljaa ylös ja kuuntelin äidin nyyhkimistä. Minun teki pahaa hänen puolestaan.
Postiluukussa luki Heimonen, joten tiesin tulleeni oikeaan paikkaan. Pimpotin varovaisesti ovikelloa ja astuin askeleen taakse. Oven lukkoa rämplättiin ja lopulta se antoi periksi ja minua tuijotti kaksi ruskeaa lämmintä silmää. ” Moi ”, sanoin ja heilautin hiukan kättäni. ” Ninni ? ” nainen kysyi. ” Ainakin tähän asti ”, sanoin jäykästi ja naurahdin. Nainen hymyili ja toivotti minut tervetulleeksi. ” Aih, moi ! ” Jussi sanoi potkaistessaan varpaan lattialla lojuneeseen kuormuriin. ” Sä tapasitkin jo mun äitin, Helgan ”, hän jatkoi varvastaan hieroen. Minä ripustin takkini henkariin ja riisuin kengät matolle. Seurasin Jussia Helgan hymyillessä vieressä. ” Kiva äiti sulla ”, totesin ja vilkutin Villelle, joka tuhrasi vesivärien kanssa. ” Meneehän toi ”, Jussi sanoi ja ohjasi minut keittiön ohi pieneen huoneeseen. ” Mun pitäiski puhua sulle, jotain to-del-la henkilökohtaista ”, minä kuiskasin ja Jussi laittoi oven kiinni. ” Mun korvat on sun ”, hän hymyili ja kävi sängylle istumaan. Minä istuin tönkösti viereen ja tuijotin hänen nappisilmiään. ” Asia koskee mun äitiä ”, henkäisin ja Jussi laski kätensä olalleni. ” Mä kuuntelen ”, minulle tuli turvallisempi olo, kun Jussi oli siinä lähellä ja niin minä aloitin: ” Kaikki alko siintä, ku äiti ja isä eros ”.
Minä kerroin kaiken juurta jaksaen ja kertaakaan Jussi ei keskeyttänyt, tai irroittanut katsettaan silmistäni. Hymyilin vaivautuneesti, mutta Jussin ilme pysyi vakavana. ” Toihan on vakavaa ”, hän sanoi ja silitti poskeni mustelman näkyviin. ” Ja tost pitäis ilmottaa sosiaaliviranomasille ! ” Jussi jatkoi ja tuijotti ensimmäistä kertaa ikkunasta ulos. ” Meijän kaiketi pitäis mennä kattoon sitä sun äitiäs ”, hän sanoi hetken päästä ja siirsi katseensa taas minuun. ” Ei, ei se ei ois kannattavaa ! ” huudahdin ja nousin seisomaan. ” Tajuut sä et mä en varmaan eläis sen jälkeen. Tajuut sä et mä oon yrittäny puhuu äitille järkee ja kato mitä mä oon saanu ! ” huusin ja osoitin poskeani ja käsivarsissani olleita puristus jälkiä. ” Mä en pysty eikä äitikään ”, nyyhkytin ja luhistuin Jussin syliin. ” Ei meijän tarvi jos et sä haluu ”, hän rauhoitteli ja silitti päätäni. ” Onko kaikki hyvin ? ” Helgan helehtivä ja tällä kertaa huolestunut ääni oven takaa kysyi ja Jussi kiiruhti ennen minua ovelle. ” Joo kaikki hyvin ”, hän sanoi ja laittoi oven uudelleen kiinni. Hän kääntyi ja katsoi minua kuin haavoittunutta koiranpentua. ” Tules tänne ”, kiiruhdin hänen syliinsä ja kyyneleet valuivat vuolaasti turvonneista silmistäni hänen paidalleen. ” Ehkei meijän hima oo paras paikka ”, hän sanoi ja tarttui minua kädestä. ” Äiti me mennään ulos ”, Jussin ääni kaikui asunnossa. Kylpyhuoneesta kuului huuto, josta ei oikein saanut selvää, mutta sen tunnisti Villen ääneksi. Veden kova läiskintä kertoi kylpyammeesta täynnä vettä. Jussi raahasi minua kaduilla ja loi tuijottaviin pikkulapsiin murhaavia katseita. ” Nyt ei oo naurun aika ! ” hän ärähti eräälle, joka osoitti kasvojani toiselle luultavasti ystävistään. Hän kipitti kauhuissaan puun taakse ja minä en voinut muuta kuin nauraa. ” Kiva nähä vähän hymyäkii ”, Jussi sanoi ja piti minua tiukemmin kädestä kiinni.
” Tääl on aika rauhallist ”, hän sanoi, kun saavuimme kallion laelle. Nyökkäsin ja hän koppasi minut syliinsä. Huomasin vasta kuinka vahva hän oli. ” No, sä nyt ootki tommonen höyhen ”. Naurahdin, mutta mielessäni totesin, että aika lailla hän oli oikeassa. Olin laihtunut viime kuukauden aikana jopa 5 kiloa, vaikka minulla ei ollut minkäänlaista syytä laihtua tai laihduttaa pikemminkin päinvastoin. Jussi siirsi etuhiukseni kasvojeni edestä pois ja suuteli poskiani ja tunsin kuinka pehmeät huulet hänellä oli. Huulemme kohtasivat ja huokaisivat helpotuksesta. Tätä oli odotettu jo kaksi vuotta. Koko ylä-asteen ajan me olimme olleet kohupari, vaikka olimme pysyneet vain ystävyys asteella.
******************************************************
Kiitos =)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.