Jos näkisin sinut nyt, en tiedä, mitä sanoisin. Todennäköisesti en mitään. Tuntuu, että arjen tuulimyllyn rupelit vievät minulta viimeisenkin oman tahdon. Lannistavat luovuuden, tukahduttavat tunteet. Pahinta on, ettei voi puhua kenellekään. Voin vain kirjoittaa jotain pientä ja satunnaista jonnekin joskus, niin kuin tämä tässä nyt.
Olen vanha, väsynyt ja katkera ja naisena epäonnistunut ja käytän suhteettoman paljon energiaa siihen, että näyttäisin, etten ole. Kadun jokaista tekemääni virhettä, nykyään mietin itsemurhaa päivittäin. Tiedän, etten tee sitä, mutta ajatus kuoleman mahdollisuudesta lohduttaa. En usko, että ymmärrät.
Olen vanha, väsynyt ja katkera ja naisena epäonnistunut ja käytän suhteettoman paljon energiaa siihen, että näyttäisin, etten ole. Kadun jokaista tekemääni virhettä, nykyään mietin itsemurhaa päivittäin. Tiedän, etten tee sitä, mutta ajatus kuoleman mahdollisuudesta lohduttaa. En usko, että ymmärrät.
Vastaukset 7
Vanhimmat
yhteydenotto..
Ei ollenkaan.
kun ei ole todellista halua selvittää asioita vaan siirtää vastuu aina joustavasti toisten niskoille
vitun tilaisuutta.
ja miksi. Oman ja toisten perhe-elämän sotkemattajättäminen ei ole "vastuun siirtämisellä toisten niskoille".
Joltain vielä löytyy selkärankaa! Näin se vaan menee, ei voi eikä halua sekottaa toisten elämää. Sitäpaitsi ei tulis onnellista loppuu mitenkään päin... vähän nääs sama tilanne täälläkin. Eli ei kun kärvistellään aikamme ja toivotaan että uusi ihastus tulis ja pelastais tältä paskalta. Tsemppiä ja jaksamista...
aikalailla samoja tunteita täälläkin,rakkauden edessä jokainen on aivan avuton.joka muuta väittää ei tiedä mistään mitään.
toisilla on onnekkaammat lähtökohdat kuin toisilla,mutta kaikki lienee mahdollista.
tai niin ne ainakin väittää :)
älä muistele menneitä,koita katsoa tulevaan,kukapa ei tekisi virheitä?
virheet ovat tärkeä osa aikuistumista.
virheistä on jopa hyötyä,jos niistä osaa ottaa oppikseen.
älä turhaan masennu,kun on elämää on toivoakin.
ja silleen...