Ihastus ja ikäero

Saat sä siitä suhteen ja nimenomaan SUHTEEN, jos molemmat olette siitä samaa mieltä. Ympäristön paineet ovat vaan huimat ja mieti tilanne 10-15vuoden päästä....sulla on silloin käsissäs 50V ukko ja sä mitä parhaimmassa meno/lapseteko vaiheessa.....silloin voi karu todellisuus viimeistään iskeä päin näköä

millainen teidän tilanteenne on? Tunnetko hänet mistä ja kuinka pitkältä ajalta? Kerro ihmeessä,niin voisi paremmin antaa neuvoja. Missä olet häneen törmännyt ja miten hän suhtautuu sinuun?

vaan..ja nauti siitä , noin päin ei tuo
ikäero haittaa " missään " .

..eroa tai ei, et voi tietää koskaan etukäteen tuleeko suhteesta hyvä, huono, pysyvä vai vain rasti elämäsi polulla.
Jos molemmat sydämet ovat vapaita, kehoittaisin sinua nauttimaan elämästä ja mitä se tarjoaa, sillä liikoja miettimällä saatat menettää sen tärkeän elämänkokemuksen joka auttaa kestämään ihmiselon kurjuuden. Ei saa pelätä elämää. Kyllä, joskus se kolhii, mutta ne kolhutkin on vain elämää.
Ei ole yhtä ainoata tapaa elää elämä, joten jos valitsemasi polku ei johdakaan mihinkään voit etsiä toisen tai kääntyä takaisin.

DonHuonoja lainatakseni..

"Luodinkestävää sydäntä ei oo vielä keksittykään
Turha pelätä laukausta,
Sillä yksinäisyys saman reiän nakertaa "

lähempänä neljääkymentä,tää mies käy jo eläkeikää!!

Ja nelikymppinen nainen on nainen parhaassa iässä,että sitten sulla voi olla jo toiset aatokset.
Tosin,parikymmentä vuotta aikaa tehdä miten vain.

Uskomatonta kuulla että joku muukin parikymppinen voi ihastua ihteesä parikytvuotta vanhempaan mieheen!=) Mä oon jotenki aatellu että mussa täytyy olla jotain vikaa ku mäkin menin ihastumaa sen ikäseen.. Meidän tilanne on kyllä täysin auki. Ollaan me puol vuotta tunnettu, mutta vasta nyt asiat saivat uudenlaisen käänteen:) Asia on vielä niin tuore ja olosuhteet ovat vähän monimutkaiset.. että en tiiä miten tässä käy. Mä oon vaan ite mietiskelly just sitä, että ikäero ei tässä hetkessä vaikuta mitenkään, mutta entä sitten oikeesti ku mä oon 40 ja se on jo 60.... Mutta vaikka tulevaisuus toisi tullessaan mitä, niin en tiedä voiko rakkautta pidätellä....

elikkäs.. Me ollaan tunnettu jo vuosia. Melkein viikoittain nähdään saman kaveripiirin kautta. Tapaamiset on aina yleensä hauskoja, naljaillaan toisillemme, kutitellaan ja kiusataan toisiamme. Toisinaan juttelemme paljonkin, elämästä yleensä. Niinsanotusti "meistä" emme ole koskaan puhuneet kuitenkaan. Toisaalta tuntuu, että on kiva pitää vaan tätä pientä flirttiä yllä ja hullutella menemään, mutta etenkin yön yksinäisinä hetkinä haluaisin hänet viereeni ja elämääni kokonaan. Olen myös miettinyt sitä, että mikä olisi tilanne parinkymmenen vuoden kuluttua, kun toinen vielä täysillä työelämässä ja toinen pääsemässä eläkkeelle. Mutta onhan tällaisia pareja aina ollut ja toisilla homma toimii lopun elämää, toisilla ei. Olen myös yrittänyt selvittää sitä, että mikä hänestä tekee niin erikoisen, että saa minut sekaisin. Syiksi olen löytänyt muun muassa sen iloisen ja hulluttelevan elämänasenteen, ahkeran persoonan, luotettavuuden ja toki myös sen viisauden, joka on lisääntynyt vähitellen elämän aikana.