Haluaisin kuulla onko kukaan parantunut psykoottisesta masennuksesta. Kuinka hyvin palautunut työelämään yms. muita kokemuksia. Onko oireet tulleet takaisin vaikka käyttää lääkkeitä. Itselläni todettiin psykoottinen masennus tänä vuonna. Olin sairaalahoidossa ja sen jälkeen ei ole ollut harha-aistimuksia mutta masennusta kylläkin. Itselläni on efeksor depot 300 mg sekä cyprexa 7,5 mg-lääkkeet.
psykoottinen masennus
masis75
151630
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Eferox Depot ja Zyprexa. Ihan vain jos jollakulla on samannimisiä lääkkeitä...
Itselläni on depressio, ilman psykoottisuutta, ollut jo 4 vuotta, käytän edelleen SSRI-lääkkeitä.
Olethan saanut terapiaa lääkityksen rinnalle?
Koetahan jaksella!
efexor depot ja zyprexa. Juu olen saanut myös terapiaa, joka jatkuu varmasti pitkään.
Itselläni on myös efexor.
Olen toipunut mielestäni melko hyvin, tai sitten olen vain sinut tämän kanssa. Töitä en enää aktiivisesti tee, joskus jotain pientä omaksi huvikseni. Kun ymmärsin ettei minun tärkein tavoite ollutkaan töihin palaaminen, vaan päivästä jotenkin selviäminen, niin alkoi aurinkokin hieman paistaa.
Osaan olla välillä jopa onnellinen, vaikka testit antavat vaikean masennuksen diaknoosin.
Käyn terapiassa myös säännöllisesti ja jopa kirkossakin joskus.
Mulla on todettu lievä masennus vuosi sitten ja määrättiin sepramia, mutta niistä ei apua ollut. Nyt minulla on ollut efexor ja sitä on pikkuhiljaa nostettu....vaan eipä tuokaa auta. Onko mitään hyötyä koko lääkeistä enään. Väsynyt olla enään koekaniini...
Pää on hirveän kipeaä ja oksettaa...en tiä mistä johtunee mutta ei ainakaan mikreeniä.
Kiitos vastauksesta. Voimia sinulle elämässäsi.
Mulla on sama diagnoosi, ja olen ollut sairaalahoidossa kauan. Lääkityksenä Risperdal ja Cipralex, joista nimenomaan Cipralexilla on ollut ratkaiseva merkitys toipumisprosessissa. Mun tila oli kauan todella huono, harhat olivat jatkuvia ja toimintakyky täysi nolla. Sairaalassakin makasin vaan sängyn pohjalla kuukausitolkulla kykenemättä yhtään mihinkään. Sairauden pahimmassa vaiheessa yritin itsemurhaa. Kuukausien totaalilepo ja nimenomaan Cipralex alkoivat kuitenkin hiljalleen tuottaa hedelmää, ja pikkuhiljaa olen kuntoutunut siihen pisteeseen että tarkoituksenani olisi jatkaa kesken jääneitä opintojani ensi vuonna. Eli toisin sanoen, jos minäkin olen kuntoutunut täydellisestä romahduksesta tähän pisteeseen, niin kyllä siihen muutkin voi pystyä. Aikaa se tosin vaatii, ja kuten yleensä vakavissa masennustiloissa, sairaalajaksoja ja oikean lääkityksen löytymistä ja terapiaa, mutta toivoa on!
Minulle kokeiltiin aluksi Cipralexia, mutta se ei sopinut minulle. Oli parin kuukauden sairaalajakso ja toimintakykyä ei lainkaan. Nyt olen ollut kotona pari kuukautta ja toipuminen on alkanut hitaasti. Erityisesti aamut ovat todella vakeita. Mutta pikkuhiljaa mennään eteenpäin..
Hei sulle!
Mulla todettiin masennus psykoottisin piirtein n. 3 vuotta sitten. Alku oli todella rankkaa, kaikenlaisia harha- aistimuksia oli.Äänten kuulemista, näin mustia hahmoja takanani,asunnossani, äänet käski olla syömättä, jonka seurauksena laihduin hirveesti.Olin myös sairaalahoidossa.
Nyt viimine vuosi on ollut hyvä, olen voinut hyvin. Terapiat ja lääkitys on auttanu,harhoihin mulla on edelleen Abilify 10 mg ja masislääkkeenä Citalopram 30 mg.
Olen palaamassa työelämään elokuussa ja odotan innolla töitten alkamista. Olen toipunut entiselleni ja tunteet on tasoittuneet.
Uskon että masennuksesta toipuu entiselleen, mulla siihen meni 3 vuotta.
Auringon pilkahduksia sulle!
että olet toipunut. Tuntuu todella pitkältä ajalta. Minulla ei ollut mitään äänien kuulumisia tms. harhoja. Ainoastaan epätodellisia pelkoja esim. työssä olen tehnyt jotain väärin, joudun pakkohoitoon tms. Aluksi minäkin laihduin, olin päättänyt kuolla. Nyt on masennusta ja aloitekyky vähäinen. Liikakiloja on tullut jonkun verran. En tiedä onko minulla väärä lääkitys vai onko toipuminen vain hidasta.
Pelotkin on inhottavia, mulla oli sosiaalisten tilanteiden pelkoa, en uskaltanu lähtee kämpästäni ulos.
Hyvä ettei sulla ole ollut äänten kuulemisia tai harhoja, se on todella inhottavaa ja pelottavaa. Pelkäsinkin aluksi että mulla on skitsofrenia, mut psykologiset testit ja lääkärin haastattelut todistivat sen ettei mulla ole skitsofreniaa, pelkkä psykoottinen masennus.
Mun harhoihin tarkoitettu lääke ilmeisesti lopetetaan, koska voin jo hyvin. Harhat ja äänet kuuluivat tosi kovaan stressiin joka mulla oli päällä masennuksen lisäksi.Minäki mietin monesti kuolemaa, itsemurhaakin.Mutta tässä sitä istutaan vieläkin. Kiitos päiväsairaalan hoitsuille!!
Käytkö sä terapiassa? aattelin et se auttaa tosi paljon. Kantsii puhuu lekurille tosta lääkityksestäkin. Mut musta tuntuu että toipuminen vie aikansa,mullakin kesti tosi pitkään ennenku rupesin toipumaan kunnolla.
Mut sitte ku toipuminen alkoi, se eteni ihan mukavaa vauhtia.Kärsivällisyys oli koetuksella satoja kertoja.
Toivottavasti mun stoorista välittyy sul jotain toivoa ja tahtoa taistella.
Hei! Oli mullakin just noita sosiaalisten tilanteiden pelkoa, en myöskään uskaltanu lähtee ulos. Mäkin pelkäsin, et mulla on skitsofrenia, koska nuo pelot oli tosi voimakkaita.Sairaalassa hoitajat oli todella kovilla mun kanssa ja myös avopuoliso. Ilmeisesti minullakin tuli psykoottinen masennus kovan stressin seurauksena. Nykyään mua vaivaa aamuväsymys, en tahdo päästä sängystä ylös. Olen keskustellut lääkärin kanssa lääkityksestä ja pikkuhiljaa zyprezaa vähennetään, joka väsyttää. Käyn säännöllisesti kerran viikossa terapiassa sekä masennuskoulussa. Kiitos sinulle, kun kirjoitit. On mukava kuulla ettei ole yksin asioiden kanssa.
Niin, se aina helpottaa kun saa jakaa ajatuksensa jonkun sellaisen kanssa joka on kokenut samaa.
Mullaki on tota aamuväsymystä, ei meinaa jaksaa nousta aamulla ylös sängystä.Oon oikeesti tosi aamu-uninen joten oon miettiny jos se liittyy siihen..tai sitten pitäisi vähentää nukahduslääkkeitä.
Mä käyn kans kerran viikossa terapiassa.
Mut aurinkoa sulle!
Kyllä psykoosinestolääkitys pitää harha-aistimukset kohtalaisesti hallinnassa.. masennus tosin pysyy ja on aaltomaista..
Nuorten todellisuus hämärtyy D-vitamiinin puutteen takia!
Psykoosi, eli todellisuuden hämärtyminen, on hankala havaita rakkaassa ihmisessä. Erityisen vaikea sitä on hoitaa, jos kyseessä on teini-ikäinen lapsi.
Lääkäri Barbara Gracious ja hänen kollegansa havaitsivat äskettäisessä tutkimuksessa, että D-vitamiinin puutoksesta kärsivien teinien psykoosiriski oli korkeampi kuin muiden. Tutkimukseen osallistuneista 104 teinistä 72 prosentilla oli D-vitamiinia vähemmän kuin 30 ng/ml (75 nmol/l) ja 34 prosentilla sitä oli vähemmän kuin 20 ng/ml (50 nmol/l).
D-vitamiinin määrän merkitys ei ollut vähäinen. Jos teinillä oli alhainen määrä D-vitamiinia kehossaan, hänen psykoosiriskinsä oli lähes nelinkertainen muihin verrattuna.
Toisessa, Ruotsin Karolinska-instituutissa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin myös, että mielenterveyspotilaista teini-ikäisillä oli kaikista alhaisimmat D-vitamiinitasot. Murrosikäisillä tytöillä D-vitamiinia oli noin 20 ng/ml (45 nmol/l), kun murrosikäisillä pojilla sitä oli vain 10ng/ml (25 nmol/l).
http://blog.vitamindcouncil.org/2012/05/24/study-vitamin-d-linked-to-psychosis-in-teens/
Tutkimusten mukaan seerumin paras D-vitamiinipitoisuus olisi se, minkä auringon valo saa maksimaalisesti aikaan iholla, mikä vastaa seerumin kalsidiolipitoisuutta yli 100 nmol/l. Tähän pitoisuuteen päästään n. 100µg päiväannoksella aikuisella, eli nykysuosituksia tulisi nostaa kymmenkertaisiksi.
USA:n Endokrinologiyhdistyksen S-D-25:lle antama viitearvo on 75–150 nmol/. Espanjassa laboratoriot antavat viitearvoiksi 75–250 nmol/l. Suomessa väestön keskiarvot ovat noin 43 nmol/l luokkaa, mikä on selvästi liian vähän, ja lisää sairastumisen ja kuoleman riskiä.
D-vitamiini on välttämätön kasvulle, terveelle luustolle, aivojen normaalille kehitykselle, hermosysteemille ja normaalille sukupuoliselle kehitykselle.
VITTTU MITÄ HULLUJA!