Itselleni on käynyt niin,että nyt hoitojen ollessa vielä kesken en jaksaisi millään kuunnella muiden kuulumisia.
Eräs tuttava alkoi kertoa lastensa kuulumisia ja kivahdin, ettei vähempää voisi kiinnostaa!.
Onneksi tuttavani ei näyttänyt loukkaantumistaan, vaikka ei varmaan kivalta kuullostanut kommenttini.
Eräs tuttava alkoi kertoa lastensa kuulumisia ja kivahdin, ettei vähempää voisi kiinnostaa!.
Onneksi tuttavani ei näyttänyt loukkaantumistaan, vaikka ei varmaan kivalta kuullostanut kommenttini.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eiköhän meillä ole oikeuskin vähän kiukutella ja olla itsekkäitä. Jos joku ei sitä ymmärrä ja jaksa, niin pysyköön poissa.
Emme tietenkään saa tehdä kenestäkään roskakoria, vaan pitäisi muistaa pyytää niitä ystäviä joskus vaikka kahville!
omien lastenikaan ( aikuisia) tekemisistä saati naapureiden. Nyt keskityn jaksamaan päivän kerrallaan.
Toki yritän huomioida perheeni, hemmotella heitä aina kun jaksan.
ja tervettä ihmistä. Jos minäkin valitan siskolleni, että en pääse aamulla ylös sängystä.Joo, ei hänkään millään jaksaisi nousta. Tai jos en saa tiskattua ja siivottua siinä vaiheessa kun väsymys on pahimmillaan. Joo, ei hänkään tahdo millään jaksaa. Jos valitan yksinäisyyttä, joka on nyt vielä pahempaa kun ei jaksa mihinkään lähteä, niin hänkin on yksinäinen vaikka yksi lapsista asuu kotona ja lapsenlapsikin käy usein. Minä asun yksin. Jotkut kysyvät, käyk sisko auttamassa minua. Ei ole käynyt kertaakaan ja jos jompikumpi miestä siivoaisi toisen huushollin niin se olisin minä. Jos minä valitan, että kun palkka putosi 2/3 osaan vaikka menot suureni, niin hänelläkin on surkeaa kun sossut maksut myöhästelevät. Missään vaiheessa hän ei ota sitä esille eikä huomaa, että minulla on SYÖPÄ, jos olisi minun elämäni olisi helpompaa. Eli eipä tee mieli usein mennä sinnekään kylään ja kyläpaikkoja mulla on tosi harvassa.
Ikäänkuin ihmiset kilpailisivat kurjuudesta!
Uskallan kysyä, missäpäin asustelet? - ei ole pakko vastata.
Itse olen etelä-suomessa eikä juurikaan sukulaisia täälläpäin!
asustelen. Erosin vaikeasta avioliitosta yli 10 vuotta sitten. Isä sai erossa lapset pitkän oikeustaistelun jälkeen eikä antanut edes tavata niitä. Seuraavan vuoden huhtikuussa veljeni teki itsemurhan, seuraavan vuoden huhtikuussa tyttäreni hukkui 17-vuotiaana. Muutama vuosi sen jälkeen miesystäväni jätti minut kun surin "liian" pitkään tyttöäni. Viime kesänä jouduin velkajärjestelyyn, jossa Takuusäätiö on takaajana eli raha-asiatkin päin mäntyä. Vajaa kolme vuotta olin yksin. Viime syksynä löysin uuden miehen. Rakastuin. Olimme puoli vuotta yhdessä. Maajussi. Kuljin apuna navetalla ym. Jätti minut yllättäen maaliskuussa kun olin aina niin väsynyt. Kolmen viikon päästä löytyi syöpä. Totta kai olin sen takia väsynyt.
Meillä kuitenkin jatkui ystävyyssuhde, kävimme toistemme luona, tekstailimme ja vähän sekstailimmekin, lähettelimme sähköpostia jne eli en ollut aivan yksin. Laitoin hänelle aina tiputuksesta viestin, että nyt myrkyt tippuu.
Viime viikonloppuna melkein sananmukaisesti törmäsin pyörällä pariskuntaan, joista toinen oli tämä minun ex ja toinen hoikka, kaunis, vaalea nainen, jolla oli hiuksetkin päässä. Eli meidän ystävyys loppui siihen. Enää ei ole senkään vertaa paikkoja missä käydä, ei mökkikäyntejä ym. ja mulla on niin pirun ikävä niitä lehmiä ja vasikoitakin.
Ja tämä follikulaarinen lymfooma on sellainen, että uusi jatkuvasti eli ikinä en tästä pääse eroon.
MUTTA kun näistä asioista kerron jollenkin, niin aina sillä toisella menee omasta mielestään vielä huonommin. Eli täytynee teipata suu kiinni kun kuitenkin jääne toiseksi.
Itsellä vähän samantyyppisiä kokemuksia... tosin nyt on kaikki "hyvin" joten en valita!
Jos uskaltaisit antaa yhteystietoja voitais kirjoitella!?
[email protected]. Kirjoittele vain.
laitan postia tulemaan...
on erilaista. Alkushokin jälkeen ja hoitojenkin ollessa jo hyvällä mallilla, olen taas alkanut soittelemaan tutuille ja kyselemään kuulumisia.
sama vika rahikaisella.joskus,kun hoitojen välissä suu oikein kipeä,niin kaikki ärsyttää.mutta se menee ohi ja jälkeenpäin hiukan naurattaa.