Ikää 20 vuotta ja se tunne kun sulla kihelmöi koko kropassa, ja mielessä ei mitään muuta pyörinyt kuin jokin tietty nainen tai tyttö. Odotit malttamattomana hetkeä jolloin voisit taas tavata hänet.
Nyt 30, tätä tunnetta, sitä jännitystä, ei edes muista milloin olisi tuntenut samoin kuin 10 vuotta sitten. Mitä on tapahtunut? Kuolenko minä sisältä vai miksi näin on. Sitä ikäänkuin tuntuu kyllästyneen tai luovuttaneen.
Olisiko samaa kokeneita täällä. Pohdinko mä liikoja vai onko jotain asioita joita voisi kysyä ja miettiä ja tehdä.
Nyt 30, tätä tunnetta, sitä jännitystä, ei edes muista milloin olisi tuntenut samoin kuin 10 vuotta sitten. Mitä on tapahtunut? Kuolenko minä sisältä vai miksi näin on. Sitä ikäänkuin tuntuu kyllästyneen tai luovuttaneen.
Olisiko samaa kokeneita täällä. Pohdinko mä liikoja vai onko jotain asioita joita voisi kysyä ja miettiä ja tehdä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä mietin vähän samaa, olen ikäisesi nainen. Ennen koin aivan julmettuja ihastumisia ja rakastumisia, elämää suurempia tunteita. Niissä tuli myös kolhittua itseään rankasti, sanoisin.
Nykyään mulla on ehkä elämäni paras mies, mutta en ole silti mitenkään sekaisin. Mietin olenko muuttunut tunteettomaksi ja tylsäksi. Mietin onko rakkautta olemassakaan.
Ehkä se on sittenkin sitä että päähän on tullut järkeä, ja nyt meidän on aika selvittää mikä tuo todellista mielihyvää tässä elämässä... parinmuodostus, pesiytyminen, miehellä perheyksiköstä huolehtiminen ja naiselle kenties hoiva. Ammatilliset ambitiot odottavat...
Sulle mä suosittelisin jotain uutta innostavaa harrastusta, paljon liikkumista ja älynsä haastamista. Ehkä se kipuna kanavoituu naisiinkin..;) Mutta älä sure sitä että alat aikuistua. Mä en kaipaa enää nuoruuden kiihkeyttä enää pennin vertaa.
Ehkä et ole vain törmännyt sellaiseen ihmiseen, joka saisi veresi kuumenemaan.
Se on sitä alkuhuumaa, meillä sitä kesti vuoden verran. Leijailua pää pilvissä. Nyt ollaan oltu yhdessä jo neljä vuotta. Kaikinpuolin ihana mies ja sovitaan hyvin yhteen. Se rakastuminen on muuttunut rakkaudeksi ja ystävyydeksi. Ajattelin etten enää rakastu keneenkään, mutta nyt...olen taas niin rakastunut, mutta toiseen mieheen. Toivon vain että se huuma menee ohi.En halua jättää miestäni, enkä aio pettääkään.
Tsemppiä sulle!
sen tekee. Parikymmisenä ne saa rakastumaan ja veren kiertämään, mutta kun lähestyy kolmeekymmentä, alkaa vähän kerrassaan hormonitoiminta muuttua. Joku hormoni vähenee, mut en muista mikä...
Olen kohta 34-v. nainen ja vasta vuosi sitten seksuaalisuuteni heräsi. Voihan se olla, että naisten kohdalla luontoäiti toimii myöhemmin. Tästä lienee ihan tutkittua tietoakin.
kiinni? Miksi olla katkera? Elämä menee eteenpäin ja kaikki muuttuu pikkuhiljaa huomaamatta. Se juttu on siinä että osaa tässä ja nyt nähdä sellaisen ratkaisun ongelmaansa jonka voi toteuttaa. Miksi miettiä "Miksi en pitänyt ennen hauskaa enemmän, miksi en arvostanut ennen elämääni enemmän, kun nyt olen sen menettänyt, mun olis pitäny olla tietosempi onnestani, ennen kaikki oli paremmin" Kun voit yhtähyvin tehdä parannuksen tässä ja nyt, arvostaa sitä mitä sulla nyt on.
Itse en ole ihastunut kuin pari kertaa elämäni aikana ja en millään kerroilla saanut tunteilleni vastakaikua. Joten oikea seurustelu on jäänyt viellä tähän ikään mennessä kokematta.
En tiedä miksi en ihastu tai rakastu. Tälläkin hetkellä n. 10 kk olen ollut ystävyys-seksisuhteessa kivan naisen kanssa, tunteet eivät vain ole tulleet vaikka olemme viettäneet paljon yhteistä aikaa.
Kaverini suositteli kokeilemaan vastaavaa suhdetta, koska eivät kaikki ihastu heti alussa vaan tunteet voi tulla pikkuhiljaa ajan kanssa, mutta näinkään ne eivät vain tunnu tulevan. Joten sitä rakkautta viellä vain täytyy odottaa.
Liikaa kun alan pohtimaan miksi en ihastu tai en ole saanut koskaan tunteilleni vastakaikua niin suru tulee puseroon (miksi ei kukaan ole rakastanut minua). Turha sitä on miettiä. Kaikki tapahtuu ajallaan jos tapahtuu. Parempi on vain nauttia kyydistä päivä kerrallaan kuin alkaa liian syvällisiä miettimään.