Yksinäisyyttä on monenlaista...ei äkkiä vois uskoa että olen yksinäinen, ympärilläni pyörii kolme lasta, ja puolisokin näyttäytyy päivittäin.
Siinäpä se sitten onkin. Tunnen itseni pakolliseksi talous/kodinkoneeksi, joka toimii hyvin rutiinilla. Lapset onnekseni huomaavat kiittää, ja olla apunakin. Mies loistaa poissa olollaan, niin kotiaskareista, kuin yhdessä tekemisen riemuista, kahdenkeskisestä tekemisestä puhumattakaan. Lasten vuoksi vain jaksan...yksin yhdessä.
Siinäpä se sitten onkin. Tunnen itseni pakolliseksi talous/kodinkoneeksi, joka toimii hyvin rutiinilla. Lapset onnekseni huomaavat kiittää, ja olla apunakin. Mies loistaa poissa olollaan, niin kotiaskareista, kuin yhdessä tekemisen riemuista, kahdenkeskisestä tekemisestä puhumattakaan. Lasten vuoksi vain jaksan...yksin yhdessä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Harmi, ei kuulosta kivalta. Mutta missä se mies kulkee? Eikö ole ollenkaan mahdollista mennä mukaan? Ei kait sulla enää niin pieniä lapsia ole, etteivätkö ne pärjää keskenään.
Älä pidä lapsiasi tai lastenlapsia liikaa apulaisenasi,
käy kuin minun ja naapurin äijän,
meiltä meni suurimat opiskeluhalut ohi, oli niin mielenkiintoinen koti.
Oli maapaikka, joka on jo kerrostaloja täynnä,
mutta silloin oli kaikkea kivaa kotona, rakennella mitä vaan,
sai ajaa traktorilla, autoilla, sai tehdä mitä vaan.
Me osaamme maanviljelyksen, kokkaamisen, vaatteiden ompelun,
puutyöt, metallityöt ym. ja tulihan siitä pienipalkkainen ammattikin,
tehtaassa kahdessa vuorossa.
Näin vanhana on vain keskusteltu,
kaverimme asui kerrostalossa, heillä ei olut mitään tekemistä,
he lähtivät opiskelemaan, nyt ovat kaikenmaailman päälliköitä,
tuomareita, lääkäreitä, ym.
Nyt on meidän virheemme korjattu,
lapset olivat naisvoimistelussa ja jääkiekossa,
lähtivät sitten muiden kavereittensa mukana opiskelemaan.
Huomaan että kyllä järkevät, 20 vuotta koulua käyneet oppivat kodin työt,
ruoanlaiton ym., hetkessä.
Ja kun tulee pari tonnia enenemän, ei sitä niin tarvitse siivoamistaitoja.
vaikka luulisi, että toisinpäin.
Ukkoa saa patistaa kaikkiin hommiin, kun töitten jälkeen niin väsyttää, ei kukaan kysy millä voimilla minä sen ruoan raadan siihen pöytään, töitten jälkeen. Kun minuakin väsyttää.
Ihan kummalta tuntuu, en tiedä mistä ammentaisin voimaa, kun perheen nuoriso vain (ei ihan aina) kapinoi.
En minä yksin jaksa tätä taloa hoitaa, pakko muidenkin olisi osallistua, mutta yksin....
Ja sitten välillä yhdessä.
Mikä tätä meininkiä vaivaa?
Jaksuja sinulle, kuin myös minulle!
ethän sä mikään orja ole,enää nykyaikana.
Jos eivät saa ruokaa pöytään,menkööt baariin!
Mitä sä isoja ihmisiä siellä passaat!
Niinhän se on...jätä lapset yksin....En nyt oikein ymmärrä..olen varmaan vika foorumiin kirjoittanut..lnuorimmat lapseni ovat 11 ja 12 v. En todellakaan aio jättää baarin varaan heidän ruokkimistaan...tai muutenkaan keskenään.
Olen varmaan väärässä paikassa...
Voi sentään, onpas ne pieniä. Minulla on jo kolmekymppinen lapsi ja lapsenlapsikin kuuden vanha.
No, nyt sen ymmärtää, että raskasta varmaan onkin. Tsemppiä vaan.
Mullakin menee vielä 7 vuotta, ennenkuin nuorin on täysi-ikäinen... Perhehän pitäisi pitää kasassa vissiin ainakin siihen asti?
Muuten en aloituksen perusteella tiedä, mikä on todellinen ongelmasi. Ehkä se sinullekin selviää pikkuhiljaa, jos olet sitä alkanut pohtia. Sieltä ne ratkaisutkin löytyvät, jos ei mahdottomista ole kyse.