Keskusteluryhmiä onko??

Kiitti sullekin tosi paljon kun kirjotit. En mäkään oikesti jaksais mutta ehkä jokin vaan estää mua menemästä siihen "häpeään" että lopulta tekisin jotain ittelleni koska sehän olis heikkoutta. Vaikka toi on just sitä mitä ei pidä miettiä vaan että me saadaan olla heikkoja ja pitää olla! Mä toivoisin että jaksaisit kirjottaa tänne viä takas. Jos se tuo sulle minkäänlaista onnistumisen tunnetta sun elämään. Esimerkiks sun "virtuaalihalis" oli jotain aivan ihanaa ja oikeesti lämmittävää. Ja vaikka oon tänää vetäny niin vaan v****** ruokaa, niin en halua sitä enää! Tarvitaan kaikki ihmisiä ympärille.. onko sulla läheisiä, jotka ehkä tietää tai ketään terapeutin lisäks joka ymmärtää? Mä kaipaan niitä ihmisiä. Siksi ehkä huomenna rohkastun meneen OA-Finlandin chattiin illalla puhuun asiasta.. Vaatii sairaasti rohkeutta!! Mutta mä v***** voitan :D

Hei moi! Mä haluan ihan oikeesti parantua ja ihanaa että jotkut kirjoitti takas mulle. Arvostan sitä tosi paljon. Mun mielestä kans voi olla toisaalta vaikeeta löytää ehkä täältä parantavaa seuraa, mutta mulla on ainakin se asenne, että on niin paljon vielä elettävää ja tunteita tunnettavana, joita pakoilen ruokaan ja kontrollin yritykseen, että aion selviytyä! Mulla on ollu tänään ihan sairaan paska päivä syömisen suhteen, useimmiten menee niin että jos alottaa niin ei sitä osaa lopettaa. Mutta joskus taas menee hiukan paremmin. Ja se auttaa ainakin kun myöntää itelleen että taas tuli tehtyä näin, mutta on tässä vielä useita vuosikymmeniä elämää edessä, joihin tämä yksi hetki tai päivä ei vaikuta oikeesti yhtään mitenkään kun sitä pitkällä tähtäimellä miettii. En todellakaan tuu muistaan tätä päivää vuoden kuluttua, hyvä kun kuukauden. Mutta sillon on taas varmasti uusia retkahduksia ja ongelmia ja ajatuksia joista ei ykskään ihminen tuu ikinä pääseen eroon eikä pidäkään, mutta ne täytyy vaan ottaa vastaan ja hyväksyä ja jaksaa uskoo että taas jonain päivänä menee paremmin ja sen takia kannattaa jaksaa elää ja yrittää! Kuulostaapa jotenkin viisaalta vaikkei todellakaaan oo yksinkertaista.... Mutta minä haluan ihan oikeesti parantua ja aion myös sen tehdä ja siihen tulee kuuluun kyllä niin helvetisti tuskaa mutta ei oo kaippa vaihtoehtoo. Ja olis kiva jotain ajatuksia vaihtaa ja jos se ei tunnu kuitenkaan hyvältä niin sitten ei oo pakko. Tsemppiä ja arvostan mielettömästi teitä jotka "uskaltaa" kirjottaa koska ite en uskaltanu eka.