Vanhin lapsistamme on alkanut käyttämään amfetamiinia,käyttänyt sitä pari kuukautta.Tämä tuli koko perheellemme täytenä yllätyksenä.Olemme todella hädissään nuoren puolesta,koko perhe kärsii ja pelkäämme sairastuvamme henkisesti koko muu sakki.On soitettu auttavaan puhelimeen ja käsittääksemme lastamme ei voi viedä pakkohoitoon.Onko näin?Lapsemme on kohta parikymmpinen poika.Rakastamme häntä ja olemme kehoittaneet häntä menemään vieroitukseen mutta mikään ei näy auttavan eikä puheemme auta.Auttakaa jos voitte ja antakaa neuvoja.
Miten saan lapseni hoitoon.
Apua tarvitseva perhe.
131609
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Pantatkaa talonne ja tunkekaa rahat jollekin törkeän kalliille huumekuntoutusyksikölle jota itseasiassa hallinnoi huumemafia (miksi ei repiä rahaa siitäkin bisneksestä? Ensin koukutetaan käyttäjä jolloin hän kantaa rahaa krimille, sitten hän hakeutuu tehottomaan ja kalliiseen hoitoon josta sama krimi ottaa rahat taas. Loistavaa kokonaishyödyntämistä!). Tietenkin nuori viedään hoitoon vasten tahtoaan jolloin se on täysin turhaa. Kallista ja turhaa.
Niin. Vaihtoehto on tietenkin se että erotatte hänet yhteisöstänne niin että jäljelle jää vain huumepiiri ja alati alaspäin kiertyvä elämä ja sen päättävät huumevelkojen lopullinen periminen tai yliannostus myrkkysatsista. Joskushan rakastaminenkin vaatii kovia toimia. Tai sitten ei.
Nyt otatte pään pois perseestä ja kysytte: MIKÄ ON OLENNAISTA? - MIKÄ OLENNAISISTA ASIOISTA ON SAAVUTETTAVISSA? - MIKÄ REALISTISISTA MAHDOLLISUUKSISTA TUOTTAA KAIKKEIN TURVALLISIMMAN TULOKSEN?
Joskus vaihtoehtona voi olla myös käytön hyväksyminen, asiasta asiallisesti keskusteleminen ja herättäminen siihen että tätä päivää ei kannata elää kuin se olisi viimeinen - koska se todennäköisesti ei ole viimeinen ja tämän päivän huonot valinnat voivat olla mukana seuraavat 40000-50000 päivää. Se on aika vitun pitkä aika elettäväksi jos pää ja ruumis on rikki. (Tämä nimenomainen slogan on tehonnut todella hyvin.)
...
Mulla on kaksi muksua. Mitä tuossa tilanteessa tekisin?
Kysyisin: Kerro minulle kaikki mitä tiedät amfetamiinista? Millaista se on? Miten se vaikuttaa? Mistä tietää käyttääkö liikaa ja mikä on liikaa? Kuka nämä asiat on opettanut sinulle? - toisin sanoen, johdatella tuo nuori AJATTELEMAAN käyttöään, sen syitä ja mahdollisia seurauksia - ja kenties se että kuinka vähän hän tietää jos tietää.
Tämä vaatimukseton, sitoutumaton ja herättävä keskustelutyyli on ensiarvoisen tärkeä. Silloin annetaan nuorelle tilaa suhtautua itse asioihin, purkaa omaa mieltänsä - eikä suinkaan sanella sääntöjä tai yritetä vaikuttaa emotionaalisesti (kiristys, uhkailu, lahjonta... eivät toimi enää n. 12 ikävuoden jälkeen).
Juuri tämä asenne, kunnioitus - on niitä asioita jotka määräävät pitkälti millaiseksi huumeidenkäyttäjäksi joku päätyy ja kuinka aikaisin lopettaa vai hallitseeko jopa käyttönsä niin että se on ongelmatonta tai vähäongelmaista. Tuleeko hänestä välinpitämön nisti... vai - vaikka olisikin riippuvainen - riippuvuuteensa apua hankkiva huumeidenkäyttäjä.
Tässä paljon asiaa. Joku sanoi: Älä ole pelko, vaan ole peloton rakkaus.
vastaus.
Olen täsmälleen samaa mieltä. Tuntemattoman pelko, hätiköidyt päätökset, pakkokeinot ovat juuri niitä parhaita keinoja saada asiat vielä huonommaksi.
Ehkä tosin voisi vähän olla kohteliaampi, kun Liidokki kuitenkin näyttäisi hädässä olevan.
Mutta Liidokille tiedoksi että asiaa tuo puhui ja muista että jos nyt tyrit hätiköimällä ja panikoimallla tämän, saattaa poikasi menettää sen viimeisen turvaverkon, sikäli mikäli hän on oikeasti riippuvainen ko. aineesta.
Amfetamiini ei sen kummallisempi aineena ole kuin alkoholikaan jos sitä käyttää kohtuudella. Jos kuitenkin käyttö on ajautunut suonensisäiseen käyttöön niin sitten sopii olla huolissaan koska tauti- ja riippuvuus riski on jo huomattava.
Edelleen, huom. amfetamiinin satunnainen käyttö ei ole sama asia kuin huumehelvetti. Jos käyttäjän sosiaaliset verkot (ja yleensä elämänhallinta) ovat kunnossa kuten koulu, työ, vanhemmat, kaverit, jne. se on hyvin merkittävä tekijä riippuvuuden estämiseksi ja siitä irti pääsemiseksi. Jos ne eivät ole kunnossa, niin sen kuntoon saattaminen pitäisi olla prioriteetti numero yksi ja sen jälkeen vasta ruveta miettimään päihteitä. Koska jos niitä ei saa kuntoon, ei mikään päihdekuntoutus saa kovin hyviä onnistumisen mahdollisuuksia.
Sehän tässä huolettavaa onkin koska käyttö on edennyt suonensisäiseksi.
Lähtisin ehkä sitten siitä liikenteeseen että kaivaisin kaiken tiedon mitä ko. aineesta löydän.
Yleisesti tiedot kuntoon:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Huume
Tästä itse aineesta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Amfetamiini
Seuraavaksi:
http://www.paihdelinkki.fi/Pikatieto/?c=Amfetamiini
Käyttäjien kokemukset on myös syytä lukea: http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/
Tämän jälkeen suunnilleen tiedät että mistä on puhe.
Seuraavaksi olisi tärkeätä että annat pojallesi turvaverkon. Lupaa että hän saa tulla kotiin koska vain lepäämään, syömään ja peseytymään, missä kunnossa tahansa - ilman saarnaa, ilman kysymyksiä. Lupaa vaikka hakea jos hätä tulee, koska tahansa. Anna vaikka ehdoksi että saa tulla, mutta piri jää oven ulkopuolelle. Näin saat ainakin kontaktipinnan josta ponnistaa.
(Tietenkin jaksamisen rajoissa, ei ole syytä kahta elämää pilata tämän takia)
Koita rakentaa aikuista ystävyys suhdetta poikasi kanssa... käykää elokuvissa, kahvilla jne. Jos joku häntä kiinnostaisi niin koita saada hänet siihen mukaan - melkein mikä tahansa aktiviteetti missä olette yhdessä ja mihin ei liity amfetamiini olisi hyvä. Kaljallakin saa käydä, mutta amfetamiini ja alkoholi on aikamoinen yhdistelmä ja ihmisestä saattaa tulla hyvin arvaamaton, eli ei paria enempää.
Ideana on se, että aina kun olette yhdessä niin se aika on pois amfetamiinin käytöstä (sekä käyttöympäristöstä) ja se rakentaa teidän keskinäistä luottamusta sekä antaa elämälle jotain sisältöä.
Koita jossain vaiheessa onkia tietoja käytöstä ja määristä _tuomitsematta_. Koita saada sellainen väri keskusteluun että haluat vaan infoa että missä mennään.
Muista sitten kertoa pojallesi että jos ja kun olet valmis niin menette yhdessä hakemaan apua. Mieluiten tietenkin sellaisilta tahoilta jotka eivät poikasi loppuelämää pilaa huumetesteillä ja muilla nöyryytyksillä (tuo Karvosen kanssa konsultointi on hyvin fiksu idea, ilman poikaasikaan.).
Yksi keino mitä on syytä harkita on, että yrität ohjata hänet käyttämään vähemmän haitallisia huumeita. Amfetamiinin yhtenä isona ongelmana on krapulat (ns. laskut) ja sen jälkeinen masennus ei ole kovin harvinainen. Joten sykli on selvä, mihin se saattaa johtaa. Itse krapulaan auttaa jonkun verran esim. Diapam, mutta korvaava huume olisi ehkä joillekin ratkaisu. Ehdota että käyttäisi esim. kannabista amfetamiinin sijaan. Tämä ei ole mikään patenttiratkaisu, mutta ainakin se olisi pois amfetamiinin käytöstä. Tosin monet jotka rakastuvat amfetamiinin eivät tykkää kannabiksesta yhtään, mutta jos näin kuitenkin on, niin sen "mainostaminen" saattaisi tuoda tuloksia. Jos käytön saisi ohjattua kannabikseen niin siitä vieroittautuminen on hyvin helppoa. Näin saisit ainakin ostettua aikaa ja parantaisit todennäköisyyksiä ongelman selvittämiseen huomattavasti.
"Suonensisäisesti ainetta käyttäneellä tämä saattaa ilmetä kipuna käsivarressa, johon ainetta on tottunut injektoimaan." Linkistäsi wikipediasta lainattua.Olenkin monesti ihmetellyt pistelevää kipua käsivarressani/ilman syytä(silloin aikoinaan kun tuikin hihaan niin mitn.kipuja ei ollut..)
Ajoittain lähes sietämätön kipu johtuu siis erittäin voimakkaasta,eräänlaisesta muistijäljestä jonka elimistö muistaa.No problemo,olen kuivilla-hyvä että löytyi selitys tällekin..
Elimistöni ei näköjään halua unohtaa 100% metamfetamiinin oloja.Mutta minäpä haluan!Pystyn kyllä yhden elimistön hakkaamaan mennen tullen;)Kumma että näitä ns.haamukipuja vielä niin pitkän ajan jälkeen.
Hei!
Haluan toivottaa voimia teille sinne, taatusti hektiseen ja epämiellyttävään tilanteeseen. Meillä Suomessa kun sattuu olemaan perin nurinkuriset asenteet ja metodit liittyen päihdehuoltoon -ja erityisesti huumevierotukseen.
Voin uskoa, että tähän mennessä viralliselta taholta saamanne "palaute" on ollut lähinnä pelottelua ja pahimpaan varatumisen kehoittelua.
Pari juttua joista saatatte saada toivonkipinää:
Poikanne on käyttänyt piriä vasta pari kuukautta. Siinä ajassa toki syntyy fyysinen koukkukin, mutta aikateknisesti puhumme sen verta lyhyestä ajasta, että vieroittautuminen lienee mahdollista mahdollisesti jopa hyvin pienen avun turvin.
Lyhyehkön käyttöhistorian takia teillä pitäisi olla mahdollisuus luoda toimiva keskusteluyhteys poikaanne. Tarkoitan sitä, että hänen maailmankuvansa, hänen kykynsä käsittää reaalielämää on vielä tavoitettavissa -ja sitä kautta pitäisi löytyä mahdollisuudet "vakaviin keskusteluihin". Älkää missään nimessä kääntäkö hänelle selkäänsä, mutta tehkää selväksi heti alkuun, että peliä pelataan teidän ehdoillanne, te ette rahoita käyttöä eikä teillä myöskään kotona aineita varastoida -eikä käytetä. Te haluatte pitää kiinni yksityisyytenne suojasta, ette halua asunnostanne tulevan toistuvien kotietsintöjen tanner.
Tarjotkaa apua, mutta sitouttakaa poikanne asiaan.
Paikallisesta sairaalasta tai terveyskeskuksesta saatte alueellanne toimivien päihdetyöntekijöiden yhteystiedot. Näiden lisäksi Suomessa on myös sekä yksityisiä -että yksittäisiä toimijoita, joilta on apua saatavilla. Ihan ensiksi mieleeni tulee eräs aikanaan lääkärilupansa menettänyt lääkäri, joka on tehnyt uraauurtavaa työtä Suomessa korvaushoitopotilaiden parissa mm. järjestämällä toimivat korvaushoidot potilailleen. Luvat lähtivät, mutta lääkäri itse toimii edelleen ko. sektorilla, tarjoten apuaan mm. yksittäisille perheille, jotka ovat teidänkaltaisissa tilanteissa. Nimeä tai yhteystietoja minulla ei ole tässä, mutta varmaan niitä löytyisi ihan googlettamallakin.
Kaiken ydin on tietenkin se, että poikanne on haluttava apua. Se ei ole mikään selviö, ja tuskallisen vaikean tilanteesta tekee se, että apua hän silti tarvitsee, mitä tahansa hän itse ajatteleekin.
Itselläni ei ole omaa kokemuspohjaa amfetamiinista. Sen sijaan olen todistanut useampaakin tapausta, missä ihmiset ovat jättäneet kyseisen aineen taakseen, päätöksellä.
Te perheenä saatte apua alueenne sairaalan kriisiapupäivystyksestä, sinne vaan juttelemaan asiasta. Voisi jotkut rauhoittavat tulla teille aikuisille ainakin kyseeseen, kera osaavan avun. Tätä kautta voi myös poikanne saada apua.
Lopetan mainitsemalla, että poikanne voi jo siksi olla haluton hoitoihin, koska kaikki vähänkin virallisempi hoito johtaa lähes väistämättä sellaisiin kontrollitoimiin, jotka koskettavat poikaanne vielä vuosien ja vuosien päästä. Sitä nöyryytystä missä aikuinen ihminen (oli sitten raitistunut tai ei) juoksee virtsatesteissä säilyttääkseen korttinsa -aika harva loppupeleissä sitä sietää.
Te selviätte kyllä, kaikkea hyvää teille!
Kiitos sinulle salakka hyvistä ja kannustavista neuvoista.Hälyyttävää on myös poikamme laihtuminen, kahden kuukauden aikana hän on laihtunut 10 kiloa.Hän on kyllä tullut aina toimeen vähällä ruokamäärällä mutta nykyään hän syö kotona todella vähän.
Olen kuullut henkilöstä jonka mainitsit kirjoituksessasi,siis ko.lääkäri,mutta en muista minäkään nimeä.Jos muistuu mieleen niin ilmoita se minulle.
Tarkoitatte varmaan Katajanokalle tuomittua Pentti Karvonen nimistä lääkäriä, joka tuotti mm. Ranskasta subutexia heroiiniriippuvaisille.
Sittemminhän Suomen valtio otti Karvoselta tämän "bisneksen" ja alkoi diilaamaan itse bubrenorfiinia.
Suomessa on jo saatukin (valtion ansiosta) ensimmäiset kuolemantapaukset, joissa uhri on aloittanut käytön subutexilla, ja ottanut myös överit samasta aineesta.
Karvosen diilatessa kukaan ei sentään ehtinyt kuolla.
Olen samaa mieltä ylempänä olevan asiallisen viestin kirjoittajan kanssa. Teidän ei kannata panikoida, vaan yrittäkää suhtautua asiaan järkevästi. Mikäli poikanne on vain viihdekäyttäjä, hän pystynee lopettamaan käyttönsä tarvittaessa, ja osannee myös huolehtia ruiskujensa puhtaudesta.
Teette vain hänelle selväksi, ettette suostu rahoittamaan tai muuten mahdollistamaan hänen käyttöään, ja ettette ikinä hyväksy aineiden kotona piilottelua.
Mutta mikäli hän on päihderiippuvainen, on asia vakavampi.
Siinä tapauksessa ilman amfetamiinia, hän saattaisi yhtälailla käyttää alkoholia ja sitten juoda itsensä hengiltä. Hän pystyy kyllä viihdekäyttäjän tavoin "lopettamaan" käytön omalla päätöksellään, MUTTA hän todennäköisesti on hyvin pian uudestaan koukussa, ellei hänellä ole todellista omaa halua raitistua.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pentti_Karvonen
- Ohessa lyhyt Wikipedian kuvaus kyseisestä henkilöstä.
Jos tosissaan haluatte pojallenne ammattitaitoista apua addiktion vastaiseen taisteluun, hän on mies jolta löytyy tarvittava perspektiivi asian hoitamiseen. Poikanne on kuitenkin IV addikti, siksi instanssin joka hoitaa -pitää olla valveutunut asiaan.
- Tiedän hänen olevan vielä mukana alalla, antaen yksityishoitoa sitä haluaville.
Harmittaa etten voi olla enempää avuksi. Toivon kaikkea hyvää perheellenne. Toivon sydämestäni että pääsette koko konkkaronkka ylitse tästä kaikesta.
Älkää antako hänelle vaihtoehtoja. Sanokaa hänelle että on valittava joko huumeet tai hoitoon lähtö ja perheen tuki. Ehkä se saa hänet ymmärtämään missä mennään. Jos hän päättää valita huumeet niin päästäkää irti. Ette voi kuitenkaan auttaa häntä koska aineista irti pääseminen on vain hänen oma päätöksensä. Itsesyytökset ovat valtavia mutta niin ne on vaikka tilanne jatkuisi tällaisenakin. Tällainen tilanne ahdistaa koko perhettä, mutta päätätte mitä vaan niin tehkää päätökset yhdessä ja olkaa samaa mieltä asioista niin poikakin huomaa että olette tosissanne. Jos hän huomaa että voi vedättää toista vanhemmista (yleensä äitiä) niin sitä ei loppua tule.Älkää antako minkäänlaista taloudellista tukea, koska rahat menee huumeisiin vaikka hän muuta sanoisi. Voin vain toivottaa voimia, mutta kokemuksesta tiedän että pahin tuska hellittää ajan myötä vaikka suru ei koskaan häviä.
Tilanne näyttää nyt tosissaan tovottaomalta,poikamme ei haluakaan auttaa itseään eikä halua perheemme tukea.Uhkailee että jos ilmoitamme poliisille niin silloin tulee porukkaa joka voi polttaa talomme ym, ilkivaltaa.Tiedämme muutamia nimiä joiden kanssa poikamme käyttää huumeita ja yhden ainakin joka ilmeisesti välittänyt niitä heille.Pelkään itseni ja perheeni puolesta ja vaikka poikamme on oma ja rakas niin moni lapsi on tehnyt pahaa perheenjäsenille huumehöyryissään.Ikävä vaan todeta että nyt näyttää pahalta,todella pahalta.
soita kari korhonen nimiselle kaverille kuopioon !