vuosikymmeniä kestäneestä paniikkihäiriö kierteestä? Kiinnostais kovasti tietää, miten?
Siis kyllähän mä tajuan että ehkä kokonaan parantumista ei ole tapahtunut, mutta mulle riittäis oireettomuus. Onko kellään tehokasta lääkettä? Entä onko kukaan parantunut hypnoosilla, EFT:llä, akupunktiolla tms.
Please, kertokaa jos ootte selviytyneet. Itse olen masentunut koska nämä paniikkioireet riivaavat mua tälläkin hetkellä. Kesät on olleet pahimpia aina. Tai en tiedä, hankalaa on ollut AINA. Auttakaa mua, rohkaiskaa edes...
Siis kyllähän mä tajuan että ehkä kokonaan parantumista ei ole tapahtunut, mutta mulle riittäis oireettomuus. Onko kellään tehokasta lääkettä? Entä onko kukaan parantunut hypnoosilla, EFT:llä, akupunktiolla tms.
Please, kertokaa jos ootte selviytyneet. Itse olen masentunut koska nämä paniikkioireet riivaavat mua tälläkin hetkellä. Kesät on olleet pahimpia aina. Tai en tiedä, hankalaa on ollut AINA. Auttakaa mua, rohkaiskaa edes...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sinulle mutta totean ,että kun hermomyrkky amalgaamista vapauduin ,niin hidas toipuminen myös henkisellä puolella on ollut tosiasia.
Voi sitäpaitsi olla ,ettei Sinulla ole lainkaan elohopeaa suussasi.
Sama täällä! Saneerauksesta aikaa nyt about 5 vuotta. Huimaus ja tasapainohäiriöt ja ahdistus hellittivät aika nopeastikin, hampaiden reikiintyminen lakkasi, hiusten väri palautui, sähköisten laitteiden läheisyydessä saattoi taas olla ja mitähän sitä olikaan...ainiin no ruoka alkoi taas imeytyä, eli laihtuminen lakkasi ja olen jopa lihonut. Pelkoja on ollut vielä väliin ja sellaista epävarmuutta, mutta niiden kanssa jo pärjäilee, saattaa olla jotain ihan psyykkistäkin muistumaa vanhalta ajalta, eli kun pelkää pelkäävänsä niin se tapahtuukin. No mut lapsille oon kieltäny amalgaamia laittamasta, ja olen todella onnellinen että tajusin mennä saneeraukseen.
paniikkeja mutta myöhemmin tajusin että ne vain viivästyttivät sitä oikeata paranemista.
Lääkkeillä voidaan hillitä oireita mutta siinä on vaarana ettei tunne tarvetta käsitellä niitä varsinaisia ongelmia jotka sen paniikin aiheuttavat. Lääkehuurussa ei myöskään helposti tunnista sellaisia ahdistavia ajatuksia jotka pitäisi käydä läpi että paraneminen olisi pysyvää.
Kun olin päässyt lääkkeistä eroon, kehitin itselleni yksinkertaisen meditaatio- ja joogaohjelman jolla hallitsin lihasjäykkyyttä, suonenvetoja jne.
Kävin myös läpi omaa elämääni, ihmsissuhteita, lapsuutta jne. ja löysin sellaisia asioita jotka ahdistivat minua. Aikaa meni ja välillä oli vaikeata mutta nykyään en tarvitse lääkitystä. Paniikit saan hallintaan akuuttitilanteessa aika nopeasti ja niistä ei muodostu enää pitkäaikaista isäntää joka ohjaisi elämääni minun sijastani.
Ihmisessä itsessään on suunnattomat voimavarat kunhan ensin uskaltaa etsiä niitä ja löydettyään, opettelee käyttämään niitä määrätietoisesti ja pitkäjänteisesti omaksi hyväkseen.
itse olen oppinut pitämään paniikkihäiriön kurissa ilman lääkitystä.. opettelin uudet elämäntavat, kokeilin kaikki ne asiat läpi, jotka aiheuttaa mulle paniikin ja vältän niitä ^^
Minä olen parantunut paniikkihäiriöstä! En siis voinut 10 vuotta sitten tehdä juuri mitään. Olla möllöttelin kotona. Sain kohtauksia kotonakin, tuttujen ihmisten ympäröimänä. Ja tietysti kaupassa, pankissa...autoon en halunnut ollenkaan. Missään tilaisuuksissa, missä oli paljon ihmisiä en voinut olla. En ollenkaan. Elin maaanpäällistä helvettiä. Tilaa, jota ei toivo pahimmalle vihamiehellekkään.
Mutta tänä päivänä minulla on mies, lapsi, vakituinen työ. Paljon ystäviä. Viikko sitten lensimme kesäloma reissulle...Kööpenhaminaan. Ja laulan paikallisessa seurakunnan kuorossa. Minua auttoivat se, että tulin tietyllä tavalla tieni päähän. En jaksanut enää. Roolien nurkkaan heitto oli edessä. Vapaus olla se mitä on ja puhumaan oppiminen ovat auttaneet. Aloin ajatella, että entä jos kuolen tähän, niin sitten kuolen. Tein välit Jumalan kanssa selviksi. En välittänyt, vaikka maine olisi mennyt. Ennen yritin olla jännittämättä, nyt yritän jännittää. Eli provosoin itseäni. Se tekee päinvastaisen vaikutuksen. Lupaan jännittää oikein kovasti -kaikissa tilanteissa.
En olisi uskonut, jos joku olisi kertonut 10v sitten minkälaista elämää vietän nyt. Olen siis 30v. nainen. Minulla ei ole ollut paniikkihäiriöön lääkitystä -koskaan.
Joten älkäähän ihmiset menettäkö toivoanne! Jumala on olemassa...
t. eräs joka aamulla heräs...
ne jotka on parantuneet eivät pyöri näillä palstoilla.