Onneksi olkoon kaikille läskinvihaajille. Nyt on sitten virallisesti diagnosoitu vakava masennus. Vuosien kiusaaminen ja yhteiskunnasta pois sulkeminen on tehnyt tehtävänsä. Tässä mietin että vedänkö paketin lääkkeitä viinan kanssa vai avaanko ranteet... Tuskin jälkimmäinen onnistuisi, on tätä kuvottavaa ihraa niin paljon tiellä. Toivon todella että elämänne on mitä ihaninta kauniiden ja hoikkien ihmisten ympäröimänä. Varmasti tunnette valtavaa mielihyvää tätäkin lukiessanne. Mutta hei, sitähän se on, vain vahvat ja kauniit ihmiset saavat elää, eikös? Jokainen läskihän vain laiskuuttaan ja piruuttaan lihoo ja kärsii valtavasti siitä, eikö??
Muistakaa ihmiset: VAIN ulkonäöllä on väliä! Se miten mukava olet muita kohtaan on merkityksetöntä. Ylimääräinen massa nollaa koko ihmisarvosi. Sellaiset asiat kuin ystävyys, rakkaus, ura, ovat kaikki kiellettyjä läskeiltä. Varmasti teillä monilla nuo ovat, mutta VAROKAA, sillä tälläkin palstalla kirjoittelevat ovat valmiita tekemään KAIKKENSA jotta menettäisitte itsetuntonne ja sitä kautta koko elämänne mielekkyyden.
Muistakaa ihmiset: VAIN ulkonäöllä on väliä! Se miten mukava olet muita kohtaan on merkityksetöntä. Ylimääräinen massa nollaa koko ihmisarvosi. Sellaiset asiat kuin ystävyys, rakkaus, ura, ovat kaikki kiellettyjä läskeiltä. Varmasti teillä monilla nuo ovat, mutta VAROKAA, sillä tälläkin palstalla kirjoittelevat ovat valmiita tekemään KAIKKENSA jotta menettäisitte itsetuntonne ja sitä kautta koko elämänne mielekkyyden.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Hei! Ulkonäkö ei oikeasti ole niin tärkeä asia kuin miksi se tällä sairaalla palstalla tehdään. Tänne eivät kirjoittele tavalliset terveen itsetunnon omaavat eripainoiset ihmiset, jotka hyväksyvät itsensä ja muut painoon katsomatta. He ovat ihmisten enemmistö. Vaan tänne kirjoittavat ne, jotka jollain sairaalla, vääristyneellä tavalla saavat tyydytystä lihavien pilkkaamisesta. Suurin osa heistä on iältään tai henkisesti keskenkasvuisia. Osa heistä on omaksunut mallimaailman androgyynisen ja anorektisen vartalon ihanteekseen, osa kirjoittaa ihan vaan muuten kiusatakseen ja ajaakseen masentuneita lihavia syvemmälle masennuksen ahjoon.
Jos olet lihava ja masentunut, älä kiusaa itseäsi lukemalla tätä lihavuus-palstaa. Jos olet saanut masennuslääkkeitä, ota niitä, mutta ilman viinaa. Mielenterveys on tärkeämpi asia kuin paino. Kun ajan kanssa olet saanut itsesi parempaan kuntoon, löytyy sinulla voimia ryhtyä laihduttamaan - JOS niin haluat. Osa masennuslääkkeistä vaikuttaa negatiivisesti sokeriaineenvaihduntaan ja lihottaa, joten nyt sinulla ei liene paras mahdollinen ajankohta keskittyä kehon painoon.
Jotta et liho lisää ja ehkä laihdutkin, syö päivän kalorit pienissä erissä 5-7 kertaa päivässä, jotta verensokerisi pysyy tasaisena. Silloin sinulle ei tule makean himoa eikä ahmimiskohtauksia etkä koe nälkää. Jätä pois kaikki pulla, makea, chipsit ja valkoinen leipä ym. nopeasti imeytyvät hiilihydraatit. Jos olet tottunut nauttimaan niitä päivittäin, menee muutama päivä totutella niistä pois. Ne aiheuttavat riippuvuutta hiilariherkille ihmisille, joita monet lihavat ovat. Syö niiden sijaan paljon hedelmiä ja kasviksia. Kun ponnistelet hiilarihimoa vastaan muutaman päivän, sujuu jatko itsestään. Takuulla!
Lue: http://www.biovita.fi/suomi/index.html > artikkelit > laihdutus - ja tutustu muutenkin glykeemiseen indeksiin esim googlaamalla netissä.
Onko sinulta tarkistettu kilpirauhasarvot? Kilpirauhasen alitoiminta aiheuttaa sekä lihomista ja masennusta. Se on yleinen, mutta usein alidiagnosoitu ja alihoidettu sairaus. Tavalliset terveyskeskuslääkärit jättävät usein hoitamatta potilaita, joiden labra-arvot ovat viitearvojen sisällä, mutta jotka oireiden takia tarvitsisivat hormonikorvaushoitoa.
Lisätietoa kilpirauhasen alitoiminnasta: www.kilpirauhas.info
Toivon, että nukut hyvin ja heräät aurinkoiseen ja parempaan aamuun. Sinä olet oman elämäsi tärkein henkilö ja tärkeä läheisillesi. Pidä hyvää huolta itsestäsi!
Tiedän keistä sä puhut. Ne on niitä, joiden mielestä sä olet jotenkin paskempi tai turhempi koska sä painat muita enemmän. Ja niiden mielestä sä teet sen tahallaan, ja voisit ihan hyvin ja helposti olla "normaali" jos vaan oikeesti haluisit. Ne ajattelee, että sä oot syöny ittes sellaseks ihan vaan niiden kiusaksi, että joutuvat häpeemään sua. Just sellasia on esim. mun vanhemmat.
Itse lihoin ylipainoiseksi 5 vuotiaana. Teini-iässä olin jo normaaleissa mitoissa, mutta nyt taas 160/88. Masennusta ollut iät ja ajat, ei mitään diagnosoitua (koska se se vasta mun lähipiirille häpeä oliskin, enkä sitä paitsi ole osannut hakea apua), mutta ekan kerran muistan ajatelleeni itsemurhaa kun olin 7v. Siis 14 vuotta itsetuhoisuutta... Ja vain koska en tunne oloani hyväksytyksi, kaikki vaan koko ajan ja joka paikassa hokee kuinka mä painan liikaa.
Mun pelastus on mun avomies. Ollaan seurusteltu jo 7 vuotta, ja kaipa se onkin aika iso syy siihen, miksi lihoin teiniaikaisista mitoista nykyisiin. Tosiaan, tavattiin siis sillon kun olin vielä normaali... Enpä tiedä vilkaisisko tuo edes muhun, jos oltais tavattu kun näytän tältä. Mutta onneksi avo näkee nykyään kaiken tän ihran taakse, eikä hää sitä paitsi enää mikään luikku itsekään ole
En yhdy mielipiteeseesi. Tietysti ensisilmäys antaa jonkinlaisen kuvan, mutta ei sen mukaan voi ihmistä arvostella onko laiha vai lihava. Sanon että tyhmä joka arvostelee.
Syytät siis ylipainostasi hoikempia kanssa ihmisiäsi?
Voi pyhä Sylvi yksinkertaisuuttasi, Mene itseesi ennenkuin alat syyttelemään muita omista ongelmistasi.. Ne luulot lähtevät ihan vain ja ainoastaan sieltä omasta päästäsi!
Lääkkeiden lisäksi kannattaisi vielä hakeutua hoitoon terapeutin juttusille.
Vai onko masennus sama kuin ylipaino???
Ap onnitteli diagnoosistaan, joka oli keskivaikea masennus.
Lainaten alkuperäistä:
"Onneksi olkoon kaikille läskinvihaajille. Nyt on sitten virallisesti diagnosoitu vakava masennus. Vuosien kiusaaminen ja yhteiskunnasta pois sulkeminen on tehnyt tehtävänsä. Tässä mietin että vedänkö paketin lääkkeitä viinan kanssa vai avaanko ranteet... Tuskin jälkimmäinen onnistuisi, on tätä kuvottavaa ihraa niin paljon tiellä."
- LUKEMISEN YMMÄRTÄMISESSÄNI EI MITÄÄN VIKAA,
Selvästi ylipainosta johtuen masennus, josta syyttää hoikkia ihmisiä jne.
Alkuperäiselle: HAKEUDU HOITOON, suosittelisin ihan laitoshoitoa Jospa tuohon päähän tulisi edes hivenen järkeä enemmän ja loppuu tuo syyttömien syyttely omaan elämän tilaan!
- Piste.
No et todellakaan ymmärrä lukemaasi tekstiä. Aloittaja kirjoitti "Vuosien kiusaaminen ja yhteiskunnasta pois sulkeminen on tehnyt tehtävänsä."
Hänen masennuksensa ei johdu lihavuudesta sinänsä VAAN LAIHOJEN LIHAVIIN KOHDISTAMASTA SYRJINNÄSTÄ JA NEGATIIVISESTA ASENNOITUMISESTA, mm. tällä palstalla harjoitetusta kiusaamisesta.
Turha huutaa aloittajalle hakeutua hoitoon, sillä kenen luulisit hänelle tehneen masennusdiagnoosin ja antaneen masennuslääkereseptin? Kyllä hän itse tietää ja tuntee oman tilansa ja on varmasti jo hakeutunut hoitoon.
Mutta missä on sinun empatiasi?
Tsemppiä aloittajalle ja muille kiusatuille pullukoille.
olitko ymmärtänyt nyt kuitenkaan oikein sen lukemasi?
Pyydän anteeksi, että mielestäni läskit ovat epämiellyttäviä ihmisiä. Olen yrittänyt saada aivoni ajattelemaan toisin, mutta jo läskin kuvitteleminen saa aikaan puistatuksia. Hakkaan päätäni usein seinään, toivoen sen muuttavan suhtautumistani läskeihin.
Yritän lihottaa itseäni, jotta läskit eivät enää herättäisi niin pahoja tuntemuksia. Oksennan kuitenkin kaiken rasvaa ja sokeria tihkuvan syötävän ulos ja ne saavat minut erittäin väsyneeksi ja heikottomaksi.
Lopetin liikunnan, jotta läskiä alkaisi muodostumaan. Nahka kuitenkin pysyy kireänä. Joka paikkaa kolottaa, päätä särkee ja mikään ei enää kiinnosta. Minä alan tuntea itseni epäonnistuneeksi. Silmieni edessä vilahtelee läskejä ihmisiä. Mahalaukkuni alkaa nykimään. Kohta tästä on tultava loppu!
Elämäni on pilalla. Mielipiteeni on ajannut ihmisiä masennukseen ja itsetuhon partaalle. Minä en kestä sellaista ajatusta, että jokin jolle en itse voi mitään, tuhoaa ihmisiä. Tämä vitsaus syö minua hitaasti ja kivuliaasti kunnes joku päivä olen liian heikko ja annan periksi. Silloin saan rauhan.
sinä mahtava ihminen!
mieli ihmisellä.
Täällä usein kehoitetaan lihavia menemään terapiaan, on täällä muitakin sen tarpeessa olevia.
Sinä esimerkiksi.
Terapiaa tässä alkaa kohta tarvitsemaan kun läskeiltä saa kuulla kauheita juttuja ja potea syyllisyyttä vain sen takia kun on oma mielipide läskeistä! Haastattelussa jos joku kysyy, mitä mieltä olet läskeistä niin miksi eivät laita samantien nauhuria pyörimään tyyliin "läskit ovat normaaleita, ihania ihmisiä". Muuten saa niin paljon paskaa niskaan, että alkaa jo masentamaan. Kummallinen maailma.
voivat aivan hyvin olla normaaleita, ihania ihmisiä. Läski ei kenestäkään tee epänormaalia tai epäihanaa, kyllä kyse on luonteesta, ei massan määrästä. Se, että joku elopainon perusteella luokittelee ihmisen luonnetta ja persoonallisuutta, ei kerro mitään muuta kuin surullista tarinaansa luokittelijan suppeasta maailman kuvasta.
ongelmana ei ole kenenkään mielipide, vaan sen mielipiteen ilmaisutapa. ei sinunkaan siis marttyyriksi tarvitse heittäytyä :) ihme että läskien mielipiteet noin kuohuttavat, eihän meidän sanomisillamme pitäisi olla merkitystä kun tali estä aivotoiminnan.
vaikka vihaisi läskejä, sitä ei ole pakko joka saatanan minuutti tulla toitottamaan ylipainoiselle. kun tarpeeksi kauan on saanut kuulla olevansa iljettävä, ihmisarvoton idiootti lyllerö, alkaa kuulla haukkumista päänsä sisällä. en nyt tarkoita että alkaa kuulla ääniä, vaan alkaa itse haukkua itseään jatkuvasti, julmemmin kuin kiusaajat ikinä. se ei ymmärrettävästi tee kovinkaan hyvää itseluottamukselle. en tiedä kenen psyyke kestää vuosikausien mollaamista hajoamatta edes jossain määrin.
en tietenkään voi syyttää läskeistäni kiusaajia, itsehän olen sen ruoan suuhuni tunkenut. mutta kiusaamisella oli kiistämätön vaikutus siihen, että aloin vihata itseäni, jolloin en välittänyt terveydestäni. itseni vihaamiseen ja lopulta keskivaikeaan masennukseen oli lukuisia muitakin syitä kuin kiusaaminen, mutta kiusaaminen oli yksi tärkeimmistä. silloin aloin lihoa. joten jokin vaikutus kiusaamisella on lihavuuteen.
toisinsanoen EI OLE selkärankaa, tahi et ole arvostanut itse itseäsi? - Sieltä se lähtee..
- Jokainen lihava syyttäköön itseään, eikä sysätä ongelmiensa syitä muille.
Kaikki mitä se elämällesi teet lähtee sinusta itsestäsi, sinulla on oikeus päättää mitä elämältäsi haluat ja millainen haluat olla.
Turha vinkuu; " Kun minuu on kiusattu "
- Mitäs olet antanut itseäsi kiusattavan, olisit tehnyt siitä lopun heti alkujaan Niinkuin minä aikoinaan, En yksinkertaisesti alistunut moiseen.
- Voi kuule kuinka monet itkut väänsin penskana, kun haukuttiin läskiksi mutta eräänä päivänä vain päätin, että NYT SE LOPPUU ja niin se loppuikin..
Kenenkään EI tarvitse alistua moiseen paskaan!!
Olet siis selvinnyt kiusaamisesta, kivat sulle. toiset ovat herkempiä kuin toiset, toisia jää asiat vaivaamaan pitemmäksi aikaa kuin toisia MUTTA KUMPIKAAN EI OLE TOISTA PAREMPI!!! Arvostat ehkä itseäsi, muttet toista joka on heikompi kuin sinä. Itse ottaisin tuollaisen tekstin vittuiluna. Ilmeisesti tuumaat, että paras keino saada maassa makaava jaloilleen, on potku kylkeen. Väärin. Oikeampi tapa on auttaa toinen jaloilleen ja kannustaa, ei mollata.
Ai niin, tämä ei ole kuvaamasi kaltaisen "selkärangattoman vinkujaläskin" vastine, vaan normaalipainoisen naisen, jota ärsyttää tavattomasti tuollainen ylimielinen asenne. Siitä olen samaa mieltä, ettei kenekään täydy alistua kiusattavaksi, koska kiusaaminen on tyhmää ja kertakaikkisen väärin.
...osuit naulan kantaan. en ole koskaan arvostanut itseäni. sen vuoksi pidin kiusaamistakin vain normaalina. ajattelin, että näin tämän kuuluu mennä koska olen läski, tyhmä ja minulla ei ole mitään arvoa. miksi olisin noussut kiusaajiani vastaan, kun hehän olivat oikeassa? lopulta kiusasin itse itseäni sanallisesti ja fyysisestikin.
itse asiassa pari kertaa nousin kiusaajiani vastaan kun en enää jaksanut. löin kiusaajien pääjehua, joka oli koko lailla kauhuissaan ja koko luokka seurasi tapahtumia ällistyneenä. sen jälkeen sain olla jonkin aikaa suht rauhassa. yksi opettajakin puuttui vuosien jälkeen kiusaamiseeni, mutta aika ikävällä tavalla josta oli enemmän haittaa kuin hyötyä.
pitäisikö todella ykkösluokkalaisen muutenkaan osata nousta koko luokkaa vastaan? eikö kiusaamisen lopettaminen ole myös opettajien ja vanhempien asia? minulle vain naurettiin kun kerroin kiusaamisesta ja fyysisestä väkivallasta. opettajani sanoi että "sellaisia ne lapset ovat, ei turhasta pidä valittaa, olet kantelupukki". äitini ei tehnyt mitään, lähinnä vain kiusasi ja löi hänkin. mistähän lapselle rakentuu terve itsetunto tuollaisessa tilanteessa, kun edes omaan äitiin ei voi luottaa? isäkin oli lähtenyt jo ajat sitten, joten hän ei tiennyt elämästäni mitään.
kiusaamista sitten jatkuikin koko ala-asteen, ja satunnaisesti törmäsin siihen myöhemminkin. mielenterveys- ym. ogelmaiset kaverit eivät ainakaan helpottaneet elämääni teini-iässä.
tein toki itsekin huonoja valintoja, mutta en pysty uskomaan että kaikki on omaa syytäni. älä sinäkään viitsi arvostella, kun et ole elämääni elänyt. tietty olisin kestänyt kiusaamista paremmin jos olisin arvostanut itseäni, mutta tuskimpa kiusaaminen kovin järkevää/oikeutettua oli joten saan siitä kitistä. ja edellä olen selittänyt, miksi en itseäni arvostanut.
nykyään en vähempää voisi välittää mitä muut ajattelevat ulkonäöstäni yms. epäoleellisista asioista. olen tietty aina valmis kuuntelemaan rakentavaa palautetta jos olen jotain mokannut, mutta vittuilusta en välitä paskan vertaa. masennuksen olen voittanut jo toisen kerran elämässäni, tällä kertaa toivottavasti pysyvästi. laihtuminenkin on aluillaan ja tällä kertaa onnistun pysyvästi.
kerroin opettajille,ja häpesin aina sitä hässäkkää mikä siitä nousi.
kertominenkin voi syödä itsetuntoa.
tuli sellainen tunne,että minä en pärjää kouluyhteisössä ilman aikuisten apua.
koulussa olin sulkeutunut ja syrjään vetäytyvä.
ikinä en aukaissut suutani jos ei ollut pakko,opettajat kyllä tiesivät etten ole tyhmä.
nyt jälkeenpäin ajatellen,kiusaamisella oli suuri vaikutus myöhempään elämääni,esimerkiksi opisklun lopetin heti peruskoulun jälkeen,vaikka olin suht lahjakas oppilas.nyt kaduttaa,olisi pitänyt olla rohkeampi.
kiusaamisesta ei seuraa mitään hyvää.
muuta en osaa sanoa,jos joku väittää vaikeuksien jalostavan henkisesti,minä sanon roskaa.
kiusatussa kuolee jokin,jokin mitä ei saa ikinä takaisin,luottamus toisiin ihmisiin.
hieman olen pessimisti,en usko että kiusaamista saadaan ikinä loppumaan.
se on osa ihmisluontoa.
Ulkonäkö määrittää nykypäivänä ihmisarvon. Turha väittää vastaan, kokemusta on.
Turhaan sä laihojen vuoks itteäs tapat.
Ei ne laihat/normaalipainoiset ole yhtään sen onnellisempia. Yhtä paljon on avioeroja, masennusta jne.
.. se on muita syytellä, itsessään kun ei koskaan mitään vikaa. Ja itseppä on saattanut itsensä siihen jamaan missä tällähetkellä on,
Kuka käski syödä?
muita ongelmistasi. Aina löytyy ulos pääsy masennukseen. Ja parantuminen alkaa itsestäsi, täytyy löytyä se syy ja usein se löytyy jo sieltä lapsuudesta asti. Voimia!
There's no one safe the day. It's no one elses fault, if you're a day late or a dollar short.
Just think how lovely life could be without all man-made misery. If your're too far behind and really out of time, is there another world you plan to find ?
Siinä se asia tuli lyhyesti muokatuin laulun sanoin.
täysin kiistää puheitasi,minulla on asiasta omakohtaista kokemusta.
nyt nostankin ilmaan tärkeän ajatuksen,lihavuus ei ole kenenkään kohtalo,siihen voi vaikuttaa.
eikä se ole niin vaikeaa kuin annetaan luulla.
jos ylipainoa on todella paljon,on selvää että normaalipaino saattaa tuntua kaukaiselta,jopa liian kaukaiselta.
mutta se ei ole niin,lukemattomat ihmiset ovat tiputtanut suuriakin määriä painoa.
esimerkiksi se yks suomalainen,joka osallistui siihen suurin pudottaja kisaan,hänhän pudotti vuodessa 100kg.
olet yhtä hyvä ja rakastettava kuin kaikki muutkin.
älä tapa itseäsi,vaan keskity muutokseen.
näytä niille.
Itsepetos on pahinta.
Ensin väkisin uskottelee itselleen jotain ja mahdollisesti vuosia elää tässä uskossaan vaikkei juuri mikää ulko tullut ärsyke tuekaan sitä. Aina joutuu ponnistelemaan enemmän ja enemmän vasten sitä ristiriitää, mikä vallitsee omien uskomusten ja ulkopuolisen todellisuuden välillä.
Ja jossain vaiheessa todellisuus kuitenkin lyö kuin halolla otsaan, ja se on vaihe jossa monet masentuvat.
Olisi viisaampaa alun alkaen myöntää itselleen se että maailma pyörii erittäin paljon ulkonäön ympärillä. Sillä on merkittävä vaikutus mm. ihmisen sosiaaliseen statukseen.
Miten paljon se sitten loppupeleissä vaikuttaa esim. yli 40 vee iässä, on eri asia, mutta on se aika raskasta elää väkisin omassa petoksellisessa maailmassaa teini-iästä keski-ikään. Parempi olisi kun ei yrittäisi, kun kukaan ei tiedä kuka sen kestää ja miten kauan sitä kestää.
Lopuksi pitää kysyä lukijalta: etkö ihan todellakaan haluaisi olla kaunis?
Neljäkymmentä ylittyy nopeammin kuin arvaatkaan.
Silloin ihminen on vielä ihan hyvän näköinen.
Mutta surkeaa on jos pelkkä ulkomuoto on tärkeintä maailmassa (vaikka se tärkeyttä en kielläkään).
Voin sanoa että nuorena olin huomiota herättävän kaunis normaalipainoinen ihminen.
Eikä se ole itsepetosta.
En silti ollut onnellinen.
Nyt olen 63-vuotias ja olen viimeiset kuusi vuotta elänyt elämäni parhainta aikaa.
Nyt vasta löysin sen oikean jonka kanssa olen onnellinen.
Takana on pitkä onneton avioliitto.
Olen hieman pyöreä, se on vain eduksi tämän ikäiselle.
Vielä voin tehdä kaikkea mitä nuorempanakin koska olen terve ja hyväkuntoinen.
Mielestäni jokainen ihminen on kaunis ikään ja näköön katsomatta jos on huoliteltu ja välittää itsestään.
Ei kukaan tiedä, nuorikaan mitä tapahtuu.
Jopa sinä "voi jumpe" voit lihoa vaikka et sitä millään voisi uskoa.
Äitini on yli kaksikymmentä vuotta vanhempi minua ja elää vieläkin täyttä elämää.
Lihavuus on sinulle, läheisillesi, työnantajallesi, armeijalle ja yhteiskunnalle mitä hirvittävin menetys.
Hyssyttely ei auta, ja asia on hoidettava lakiteitse mitä pikimmin kunttoon.
kuka sua vihaa eniten,sinä!! ei me ainakaan luulen että sinä itse ett ole kuvaasi tyytyväinen,!! eikö näin ole ? Sinä pystyt vaikuttaan näköösi jos tahdot me kaikki ei voida,,,,,Otappa ohjat käsiisi ja lopeta valitus, on ne masentumneet hoikatkin. Jos sulla on omissa käsissä mahdollisuus tehdä jotain niin tee!!! ei se elo parane ruokaa nassuun määttäämällä, kokeile ja ylläty. jo viikon päästä eron huomaat jo 30m. on elämää eteenpäin. eikun reipasta jatkoa toivoo..
Älä hyvä ihminen ihmeessä ranteita auo tai lääkkeitä viinan kanssa popsi ! Periksi ei anneta!!!
Valmista itsellesi ensitilassa niin hyvä ateria kuin vaan taidat. Istu sen ääreen ja nauti kerrankin hyvällä omallatunnolla oli pöperön sisältö sitten kuinka paskaa tahansa. Syö itsesi rauhallisesti kylläiseksi mutta ota varaa kaikkea ja syö vain sen verran että ei tule räjähtävän tukahtuneen ähky olo. Kun ole syönyt istu rauhassa ja mieti; sait juuri syödä niitä makuja mistä nautit. Nyt voit lopettaa laihduttamisen. Ja ennen kaikkea " oikeat ihmiset " näkevät sinut juuri sellaisena, niin hyvänä tai pahana kuin olet. Kaikki jotka väheksyvät ja halveksivat jne ovat todellisuudessa aitoja ja avuttomia ja usein muilla tavoilla puutteellisia paskahousuja jotka eivät ole edes ajatuksen arvoisia.
Yritän tässä itse juuri päästä vihdoin sinuksi lihavuuteni ja miljoonan epäonnistuneen laihdutusyrityksen ja alitajunnassa vaalivan syyllisyyden ja kuolemanpelon kanssa. Siis työnsin kalliit lääkärin määräämät laihdutuslääkkeet pois käytöstä. Ajattelin asian näin; tästä etiäpäin syön sen minkä syön ja hyvällä omalla tunnolla. Sallin syntiset mässäilyt mutta rajoitan itseäni tekemään sen max kerta/ vko. Jos vaan mahdollista yritän valita vähärasvaisempaa/sokeroidumpaa ruokaa useammin. Yritän juoda vettä päivittäin enemmän. Yritän kävellä edes tunnin viikossa ihan vaan pelkkää kävelyä. Yritän parantaa unirytmiä. Jos edes jotain näistä onnistun vaikka muutaman kerran viikossa toteuttamaan uskon että pitkän päälle ne salaa tarttuu tavoiksi ja mielialakin paranee.
Turha on haaveilla valtavan painon nopeasta pudottamisesta ja harvoin tosi lihavat laihtuvat lähellekään ihannepainoaan. Mutta tutkittu on ja itsekin tiedän että kyllä olemalla hyvä itselleen ja pienissä jutuissa onnistuminen auttaa masennukseenkin.
Saat vapaasti olla vihainen ja toivottaa laiheliinit syvimpään helvettiin koska sinne niistä mulkvisteista osa oikeasti kuuluukin.
Älykäs ja sydämellinen ihminen kuitenkin osaa arvostaa ihmistä ihmisenä ja niitäkin on. Moni laiha muuten on sairaan masentunut ja onneton mutta ylläpitävät monikakkupäältäkaunis-syndroomaa.
Olet varmasti oikeasti masentunut ja hyvä jos saat siihen hoitoa, syö ihmeessö lääkkeet säännöllisesti ja pitkään niin alkavat henkiset voimavarat lisääntyä ja jaksat ajan päästä hyväksyä tilanteesi ja alat opettelun kautta vielä kunnioittaakin itseäsi.
Näitä asioita yritän elämässäni toteuttaa tästä eteenpäin vaikka en itsekään tiedä onnistunko, mutta annan itselleni kerrankin mahdollisuuden onnistua ja välillä epäonnistua.
Kauniit ja rohkeat maailmassa en tule koskaan pärjäämään mutta on niin monia muitakin tosi hyviä ja mielenkiintoisia maailmoja elää.
Väitän että tiedän mistä puhun koska painotaisteluni on kestänyt koko ikäni ja saavuttanut hengenvaaralliset mittasuhteet ja taustalla on monenlaista problematiikkaa. Mitään en voi nyt hävitä joten tämäkin on yksi oljenkorsi. Luepa netistä huviksesi iloiset syöjättäret-sivut, niiden periaatteissa oli jotain joka kolahti vaikka en muuten ole innostunut heidän toimintaansa. Myös syli ry:n sivut toi monenlaisia ajatuksia.
Kun masennuksesi vähän hellittää voit itse hakea jotain ihan uutta apua lihavuuteen kunhan hiljalleen otat selvää mitä on tarjolla ja mikä sinua koskettaa. Laihduttaminen kannattaa perinteisessä muodossa lopettaa nyt!
Kannattaa luottaa itseensä, terveydenhuollon keinot on rajalliset, henkilökunta usein tietämätöntä/ osaamatonta ja jopa ennakkoluuloisia joten pelkästään sen varaan ei kannata laskea, joskin jotain sieltäkin kannattaa myöhemmin ammentaa.
Voi nyt hyvä ihminen hyvin. Saat olla vihainen ja olekin mutta annan vihan pikkuhiljaa laantua ettei se vie sinulta kaikkea elämänenergiaa millä voisit hoitaa ja helliä itseäsi.
Huomionarvoista on että myös laihojen maailma on kamala ja ongelmainen- koska me kaikki ollaan loppujen lopuksia raadollisia, kateellisia ja paskamaisia jne. mutta myös välillä niin mukavia.
Viiltäkööt ranteet ne joilla ne näkyy , läski se vaan porskuttaa.
Tsemppiä!
Pelottavaa huomata, millaisessa maailmassa jotkut teistä lihavista elävät. Ihmiset on jaettu kahteen leiriin. Hyviin lihaviin ja pahoihin laihoihin. Laihoja vihaatte yli kaiken. Miksi? Kateutta, oletan. Huomaa, että lihavuus on usein seuraus jostain pahemmasta ongelmasta. Tosin täällä kirjoittelevat lihavat taitavat olla aika usein avohoitopotilaita,joilla ei lääkitys ole kohdallaan, ainakin näistä vuodatuksista päätellen, mitä täällä saa lukea. Oikeassa elämässä en muista tavanneeni lihavaa, joka eläisi tuollaisten harhojen vallassa, että laihat heitä vainoavat ja pilkkaavat ym.