Juutalaisella Ben Kervisellä ei ollut helppoa. Masennus oli jo nähtävissä jokaiselle.
Aja itse kahdeksankymmentä kilometriä päivässä työmatkaa – yhteen suuntaan.
Ja mihin tehtävään- uuneja testaamaan. Kalottihattuinen mies.
Apaattinen, historiansa lukenut.
Toki työmatkat, toivat moottorinmurinoineen, lohtua semitistiseen mieleen. Toki.
Mutta, uunien koekäyttäjänä toimivan Benin arkeen ei palava kuusi lohtua tuonut. Johtavan vuolukivivalmistajankaan toimesta,
aamulla, loimunsa sytytettyään Kervisen mielessä eli Treblinka, Auschwitsz, Birkenau…
Esivanhempien arinoilla tirisevä rasva. Kenkämeri. Leikatut hiukset. Kapot, jotka johtivat kultahampaitten irrottamista.
Hän näkee, sytyttäessään aamulla koetulen vuolukiviuuniin, harmaapukuisen sotilaan.
Links- Rechts! Vasemmalle- Oikealle.
Kuolemaan, elämään.
Ohuet sytykepuut muistuttavat sääriluita, tai rintarangan osia sairaan merkonomin mielessä.
Työmatkatkin yhtä tuskaa.
Tai. Ei oikeastaan.
On se V6 aika velikulta. Eilenkin Kolin portin suoralla 230.
Mutta kun historian taakka painaa päälle. Ahdistus. Tyhjänpäiväisyys.
Onhan hän sukunsa viimeinen, lapseton mies.
Reisiluu, kyynärluu. Ja ukin pääkallo irvistelee punahehkuisessa pätsissä.
Tekisi mieli tehdä, ns. Viimeinen ratkaisu, kuten se Viiksiniekka päätti 1941.Harmi vaan kun hän ei onnistunut…
Trau keinem Fuchs auf gryner Heid und keinem Jud bei seinem Eid.
Warum nichts? Miksipä ei?
Oikeastaan päätös olisi helppo.
Tänään!
Kultaisen nastahampaan paljastuessa ohuiden huulien välistä, Alfa käynnistyi vuolukiviyrityksen pihalla.
Siirtymätie, ja kuuma asvaltti.
Sata, kaksisataa, kaksisataa neljäkymmentä. Kattoluukku auki. Stereot täysille.
No, tulihan se sieltä, puutavararekka.
Gute nacht!
Aja itse kahdeksankymmentä kilometriä päivässä työmatkaa – yhteen suuntaan.
Ja mihin tehtävään- uuneja testaamaan. Kalottihattuinen mies.
Apaattinen, historiansa lukenut.
Toki työmatkat, toivat moottorinmurinoineen, lohtua semitistiseen mieleen. Toki.
Mutta, uunien koekäyttäjänä toimivan Benin arkeen ei palava kuusi lohtua tuonut. Johtavan vuolukivivalmistajankaan toimesta,
aamulla, loimunsa sytytettyään Kervisen mielessä eli Treblinka, Auschwitsz, Birkenau…
Esivanhempien arinoilla tirisevä rasva. Kenkämeri. Leikatut hiukset. Kapot, jotka johtivat kultahampaitten irrottamista.
Hän näkee, sytyttäessään aamulla koetulen vuolukiviuuniin, harmaapukuisen sotilaan.
Links- Rechts! Vasemmalle- Oikealle.
Kuolemaan, elämään.
Ohuet sytykepuut muistuttavat sääriluita, tai rintarangan osia sairaan merkonomin mielessä.
Työmatkatkin yhtä tuskaa.
Tai. Ei oikeastaan.
On se V6 aika velikulta. Eilenkin Kolin portin suoralla 230.
Mutta kun historian taakka painaa päälle. Ahdistus. Tyhjänpäiväisyys.
Onhan hän sukunsa viimeinen, lapseton mies.
Reisiluu, kyynärluu. Ja ukin pääkallo irvistelee punahehkuisessa pätsissä.
Tekisi mieli tehdä, ns. Viimeinen ratkaisu, kuten se Viiksiniekka päätti 1941.Harmi vaan kun hän ei onnistunut…
Trau keinem Fuchs auf gryner Heid und keinem Jud bei seinem Eid.
Warum nichts? Miksipä ei?
Oikeastaan päätös olisi helppo.
Tänään!
Kultaisen nastahampaan paljastuessa ohuiden huulien välistä, Alfa käynnistyi vuolukiviyrityksen pihalla.
Siirtymätie, ja kuuma asvaltti.
Sata, kaksisataa, kaksisataa neljäkymmentä. Kattoluukku auki. Stereot täysille.
No, tulihan se sieltä, puutavararekka.
Gute nacht!
Vastaukset 4
Vanhimmat
surullinen tarina,Hyvä muuten!
Hande joku hupijuttu taas!
tähän vitsin!
Mies ja vaimo olivat marjassa kunnes vastaan tuli karhu.
Vaimo hätääntyneenä huusi miehelleen että mitäs nyt tehdään?
Mies siihen että kiivetään puuhun, mene sinä tuonne ja minä menen tähän viereiseen.
Mies ja vaimo kiipesivät puihinsa kunnes vaimo taas huusi hätääntyneenä:Mitäs minä nyt teen kun se karhu tuli perässä ja nuoleskelee mun housun takapuolta???
Mies siihen rauhallisesti:Valitappa vaikka nyt sitä migreeniäsi...
kkkkkk