"Kuningaskunta Suomi"

Mainitsemasi maat ovat ilmeisen kohtuullisesti toimivia yhteiskuntia, näitä "pohjoismaisia demokratioita". Kuningasvalta ei itsessään ole este tasapainoiselle yhteiskunnalliselle kehitykselle, minkä periaatteellisena tasavaltalaisena pitkin hampain myönnän. Kyse onkin lähinnä valtionpäämiehen asemasta. Ehkä muutama, jo joskus aiemmin toistamani ajatus olisi paikallaan loppukaneetiksi kysymyksellesi.

Toisenlaisena kehityskulkuna voidaan ajatella sitä, että monarkista olisi kehittynyt varsin pian edustuksellinen valtionpäämies - representatiivinen figuuri J.K Paasikiven sanoja lainatakseni. Todellinen johtava poliittinen valta olisi ollut pääministerillä, jonka valta olisi perustunut parlamentaariseen kansan tahtoon. Tämä kehitys oli vastoin 1918 vuoden rojalistien näkökantoja, jotka halusivat maahan voimakkaan puolueriitojen yläpuolelle asettujan vallankäyttäjän. Hallitusmuotomme voimakas presidenttivalta oli nähtävä tämän näkemyksen synnyttämänä kompromissina ja toteumana. Olisiko parlamentarismi korostettuna ollut parempi vaihtoehto? Sinänsä mahdollista olisi se, että kuningas olisi voinut olla yhteiskunnallisesti tasoittava tekijä, mutta käsitys tasavallasta oli voimakas maalaisliitossa ja sosialidemokraateissa.

Lähinnä tuo alkuperäinen kysymykseni pohjautuu hyvinkin siihen, että yhteiskunnalliset olot sisä- ja ulkopuolisista paineista johtuen eivät olllet 1900-luvulla aina lähes yhtä vakaita kuin mainitsemissa vertausmaissa. Ehkäpä kommunismin romahtaminen ja integroitumisemme Euroopan yhteisöön saatti olomme samalle vakaalle pohjalle kuin muiden pohjoismaiden olot.

Mielenkiintoinen oli muutoin asian esille tuonnin yhteydessä käytetty juristeria. Koska tsaarin 1809 antamassa julistuksessa ilmoitettiin säilytettävän voimassa aiemmin olleet Suomen perustuslait, katsottiin voitavan soveltaa Kustaa III:n ajan 1772 hallitusmuotoa. Tuon hallitusmuodon mukaan säätyjen tuli ryhtyä toimiin uuden hallitsijan valitsemiseksi, mikäli hallitsijasuku on sammunut. Kun kuningaskunta julistettiin lokakuussa 1918, todettiin tsaari Nikolai II ja hänen perillisensä surmatuiksi ja maan olevan vailla kruununperillistä. Aikamoista juristeriaa Svinhufvudilta, Paasikiveltä ja kumppaneilta -eikö totta.

Päätös tehtiin muutoin ns. tynkäeduskunnassa, josta puuttivat sosialidemokraatit yhtä edustajaa - ammattijärjestöjohtaja Matti Paasivuorta - lukuunottamatta

Napolenin kenraali Bernadotte tuli Ruotsiin kuninkaaksi ja tämä uusi Ruotsi on elänyt rauhassa siitä asti. Suomi valitsi kuninkaansa Ruotsin 1772 valtiomuotoon perustuen, vaikka meillä ei ollut enää säätyjä. Ruotsi sai korvauksesksi Suomesta Norjan, minkä kuningas itsenäistyessä hyväksyttiin kansanäänestyksellä. Suomen kuningas valittiin muodollisesti yksimielisesti, ratkaisevaa oli 58 ääntä tynkäeduskunnassa. Suomi oli jo sitoutunut Saksan vasalliksi ja maassa oli Saksan sotavoimat, joten valinta oli erinomainen.Suomen kuningaskuntaa 1918 ei voi mitenkään verrata Ruotsiin ja Norjaan. Saksan keisari luopui Baltikumin hallitsijan asemasta kuten lankomies Suomesta eikä eduskuntamme valinnut meille uutta kuningasta. Tapa ja aika olivat vääriä 1918

Hollanti, Belgia, Iso-Britania

Kuningas on myös hyvin voimakas symbooli, Suomi joka poikkeaa olennaisesti muista pohjoismaista siinä, että vanha eliittimme eli aatelisto on Ruotsinkielinen niin tämä symboolikin edustaisi asioita, jotka ei ole kansakuntaa kokoavia ja yhdistäviä.

Se vankistaisi vieraskielisen kansanosan elitistä asemaa, yliedustusta hallinnossa ja muutenkin hajottaisi kansakuntaa pysyvästi.

Todennäköisesti Ruotsinkielisen aateliston Saksalaismielisessä kuningaskunnassa ei olisi syntynyt mitään talvisodan henkeä, vaan työväestöolisi hakenut revanssia kansalaissodan tappiolle tukemalla hyökkääjää.

Kuninkaan rooli on muuntunut asteittain mm Pohjoismaissa.
Niin myös Suomessa presidentin rooli.

Niin, millaista valtaa suunniteltiin annettavaksi saksalaiselle prinssille/kuninkaalle?
Ehkä vain jonkinlainen symbolinen asema. Maassahan oli jo parlamentaarinen demokratia muodollisestikin.

Olen aikaisemmin pitänyt monarkiaa demokratian vastaisena, koska kuningasta ei valita, vaan asema peritään.
Vähitellen olen ymmärtänyt ettei demokratia ole vain yksiselitteinen juttu. Se vaihtelee eri maissa ja hyvinkin erilaiset valtarakenteet sopivat "demokraattisiinkin" valtioihin. Olen alkanut näkemään myös monarkin jonkinlaisena liitteenä, joka voi olla valtiolle/kansalle jopa positiivista, myös nk demokratioissa.
Monarkki voi parhaassa tapauksessa yhdistää kansan vaikeina aikoina. Juuri siksi, ettei hän ole muodollisesti minkään poliittisen suuntauksen edustaja, hän voi toimia kansallisena eheyttäjänä eri poliittisten jyrkkien ismien myllätessä maassa.

Koska kansallista yhteistuntoa vahvistaa erilaiset traditiot ja seremoniat, on kuninkaan rooli seremonioissa huomattava.(Presidentti ei ole omiaan vahvistamaan kansallista yhteistuntuoa...sen huomaa vaikkapa nykyisen presidentin nk kansansuosiosta. Hänet koetaan jopa repivänä/hajoittavana tekijänä)

Nykyisin kuninkaalliset edustavat maataan erityisesti suhteessa ulkomaihin ja voivat olla huomattava kaupallinen kilpailijavaltti maiden välisessä pr-kilvassa.

Ehkä saksalainen kuningas olisi sittenkin ollut jonkinlainen siunaus meille suomalaisille.

Ilmeisesti olisi pääministereillä ollut hyvin paljon sanottavaa, jos olisi ollut monarkia.
Paasikivi Suomen Winstonina, mm.

mietityttää.. kirjoitti:

Kuninkaan rooli on muuntunut asteittain mm Pohjoismaissa.
Niin myös Suomessa presidentin rooli.

Niin, millaista valtaa suunniteltiin annettavaksi saksalaiselle prinssille/kuninkaalle?
Ehkä vain jonkinlainen symbolinen asema. Maassahan oli jo parlamentaarinen demokratia muodollisestikin.

Olen aikaisemmin pitänyt monarkiaa demokratian vastaisena, koska kuningasta ei valita, vaan asema peritään.
Vähitellen olen ymmärtänyt ettei demokratia ole vain yksiselitteinen juttu. Se vaihtelee eri maissa ja hyvinkin erilaiset valtarakenteet sopivat "demokraattisiinkin" valtioihin. Olen alkanut näkemään myös monarkin jonkinlaisena liitteenä, joka voi olla valtiolle/kansalle jopa positiivista, myös nk demokratioissa.
Monarkki voi parhaassa tapauksessa yhdistää kansan vaikeina aikoina. Juuri siksi, ettei hän ole muodollisesti minkään poliittisen suuntauksen edustaja, hän voi toimia kansallisena eheyttäjänä eri poliittisten jyrkkien ismien myllätessä maassa.

Koska kansallista yhteistuntoa vahvistaa erilaiset traditiot ja seremoniat, on kuninkaan rooli seremonioissa huomattava.(Presidentti ei ole omiaan vahvistamaan kansallista yhteistuntuoa...sen huomaa vaikkapa nykyisen presidentin nk kansansuosiosta. Hänet koetaan jopa repivänä/hajoittavana tekijänä)

Nykyisin kuninkaalliset edustavat maataan erityisesti suhteessa ulkomaihin ja voivat olla huomattava kaupallinen kilpailijavaltti maiden välisessä pr-kilvassa.

Ehkä saksalainen kuningas olisi sittenkin ollut jonkinlainen siunaus meille suomalaisille.

Ilmeisesti olisi pääministereillä ollut hyvin paljon sanottavaa, jos olisi ollut monarkia.
Paasikivi Suomen Winstonina, mm.

Lue lisää

Hyvä ettei kuningasta tullut. Tietääkseni missään maassa ei ole kuningasta otettu 1900-luvulla. On vain heitetty kuninkaita pois vallasta. Oli hyväksi Suomelle, ettei lähdetty menneisyyteen perustuvaan kuningasleikkiin mukaan, vaan Suomesta tuli tasavalta.

Kuningasvaltaa ajoivat silloisen puoluekentän puolueista suomalainen puolue (kokoomuksen edeltäjä) sekä ruotsalainen puolue (RKP:n edeltäjä. Merkiitäviä hankkeen puuhamiehiä olivat P.E Svinhufvud ja J.K Paasikivi.

sallittakoon liittää tähän J.K Paasikven aikalaiskommentti (Lähde Wikipedia/kuningasseikailu): " Tässä pienessä maassa me tunnemme kaikki toisemme, olemme haukkuneet toisemme pataluhaksi, olemme ryypänneet yhdessä. Kuinka sinä luulet, että joku meistä voisi saavuttaa sellaisen aseman ja niin suurta arvonantoa, että hän presidenttinä voisi hoitaa maan asioita ihmisten tyydytykseksi? Toista se on kuningas. Jos hän vielä tulee vieraasta maasta, on hän vapaa kaikista henkilökohtaisista suhteista ja voi niin ollen pysytellä sopivan puolueettomana ja siten parhaiten onnistua. Meidän ehdokkaamme Friedrich Karl oli virkaan kaikin puolin sopiva, tasapuolinen ja harkitseva."

Forn.Jotr kirjoitti:

Hyvä ettei kuningasta tullut. Tietääkseni missään maassa ei ole kuningasta otettu 1900-luvulla. On vain heitetty kuninkaita pois vallasta. Oli hyväksi Suomelle, ettei lähdetty menneisyyteen perustuvaan kuningasleikkiin mukaan, vaan Suomesta tuli tasavalta.

Lue lisää

Tasavalta in juuri verisen kansalaissodan jälkeen tavallaan kädenojennus häviäjille, yksi niistä, toinen oli torpparilaki jonka perusteella saivat torpparit lunastaa torppnasa itselleen.

Voittajan tuoma vieraskielinen kuningas,joka olisi ollut Ruotsinkielisen aateliston aseman ja vallan symbooli, olisi jakanut kansakunnan pysvästi ja pitkään.

Forn.Jotr kirjoitti:

Hyvä ettei kuningasta tullut. Tietääkseni missään maassa ei ole kuningasta otettu 1900-luvulla. On vain heitetty kuninkaita pois vallasta. Oli hyväksi Suomelle, ettei lähdetty menneisyyteen perustuvaan kuningasleikkiin mukaan, vaan Suomesta tuli tasavalta.

Lue lisää

1900-luvulla itsenäistyneet monarkiat:

1905 Norja
1932 Saudi-Arabia
1946 Jordania
1953 Kambodza
1956 Marokko
1957 Malesia
1962 Samoa
1970 Tonga
1968 Swazimaa
1966 Leshoto
1971 Bahrain

Muut ovat valtiomuodoltaan perustuslaillisia monarkioita, Saudi-Arabia ja Swazimaa vain monarkioita. Malesian päämies ei ole kuningas, vaan "ylin hallitsija".

Sakari Kolistaja kirjoitti:

Kuningasvaltaa ajoivat silloisen puoluekentän puolueista suomalainen puolue (kokoomuksen edeltäjä) sekä ruotsalainen puolue (RKP:n edeltäjä. Merkiitäviä hankkeen puuhamiehiä olivat P.E Svinhufvud ja J.K Paasikivi.

sallittakoon liittää tähän J.K Paasikven aikalaiskommentti (Lähde Wikipedia/kuningasseikailu): " Tässä pienessä maassa me tunnemme kaikki toisemme, olemme haukkuneet toisemme pataluhaksi, olemme ryypänneet yhdessä. Kuinka sinä luulet, että joku meistä voisi saavuttaa sellaisen aseman ja niin suurta arvonantoa, että hän presidenttinä voisi hoitaa maan asioita ihmisten tyydytykseksi? Toista se on kuningas. Jos hän vielä tulee vieraasta maasta, on hän vapaa kaikista henkilökohtaisista suhteista ja voi niin ollen pysytellä sopivan puolueettomana ja siten parhaiten onnistua. Meidän ehdokkaamme Friedrich Karl oli virkaan kaikin puolin sopiva, tasapuolinen ja harkitseva."

Lue lisää

Hetki ei ollut oikea, koko operaatio oli Paasikivelle henkilökohtainen mokaus.

Mikäli monarkistinen hallinto olisi haluttu pystyttää, niin se olisi pitänyt kyetä sitomaan maan kansalliseen perintöön.
Tähän ei ollut eväitä ja siitä tehtiin tuontitavaraa, verisen sisällissodan jälkeen operaatio oli väärin harkittu ja virheellinen.

Miten saksalainen Hessenin prinssi olisi "edustanut nimenomaan vähemmistöä", jolla oletan sinun tarkoittavan suomenruotsalaisia?

Suomenruotsalainen? kirjoitti:

Miten saksalainen Hessenin prinssi olisi "edustanut nimenomaan vähemmistöä", jolla oletan sinun tarkoittavan suomenruotsalaisia?

Kuten itsekkin totesit, kuningas on nimenomaan symbooli, tietyn tyyppisen valtion symbooli.

Suomessa, joka on kaksikielinen valtio ja jossa vanha eliitti, eli aatelisto joka on nimenomaan sitä samaa säätyvaltioyhteiskuntaa edustava ryhmä, on melkein kokonaan ruotsinkielinen.
Jopa ritarihuoneen järjestyssääntö ja kieli on nykyäänkin Ruotsi ja vain Ruotsi.

Kuningas kuten aatelistokin kuuluu Suomessa aikaan, jolloin Suomea hallittiin ruotsinkielellä ja suomea puhuttiin palvelusväen puolella.

RKP ja Kokoomus ajoivat kuningasta Suomeen, maalaisliitto ja demarit vastusti, kysymys oli kielipolitiikasta.

Mikäli Suomi olisi valinnut samalla tien, jossa maasta tehdään yksikielinen, niin silloin asia olisi voinut olla toisin.

Vaka Vanha kirjoitti:

Kuten itsekkin totesit, kuningas on nimenomaan symbooli, tietyn tyyppisen valtion symbooli.

Suomessa, joka on kaksikielinen valtio ja jossa vanha eliitti, eli aatelisto joka on nimenomaan sitä samaa säätyvaltioyhteiskuntaa edustava ryhmä, on melkein kokonaan ruotsinkielinen.
Jopa ritarihuoneen järjestyssääntö ja kieli on nykyäänkin Ruotsi ja vain Ruotsi.

Kuningas kuten aatelistokin kuuluu Suomessa aikaan, jolloin Suomea hallittiin ruotsinkielellä ja suomea puhuttiin palvelusväen puolella.

RKP ja Kokoomus ajoivat kuningasta Suomeen, maalaisliitto ja demarit vastusti, kysymys oli kielipolitiikasta.

Mikäli Suomi olisi valinnut samalla tien, jossa maasta tehdään yksikielinen, niin silloin asia olisi voinut olla toisin.

Lue lisää

Minä (eli viestin, johon vastasit kirjoittaja) en puhunut symboleista, koska muut olivat jo ehtineet tehdä niin (enimmäkseen sinä). Toki olen samaa mieltä kuninkaan symbolisesta asemasta.

Ulkopuolinen hallitsija olisi nimenomaan ollut ulkopuolinen, eikä sidoksissa sen enempää enemmistöön kuin vähemmistöönkään. Muu on spekulaatiota. Samoin kuin se, minkä "tien" Suomi mahdollisesti olisi valinnut, jos meistä olisi tullut monarkia.

On naurettavaa väittää, että Suomeen haluttiin saksankielinen prinssi kuninkaaksi kielipoliittisista syistä ja ruotsalaisten aseman pönkittämiseksi. Korkeintaan haluttiin jäljitellä skandinaavisia monarkioita.

Vaka Vanha kirjoitti:

Kuten itsekkin totesit, kuningas on nimenomaan symbooli, tietyn tyyppisen valtion symbooli.

Suomessa, joka on kaksikielinen valtio ja jossa vanha eliitti, eli aatelisto joka on nimenomaan sitä samaa säätyvaltioyhteiskuntaa edustava ryhmä, on melkein kokonaan ruotsinkielinen.
Jopa ritarihuoneen järjestyssääntö ja kieli on nykyäänkin Ruotsi ja vain Ruotsi.

Kuningas kuten aatelistokin kuuluu Suomessa aikaan, jolloin Suomea hallittiin ruotsinkielellä ja suomea puhuttiin palvelusväen puolella.

RKP ja Kokoomus ajoivat kuningasta Suomeen, maalaisliitto ja demarit vastusti, kysymys oli kielipolitiikasta.

Mikäli Suomi olisi valinnut samalla tien, jossa maasta tehdään yksikielinen, niin silloin asia olisi voinut olla toisin.

Lue lisää

Pieneä vastahuomautuksena ""vaka vanhan" arvioon voisi todeta pari seikkaa. Suomessa oli vuoden 1905 uudistuksen myötä siirrytty sen kaltaiseen puoluejärjestelmään perustuvaan 200 edustajan parlamenttiin. Puoluejärjestelmä oli jo muotoutunut pääosin nykyisen kaltaiseksi. Vuoden 1917 vaalien lopputuloksen perusteella sosialidemokraateilla oli 92 edustajaa, nykyisen Kokoomuksen edeltäjällä suomalaisella puolueella 32 paikkaa, maalaisliitolla 26 paikkaa, nuorsuomalaisilla 24 paikkaa, ruotsalaisella kansanpuolueella 21 paikkaa ja kansanpuolueella 5 paikkaa. hallitusmuotaistelun aikaan sosialidemokraattien edustajista vain yksi oli eduskunnassa; toisin sanoen noin 40 % vaalein valituista edustajista oli siirretty lainsäädäntövallan ulkopuolelle. Tilanne oli siten varsin epädemokraattinen ja koko kuningasseikkailua voi pitää epädemokraattisena temppuiluna, mustana pilkkuna muun muassa Svinhufvudin ja Paasikiven ansiolistassa.

Tilannetta ei tule kuitenkaan tarkastella "vaka vanhan" tavoin säätyvaltiopäivien mittapuulla; olihan todellakin siirrytty yhtäläiseen ääänioikeuteen perustuvaan edustukselliseen demokratiaan jo yli 10 vuotta aikaisemmin.

Kielipolitiikka ilmeni hallitusmuototaistelussa ruotsalaisen kansanpuolueen arviona kuningasvallan pystymisestä paremmin turvaamaan tosiasiallisesti jo tapahtuneen ruotsin kielen valta-aseman murtumisen jälkeen turvaamaan ruotsinkielisen väestön aseman ja ruotsin kielen. Varsin oikeassa vaka vanha on siinä, että ruotsinkielinen aatelisto odotti saavansa etuja monarkkisessa hallitusmuodossa. Vakan vanhan väite kielipoliittisesta intressistä Suomalaisen puolueen toiminnan yhteydessä ikään kuin ruotsin kieln hyväksi kuulostaa oudolta ottaen huomioon puolueen taustan. Suomalainen puolue syntyi nimenomaan fennomaanisen liikeen myötä, henkisinä isinään ja johtajinaan Yrjö-Koskinen; Meurman ja Danielson-Kalmari. Puolueesta erosi nuorssuomalaisten ryhmä aatteelisten erojen koskiessa suhtautumista Venäjään ja sen sortotoimiin ns. vanhasuomalaisten ollessa myöntyväisyyslinjan kannalla nuorsuomalisten pitäessä kiinni suurruhtinaskunnan perustuslaillisesta asemasta. Kummankin Suomalaisen puolueen tausta ja toiminta ei viittaa siihen, että olisi pyritty kuningasratkaisulla vahvistamaan ruotsin kieltä. Päinvastoin nuorsuomalsiten johtaja E.N Setälä totesi:" Nuorsuomalainen senaattori E.N. Setälä totesi puolestaan: "Presidentti meillä ei ensinkään tulisi vaikuttamaan suomalaistuttavasti , sen tulisi tekemään suomalainen kuningas ja suomalainen hovi." Siis fennomaanisilla päämäärilläkin perusteltiin kuningasvaltaa.

Keskeinen syy monarkiaan oli vallitseva saksalaissuuntaus. Punakapinan kukistamisessa oli saksalaisilla asevoimilla merkittävä osuus, Saksa oli merkittävä kauppakumppani. Myös Saksalta haluttiin tukea venäjän epäselvässä tilanteessa, jossa välttämättä ei ollut selvää, kuka tulisi Venäjää hallitsemaan. Venäjän "valkoiset" eivät halunneet luopua Venäjän yhtenäisyydstä. taloussuhteet olivat kiinteät ja Suomi oli näistä taloussuhteista riippuvainen.

Saksan sotaonnen romahdettua korttitalo hajosi. Onneksi, väitän. Suomen kannalta on ollut kuitenkin varsin hyvä ratkaisu tällainen omapohjaisuus ja tasavaltainen hallitusmuoto. Muistettakoon toki, että hallitusmuotomme sisälsi hitoriallisen kompromissin monarkian suhteen vahvana presidentinvaltana. Olisikin mielenkiintoista arvailla, olisko suunniteltu vahva kuningasvalta kestänyt niin pitkään kuin 1919 hallitusmuotomme vahva presidentinvalta. Vai olisko sittenkin monarkia varsin nopeasti muuttunut, kuten muuallakin, edustukselliseksi monarkiaksi poliittisen johdon siirtyessä pääministerille.

Sakari Kolistaja kirjoitti:

Pieneä vastahuomautuksena ""vaka vanhan" arvioon voisi todeta pari seikkaa. Suomessa oli vuoden 1905 uudistuksen myötä siirrytty sen kaltaiseen puoluejärjestelmään perustuvaan 200 edustajan parlamenttiin. Puoluejärjestelmä oli jo muotoutunut pääosin nykyisen kaltaiseksi. Vuoden 1917 vaalien lopputuloksen perusteella sosialidemokraateilla oli 92 edustajaa, nykyisen Kokoomuksen edeltäjällä suomalaisella puolueella 32 paikkaa, maalaisliitolla 26 paikkaa, nuorsuomalaisilla 24 paikkaa, ruotsalaisella kansanpuolueella 21 paikkaa ja kansanpuolueella 5 paikkaa. hallitusmuotaistelun aikaan sosialidemokraattien edustajista vain yksi oli eduskunnassa; toisin sanoen noin 40 % vaalein valituista edustajista oli siirretty lainsäädäntövallan ulkopuolelle. Tilanne oli siten varsin epädemokraattinen ja koko kuningasseikkailua voi pitää epädemokraattisena temppuiluna, mustana pilkkuna muun muassa Svinhufvudin ja Paasikiven ansiolistassa.

Tilannetta ei tule kuitenkaan tarkastella "vaka vanhan" tavoin säätyvaltiopäivien mittapuulla; olihan todellakin siirrytty yhtäläiseen ääänioikeuteen perustuvaan edustukselliseen demokratiaan jo yli 10 vuotta aikaisemmin.

Kielipolitiikka ilmeni hallitusmuototaistelussa ruotsalaisen kansanpuolueen arviona kuningasvallan pystymisestä paremmin turvaamaan tosiasiallisesti jo tapahtuneen ruotsin kielen valta-aseman murtumisen jälkeen turvaamaan ruotsinkielisen väestön aseman ja ruotsin kielen. Varsin oikeassa vaka vanha on siinä, että ruotsinkielinen aatelisto odotti saavansa etuja monarkkisessa hallitusmuodossa. Vakan vanhan väite kielipoliittisesta intressistä Suomalaisen puolueen toiminnan yhteydessä ikään kuin ruotsin kieln hyväksi kuulostaa oudolta ottaen huomioon puolueen taustan. Suomalainen puolue syntyi nimenomaan fennomaanisen liikeen myötä, henkisinä isinään ja johtajinaan Yrjö-Koskinen; Meurman ja Danielson-Kalmari. Puolueesta erosi nuorssuomalaisten ryhmä aatteelisten erojen koskiessa suhtautumista Venäjään ja sen sortotoimiin ns. vanhasuomalaisten ollessa myöntyväisyyslinjan kannalla nuorsuomalisten pitäessä kiinni suurruhtinaskunnan perustuslaillisesta asemasta. Kummankin Suomalaisen puolueen tausta ja toiminta ei viittaa siihen, että olisi pyritty kuningasratkaisulla vahvistamaan ruotsin kieltä. Päinvastoin nuorsuomalsiten johtaja E.N Setälä totesi:" Nuorsuomalainen senaattori E.N. Setälä totesi puolestaan: "Presidentti meillä ei ensinkään tulisi vaikuttamaan suomalaistuttavasti , sen tulisi tekemään suomalainen kuningas ja suomalainen hovi." Siis fennomaanisilla päämäärilläkin perusteltiin kuningasvaltaa.

Keskeinen syy monarkiaan oli vallitseva saksalaissuuntaus. Punakapinan kukistamisessa oli saksalaisilla asevoimilla merkittävä osuus, Saksa oli merkittävä kauppakumppani. Myös Saksalta haluttiin tukea venäjän epäselvässä tilanteessa, jossa välttämättä ei ollut selvää, kuka tulisi Venäjää hallitsemaan. Venäjän "valkoiset" eivät halunneet luopua Venäjän yhtenäisyydstä. taloussuhteet olivat kiinteät ja Suomi oli näistä taloussuhteista riippuvainen.

Saksan sotaonnen romahdettua korttitalo hajosi. Onneksi, väitän. Suomen kannalta on ollut kuitenkin varsin hyvä ratkaisu tällainen omapohjaisuus ja tasavaltainen hallitusmuoto. Muistettakoon toki, että hallitusmuotomme sisälsi hitoriallisen kompromissin monarkian suhteen vahvana presidentinvaltana. Olisikin mielenkiintoista arvailla, olisko suunniteltu vahva kuningasvalta kestänyt niin pitkään kuin 1919 hallitusmuotomme vahva presidentinvalta. Vai olisko sittenkin monarkia varsin nopeasti muuttunut, kuten muuallakin, edustukselliseksi monarkiaksi poliittisen johdon siirtyessä pääministerille.

Lue lisää

Totta, näin on.

RKP:n ja Kokoomuksen motiivit ajaa kuningaskuntaa Suomeen oli ihan erit, RKP ajoi sitä omien etujensa ja asemansa takia, Kokoomus tai sen edeltäjä halusi nimenomaan Saksasta suomen itsenäisyydelle takuumiehen ja sama kuningas-suku katsottiin varmimmaksi takuuksi.
Voidaan sanoa, että Kokoomus halusi jopa tehdä Suomesta Saksan vasallivaltion.

Itse näen asian juuri näin, kuningas olisi ollut hyvin voimakas symbooli, joka olisi vahvistanut jo erittäin vahvaksi muodostuneen Ruotsinkielisen väehmmistön elitistä asemaa ja tällä tavalla jakanut valtakuntaa pysyvästi, varsinkin kun se olisi syntynt kansalais-sodan seurauksena, eli olisi ollut sen tulos.

Tästä olisi todennäköisesti ollut peruuttamaton haitta Suomelle myöhemmin, Suomea ei voi verrata yksikielisiin pohjoismaihin tässä asiassa.

Vaka Vanha kirjoitti:

Totta, näin on.

RKP:n ja Kokoomuksen motiivit ajaa kuningaskuntaa Suomeen oli ihan erit, RKP ajoi sitä omien etujensa ja asemansa takia, Kokoomus tai sen edeltäjä halusi nimenomaan Saksasta suomen itsenäisyydelle takuumiehen ja sama kuningas-suku katsottiin varmimmaksi takuuksi.
Voidaan sanoa, että Kokoomus halusi jopa tehdä Suomesta Saksan vasallivaltion.

Itse näen asian juuri näin, kuningas olisi ollut hyvin voimakas symbooli, joka olisi vahvistanut jo erittäin vahvaksi muodostuneen Ruotsinkielisen väehmmistön elitistä asemaa ja tällä tavalla jakanut valtakuntaa pysyvästi, varsinkin kun se olisi syntynt kansalais-sodan seurauksena, eli olisi ollut sen tulos.

Tästä olisi todennäköisesti ollut peruuttamaton haitta Suomelle myöhemmin, Suomea ei voi verrata yksikielisiin pohjoismaihin tässä asiassa.

Lue lisää

Miksi ei olisi voinut kehittyä melko itsenäinen ja uusi kultturiside nimenomaan suoraan Eurooppaan saksalaisen prinssin/kuninkaan ansiosta?
Ehkä tämä olisi tuonut Suomeen uuden kielipoliittisen dynamiikan.
Ehkä saksa olisi kilpaillut ruotsin kanssa ja ajan hengen mukaan olisi myös suomenkielinen enemmistö saanut sille kuuluvan enemmistön aseman.(Hegel oli saksalainen ja Snellman haki Saksasta poliittisia ideoita. Ehkä prinssikin oli ajan tasalla ...tiedämme todella vähän mm hänen mahdollisesta poliittisesta valistuneisuudestaan)
Ehkä meillä olisi nyt kaksi vahvaa kieltä, suomi ja saksa.

Vaka Vanha kirjoitti:

Totta, näin on.

RKP:n ja Kokoomuksen motiivit ajaa kuningaskuntaa Suomeen oli ihan erit, RKP ajoi sitä omien etujensa ja asemansa takia, Kokoomus tai sen edeltäjä halusi nimenomaan Saksasta suomen itsenäisyydelle takuumiehen ja sama kuningas-suku katsottiin varmimmaksi takuuksi.
Voidaan sanoa, että Kokoomus halusi jopa tehdä Suomesta Saksan vasallivaltion.

Itse näen asian juuri näin, kuningas olisi ollut hyvin voimakas symbooli, joka olisi vahvistanut jo erittäin vahvaksi muodostuneen Ruotsinkielisen väehmmistön elitistä asemaa ja tällä tavalla jakanut valtakuntaa pysyvästi, varsinkin kun se olisi syntynt kansalais-sodan seurauksena, eli olisi ollut sen tulos.

Tästä olisi todennäköisesti ollut peruuttamaton haitta Suomelle myöhemmin, Suomea ei voi verrata yksikielisiin pohjoismaihin tässä asiassa.

Lue lisää

Vaikka ajatuksesi ruotsinkielisten aseman vankentamistavoitteesta pitäisikin paikkansa, niin mitä todisteita meillä on siitä, että oletettu kuningas olisi lähtenyt sille tielle? Puhumattakaan hänen jälkeläisistään, kruununperillisistä, jotka tietenkin olisivat syntyneet varsin erilaiseen yhteiskuntaan (suora perillinen Philipp tietenkin oli jo tuolloin syntynyt ja jo aikuinen, mutta tarkoitan muitakin jälkeläisiä alenevassa polvessa). Mitkä esim. olivat Fredrik Kaarlen ja hänen poikansa arvot tuolloin?

Alkuvuosista voi kenties jotain spekuloida, mutta viimeistään toisen maailmansodan jälkeen oltaisiin oltu niin kaukana lähtötilanteesta, että sen hetkistä todellisuutta on mahdotonta millään yrittää päätellä. Kuka olisi silloin ollut hallitsijana? Millaiset näkemykset hänellä olisi olleet? Olisiko Suomi edes itsenäinen?

Peruuttamattomasta haitasta on paha puhua, kun monarkistisen Suomen spekulatiivista historiaa on mahdotonta rekonstruoida.

jakautuminen kirjoitti:

Vaikka ajatuksesi ruotsinkielisten aseman vankentamistavoitteesta pitäisikin paikkansa, niin mitä todisteita meillä on siitä, että oletettu kuningas olisi lähtenyt sille tielle? Puhumattakaan hänen jälkeläisistään, kruununperillisistä, jotka tietenkin olisivat syntyneet varsin erilaiseen yhteiskuntaan (suora perillinen Philipp tietenkin oli jo tuolloin syntynyt ja jo aikuinen, mutta tarkoitan muitakin jälkeläisiä alenevassa polvessa). Mitkä esim. olivat Fredrik Kaarlen ja hänen poikansa arvot tuolloin?

Alkuvuosista voi kenties jotain spekuloida, mutta viimeistään toisen maailmansodan jälkeen oltaisiin oltu niin kaukana lähtötilanteesta, että sen hetkistä todellisuutta on mahdotonta millään yrittää päätellä. Kuka olisi silloin ollut hallitsijana? Millaiset näkemykset hänellä olisi olleet? Olisiko Suomi edes itsenäinen?

Peruuttamattomasta haitasta on paha puhua, kun monarkistisen Suomen spekulatiivista historiaa on mahdotonta rekonstruoida.

Lue lisää

Kyllä, kyllä, mutta kuningas on nimenomaan symbooli ja jo se, että monarkistisen järjestelmän titteliksi valittiin kuningas eikä esim. suuriruhtinasta kertoo vahvasta RKP:n otteesta koko operaatiossa.

Nimittäin esim. Kustaa vaasa aikanaan käytti titteliä Svean, Götan, Vendien kuningas ja Suomen suuriruhtinas.
Tästä tittelistä johti myös Aleksanteri I oman tittelinsä, joka oli Venäjän Tsaari ja Suomen suuriruhtinas.

Mikäli tälle historialle olisi symboolisesti haettu jonkinlaista jatkumoa, niin silloin olisi pitänyt luonnollisesti ottaa titteliksi Suomen suuriruhtinas joka on historiallinen titteli eikä kuningasta.
Olisi pitänyt tehdä pesäeroa Ruotsiin ja luoda omaa identtiteettiä, eikä pyrkiä tavallaan ruotsalaistamaan maata.

ehkä.... kirjoitti:

Miksi ei olisi voinut kehittyä melko itsenäinen ja uusi kultturiside nimenomaan suoraan Eurooppaan saksalaisen prinssin/kuninkaan ansiosta?
Ehkä tämä olisi tuonut Suomeen uuden kielipoliittisen dynamiikan.
Ehkä saksa olisi kilpaillut ruotsin kanssa ja ajan hengen mukaan olisi myös suomenkielinen enemmistö saanut sille kuuluvan enemmistön aseman.(Hegel oli saksalainen ja Snellman haki Saksasta poliittisia ideoita. Ehkä prinssikin oli ajan tasalla ...tiedämme todella vähän mm hänen mahdollisesta poliittisesta valistuneisuudestaan)
Ehkä meillä olisi nyt kaksi vahvaa kieltä, suomi ja saksa.

Lue lisää

Tässä on kysymys sellaisesta poliittisesta realismista, eli poitiikassa on sanonta, että näin on jos siltä näyttää.
Symboolit tulkitaan juuri niin, niinkuin ne kansan silmissä näyttää ...

Häviäjä olisi tulkinnut ja demonisoinut voittajaa, kuten se tekee nytkin, mutta voittajaa olisi symboloinut kuningas ja kunigasvalta, nyt kohteena on jääkärit ja "lahtarit".
Elöi kuninkaan vieraskielisyydestä olisi tehty negatiivinen asia ja nimenomaan symbooli sille, ettei se ole Suomalaisten kuningas, vaan RKP:n kuningas.

Historian omituiset sukuvirrat ovat mielenkiintoisia.

” Tällaista vieläkin jotkut Suomeen haluavat.”

Kukaan ei enää halua ja episodista on jo kulunut yli sata vuotta! Turhaa jorinaa!

Valtaoikeuksien pusyvyydelle ei ollut mitään takeita! Kaksisataa vuotta sitten oli Ruotsin kuninkaallakin suuret valtaoikeudet ja enää niistä ei ole rippeitäkään jäljellä!

Suomi on itsenäinen,kuten kaikki EU:n jäsenmaat. Ne määräävät myös Brysselissä.

Paasikivi teki vielä eläkeläisenä pitkän päivätyön Suomen itsenäisyyden hyväksi.
Kuningashanke oli vain pikku pyörre Suomen historian suuressa virrassa.

Se on stallarien älyllä liian vaikeaa tajuta.

Anonyymi kirjoitti:

Paasikivi teki vielä eläkeläisenä pitkän päivätyön Suomen itsenäisyyden hyväksi.
Kuningashanke oli vain pikku pyörre Suomen historian suuressa virrassa.

Se on stallarien älyllä liian vaikeaa tajuta.

Lue lisää

Paasikivi solmi hyvät suhteet Staliniin ja Neuvostoliittoon.

Nykyään tunnetaan Paasikivi - Kekkosen linja stallarin kiusaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Paasikivi solmi hyvät suhteet Staliniin ja Neuvostoliittoon.

Nykyään tunnetaan Paasikivi - Kekkosen linja stallarin kiusaksi.

Stalinin ansiosta Paasikivestä tuli pääministeri, ja Paasikivi teki vielä pitkän päivätyön Suomen itsenäisyyden hyväksi.

Saamme siis kiittää tästä Stalinia.

Tohtori Jukka Seppisen mielestä Paasikivi sai Neuvostoliiton johtajalta Stalinilta ”voimakasta nostetta Suomen pääministeriksi”.­KUVA: IS-ARKISTO

Seppo Varjus
10.10.2017 13:16
J.K. Paasikiven nostaminen Suomen pääministeriksi oli ”Neuvostoliiton operaatio poliittisten vaikuttajavakoojien operaatio”. Näin väitetään tohtori Jukka Seppisen uudessa kirjassa Itsenäinen Suomi vakoilun maailmassa 1917-1945 (Docendo).

Paasikivestä tuli pääministeri marraskuussa 1944. Seppisen mukaan tuolloin presidenttinä toiminut marsalkka Mannerheim olisi halunnut pitää Paasikiven tiukasti poissa valtiollisista asioista ”havaittuaan tämän juonitelleen keväällä 1944 hallituksen edustajana venäläisten kanssa kaksilla raiteilla rauhanasiassa”.

Seppisen mukaan Paasikivi toimi arveluttavasti jo maaliskuussa 1944 neuvotellessaan erillisrauhasta Moskovassa. Seppisen mukaan Paasikivi suostui keskustelemaan joukkojen sijoituksista ulkoministeri Molotovin kanssa, vaikka kyse oli sotilassalaisuuksista.

”Hän keräsi pisteitä uralleen sodan jälkeen”, kuuluu Seppisen tulkinta Paasikivestä.

Vaan eipä tullut naistenlehtien lukijoiden harmiksi kuningasta Suomeen, Paaskivikin hyppäsi Stalinin kelkkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Vaan eipä tullut naistenlehtien lukijoiden harmiksi kuningasta Suomeen, Paaskivikin hyppäsi Stalinin kelkkaan.

Niinpä. Nykytilanteessa suomalaisten "eniten oma" kuningasperhe on yhä se ruotsalainen.

Vaikka esim Yhdysvallat on erinomaisen tasavaltalainen, Englannin kuningasperhe on ja pysyy sikäläisten ihmisten mielissä.

....Suomen kuningas olisi epäilemättä ymmärtänyt ja sisäistänyt sen, että valtaan liittyy aina vastuu. .....

Saksalaisella on vastuu vain Saksasta. Niin olisi ollut Suomen saksalaisella kuninkaallakin. Ja valtiosopimushan olisi ollut voimassa koko ajan.

Anonyymi kirjoitti:

....Suomen kuningas olisi epäilemättä ymmärtänyt ja sisäistänyt sen, että valtaan liittyy aina vastuu. .....

Saksalaisella on vastuu vain Saksasta. Niin olisi ollut Suomen saksalaisella kuninkaallakin. Ja valtiosopimushan olisi ollut voimassa koko ajan.

Lue lisää

Valtiosopimus? Kai se sopimus olisi rauennut sodan ja Saksan keisarivallan loppumiseen. Suomen kuningas olisi ollut Suomen kuningas riippumatta siitä, missä hän oli syntynyt, kun kerran eduskunta oli hänet ja hänen sukunsa valtaistuimelle valinnut.

Anonyymi kirjoitti:

Valtiosopimus? Kai se sopimus olisi rauennut sodan ja Saksan keisarivallan loppumiseen. Suomen kuningas olisi ollut Suomen kuningas riippumatta siitä, missä hän oli syntynyt, kun kerran eduskunta oli hänet ja hänen sukunsa valtaistuimelle valinnut.

Lue lisää

-----Kai se sopimus olisi rauennut sodan ja Saksan keisarivallan loppumiseen. Kai se sopimus olisi rauennut sodan ja Saksan keisarivallan loppumiseen. -----

Niinhän se raukesikin mutta raukeaminen edellytti Saksan häviötä sodassa. Jos Saksa olisi voittanut olisi meille alkanut orjuus ja saatu muistella Autonomian aikaa onnelana.

Suomalaisille KELPASI SUOMALAINEN PRESIDENTTI!

Kyllä siinä oli tarve olla edelleen vasallina germaanille.