Pitävätkö vl:t Jumalan ylistämistä syntinä?
*Koko raamattuhan ylistää*
*Koko raamattuhan ylistää*
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Näkeehän sen joka viikko seuroissa: muistutellaan helluntailaisten kauheasta menosta ja laulaa laahataan itse vanhoja virsiä ja siionin lauluja.
Taitaa muuten olla laulunteko ja säveltäminenkin syntistä puuhaa. Koskaan en ole tavannut levykaupassa vanhoillislestadiolaisen runoilija, säveltäjän tai musikanttien levyä. Ehkä niitä on, mutta myydään häpeillen vain sisäpiirin myyntipisteissä - mene ja tiedä.
Joku rupesi ylistämään Valkealan isossa teltassa. Järjestysmiehet tulivat, ottivat niskasta kiinni ja veivät porttien ulkopuolelle.
Hullut menkööt vertaistensa kanssa harjoittamaan mielipuolisuuttaan. Antaa vanhoillislestadiolaisten rauhassa harjoittaa flegmaattista kulttiaan.
1950--1970-luvuilla oli ihan tavallista, että seurapenkistä pomppasi ylös joku mummo, joka alkoi suureen ääneen kiittää ja ylistää:
" Herra Jeesus ole kiitetty, voi Herra Jeesus ole kiitetty", samall käsiään yhteen hakaten päänsä yläpuolella ja jalkojaan tömistellen.
Seurat jatkuivat eikä kukaan kiinnittänyt huomiota asiaan, paitsi vierustoverit huolehtivat, ettei loukannut itseään tai lähellä olevia. Samaan aikaan saattoi olla pari kolme muutakin "kiittäjää", kuten silloin sanottiin.
Nykyään ovat kiitoäänet vaienneet vl-seuroissa. Uskoisin sen johtuvan siitä vapauden puutteesta, joka tuli kuvioihin mukaan "hoitokokousvuosina". Silloinhan ihmisiä syytettiin myös "kiittämisestä", eli yksi väärän hengen syy oli n.s. "kylmät hypyt". Tarkoitti, että "kiittämistä" teeskenneltiin, kyse ei sen mukaan olisikaan ollut spontaanista Pyhällä Hengellä täyttymisestä ja siksi kiitosääniin puhkeamisista.
Uusi väärä opetus karsii näin Pyhän Hengen ilmenemismuodot pois.
Kiitokset ja ylistykset olivat hyvin tavallisia 70-luvulla seuroissa ja varmaan vielä senkin jälkeen. Ne olivat JOKAISISSA seuroissa läsnä. Niihin totuttiin jo nuoresta pitäen. Ne olivat todella "liikutuksia" ja moni ihminen meni jotenkin transsiin tai hieman tajuttomaksi tai pyörtyi...
Myöhemmin kun käsittelin/puhuin asiasta esim. työtovereideni ja ystävieni kanssa; se asia oli todella vaikea selittää. Myös hävetti jotenkin. Siitä oli vaikea puhua, he halusivat tietää mistä on kysymys. Minä en osannut selittää. En tiedä oikeastaan vielä tänä päivänäkään mikä tilan nimi on; ymmärrän että ihminen saa Jeesuksen nimeen syntinsä anteeksi, mutta miten tuommoisen tilan voi saavuttaa tai kokea? Sitä oli pidetty hyvin "arvostettuna ja kunnioitettava" tilana ja se joka sen saavutti, oli jotenkin pyhempi tai uskovaisempi... *huokaus*
Kiitosvirsien laulaminen on ihan OK. Joulunakin lauletaan, että "Ylistäkää Jumalaa taivas ja maa."
Sen sijaan irralliset ylistyshuudot ovat Perkeleestä. Tai mikä vielä pahempaa Jumalasta, joka on luonut Perkeleen.
Onko perkeleellistä jos ylistän HIFK:n tai muun jouokkueen tekemää maalia? Tulee vähän riehaannuttua siinä.
joukkuetta kannatat.
Jos se on vl-sertifioitu joukkue, niin sitähän katsotaan hyvällä.
Muista kuitenkin, että Jeesuksen ylistämisestä viedään pois seurahuoneesta.Sellaista kiitollisuutta kokiessaan pitää pidättäytyä ylistämisestä.
Huomionarvoista on myös, ettei keskusteluissa pidä ottaa puheeksi Lestadiuksen saarnoista poimittuja asioita. Niiden esittäjä saa ilman muuta epäilkyttävän maineen. Mutta sensijaan SRK-johtajien lausumat ovat hyvin rakentavia ja kannatettavia keskusteluissa.