On masentavaa että mies alkaa puimaan tässävaiheessa raskauttani (15rv) että ´ei sen lapsen olisi nyt olis tähän tarvinnut enään tulla,meillä jo yksi lapsi entuudestaan josta on vastuun kantanut normaalisti..mies tiesi ettei ehkäisyä käytetty,tiesi myös että toivoin toista lasta ja tässä lähipäivinä mainitsi vielä ettei osaa olla edes iloinen koko asiasta,on liian suuri muutos,kaikki menee päälaellensa jne..hieman hämmentävää,ja masentavaakin koska jokinaika taaksepäin hän totesi ohimennen: lapsi saa tulla jos on tullakseen.kovin ristiriitaista koko homma.asia vaivaa niin ettei ltaisin uni tahdo tulla ja mies ei tahdo puhua enään mistään mikä liityy raskauteeni,toivon vain että asia muuttuu paremmaksi,kunhan saa kypsytellä rauhassa asiaa.
ristiriitaisia puheita mieheltä
ei toivottu vai toivottu?
5640
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sitä se pelkää. Et jaksa enää passata sitä kun on kaksi lasta,sitä se itkee.
Vastaanpa sinulle, kun et ole saanut kuin tuon yhden kommentin ja sekin on asiaton. Meillä aikoinaan puhuttiin toisen lapsen hankkimisesta, mutta en itse ollut välttämättä innostunut ajatuksesta, syystä että en enää tuntenut juuri mitään silloista avomiestäni kohtaan. Kokemukset parisuhteesta yhdenkin lapsen kanssa olivat sellaisia, ettei lisääntyminen houkutellut. Ajattelin myös, että olin jo liian vanha saamaan toista vauvaa. Mutta kuinkas sitten kävikään...Elämä muuttui yhdessä rysäyksessä. Muutimme isompaan asuntoon, kun jo olemassa oleva lapsi tarvitsi mielestäni oman huoneen. Mutta jo silloin ajattelin, etten olisi halunnut miehen muuttavan kanssamme. Asiat nyt vaan menivät niin, että yhteiselosta ei tullut mitään, vaikka yritettiin. En halunnut enää seksiäkään miehen kanssa, koska en saanut siitä itselleni mitään, mekaanista hinkkaamista vain ja olutkänniset huurut naamalleni. Sitten hän yks kaunis kerta uskotteli minulle käyttävänsä kondomia, vaikka heitti sen viime hetkellä huitsin nevadaan, ja tietysti minä pamahdin paksuksi. Pian sen jälkeen tiemme erosivat, olin koko raskausajan yksin, kävin neuvolat yksin, kävin yksin ultrassa ja lapsivesipunktiossa, synnyttämäänkin olisin mieluusti mennyt yksin, mutta sinne mies kuitenkin tuli mukaan, vaikka asui jo muualla toisen naisen kanssa. En koskaan vakavissani ajatellut keskeyttää raskautta, vaan nautin siitä ihan toisella tavalla kuin ensimmäisestäni. Nyt en tekisi mitään toisin, lapsi on ihana ja fiksu ja rakas, eikä ole koskaan edes ihmetellyt miksi isä ei asu meillä.
Mitähän sinun miehesi tarkoittaa tuolla, että kaikki menee päälaelleen? Mikä kaikki? Onko hän huolissaan vain oman maailmansa keikahtamisesta vai sisällyttääkö hän puheisiinsa koko teidän perheen? Arvelenpa, että hän ajattelee elävänsä jo valmiissa maailmassa, missä mikään ei saa liikahtaa, ei ainakaan niin että hän joutuu siitä 'kärsimään'.
Kysy häneltä suoraan, pakota hänet puhumaan. Jos hän kerran on ollut sitä mieltä, että lapsi saa tulla jos on tullakseen, niin miksi hän nyt yhtäkkiä olisi toista mieltä? Vai epäileekö hän kenties isyyttään? Omani epäili jo ensimmäisen lapsen kohdalla, ja sekin jäi sillä tavalla mieleeni, etten ole vieläkään antanut sitä anteeksi, enkä anna. Raskaana olevalle naiselle ei kannata pottuilla, sen muisti on pitkä.
Ihan asiaa se on,mies ei saa enää huomiota osakseen niin paljon kun tulee uusi lapsi! Vähänkö äijät lähtee huitelöemaan tossa vaiheessa,kapakkaan ym autonkorjuuseen,kun eivät enää kestä olla kotona!
Äijät on lähteneet kapakkaa ja minne hyvänsä jo ennen yhdenkään lapsen syntymää.
mieheni on jo elämää nähnyt ja kokenut ei ihan poikanen mielestäni enään,mutta kaikki se epävarmuus saattaa johtua ensimmäisen lapsemme koliikkiajoista ja kuinka hän vieläkin sitä aikaa muistelee kauhulla, kun ei juurikaan saatu nukuttua,päivä ja yöitkuilta,siinä oli suhteen kestävyys kovilla, sekin kauhunaika loppui sitten kuin seinään,mutta onko tuokaan selitys?,eikä toisen lapsen kohdalla välttämättä asiat mene samoin kuin ensimmäisen kohdalla koliikki ym..luulempa että hänen mielenkiintonsa on vain keskittyä oman elämänsä nauttimiseen, kun on jo päässyt sen makuun.muistaakseni sanoipa kerran että siinähän menee sitten häneltä omarauha ja vapaa-aika vauvan myötä.mukavuudenhalua sitäpä se,jokaisella sitä on jossainmäärin,mutta erasia antaako sen rajoittaa normaalia elämistä