Helsingin Sanomien verkkojulkaisussa sanotaan, että VTT Tytti Isohookana-Asunmaa kehoittaisi puoluesihteeri Jarmo Korhosta tarkistamaan historiankäsitystään Maalaisliiton ja Suomen Pientalonpoikien Puolueen aatehistoriasta hynttyitten yhteen lyömisen varalta.
Muistikuva kertoo, että lakitieteen lisensiaatti ja varatuomari Veikko Vennamo ennen oman puolueen perustamista toimi maa- ja metsätalousministeriön asutusasiain osastopäällikkönä 1944-1959 ja hän vastasi virkamiehenä ainakin osasta 400 000:n evakon asuttamisesta maaseudulle. Toisen kovan karjalaispoliitikon, Johannes Virolaisen sodanjälkeinen ura alkoi rauhallisemmin.
Tiheässä ovat Keskustan piirissä ne valtiotieteitä harjoittaneet, jotka pitävät Maalaisliiton ytimenä pienmaanomistusta, mistä seurasi ensin torpparivapautus, sitten lisämaiden hankinta Lex Kallion hengessä, siirtokarjalaisten asuttaminen Suomeen, vaikka Ryti, Paasikivi ja Tannerkin pitivät sitä kalliina sekä tämän jälkeen pinta-alalisät sekä lopulta aluepolitiikka kirkonkylissä ja maakuntakeskuksissa.
Aatehistorian ongelma on siinä, ettei se ota huomioon vähemmän aatteellisten tai aatteettomien liikkuvien äänestäjien jokapäiväistä leipää. Näin ollen aatehistoria on liian idealistinen tapa puhtaaksiviljellä menneisyyttä ja katsoa liikettä peruutuspeiliin.
Idealistista modernisaatiota myös markkinavoimin ajavan nuorsuomalaisen liberalismin lisäksi alkiolaisuudessa on myös materialistinen köyhän asia.
Lienee historiallinen tosiasia, että Santeri Filander oli nuorsuomalainen ja Veikko Fennander maalaisliittolainen.
On vaikea sanoa, missä perussuomalaisuus eroaa keskustalaisuudesta. Ehkä siinä, että perussuomalaisten aitosuomalaisuus on historian saranakohdissa keskustalaistakin runsaampaa, mikä ei välttämättä istu Euroopan unionin integraation syventämiseen. Ainakin kokoomuslaiset ja eurososialidemokraatit samoin kuin euromyönteinen media diskonttaa seinille jo uhkakuvia.
Aatehistoria on kasvatuksellisesti arvokasta myös huolellisesti kirjoiksi kirjoitettuna. Silti arjessa ovat ruisleivän tapaiset kysymykset ratkaisseet.
Puoluesihteeri Jarmo Korhosella tuskin on kartta tai kompassi kadoksissa. Peruutuspeilistä nimittäin voi näkyä vuodet 1970 ja 1983.
Tehokkain tapa puhua niille, jotka eivät seuraa Suomenmaata tai lue Apilaa, Lallia tms., on puhua koko Helsingin Sanomien painoksen leveydeltä hiljaisena uutiskautena reippailla aloitteilla ja niiden kommenteilla.
Juuri näin ovat puoluesihteeri Jarmo Korhonen ja puheenjohtaja Timo Soini toimineet. Edistyksen lippua on siis kannettu tiedotustaktiikan suhteen.
Erotuksena Matti Viialaiseen, joka oli viemässä mukanaan entisen puolueensa seuraavaan puolueeseensa, ei Korhone
Muistikuva kertoo, että lakitieteen lisensiaatti ja varatuomari Veikko Vennamo ennen oman puolueen perustamista toimi maa- ja metsätalousministeriön asutusasiain osastopäällikkönä 1944-1959 ja hän vastasi virkamiehenä ainakin osasta 400 000:n evakon asuttamisesta maaseudulle. Toisen kovan karjalaispoliitikon, Johannes Virolaisen sodanjälkeinen ura alkoi rauhallisemmin.
Tiheässä ovat Keskustan piirissä ne valtiotieteitä harjoittaneet, jotka pitävät Maalaisliiton ytimenä pienmaanomistusta, mistä seurasi ensin torpparivapautus, sitten lisämaiden hankinta Lex Kallion hengessä, siirtokarjalaisten asuttaminen Suomeen, vaikka Ryti, Paasikivi ja Tannerkin pitivät sitä kalliina sekä tämän jälkeen pinta-alalisät sekä lopulta aluepolitiikka kirkonkylissä ja maakuntakeskuksissa.
Aatehistorian ongelma on siinä, ettei se ota huomioon vähemmän aatteellisten tai aatteettomien liikkuvien äänestäjien jokapäiväistä leipää. Näin ollen aatehistoria on liian idealistinen tapa puhtaaksiviljellä menneisyyttä ja katsoa liikettä peruutuspeiliin.
Idealistista modernisaatiota myös markkinavoimin ajavan nuorsuomalaisen liberalismin lisäksi alkiolaisuudessa on myös materialistinen köyhän asia.
Lienee historiallinen tosiasia, että Santeri Filander oli nuorsuomalainen ja Veikko Fennander maalaisliittolainen.
On vaikea sanoa, missä perussuomalaisuus eroaa keskustalaisuudesta. Ehkä siinä, että perussuomalaisten aitosuomalaisuus on historian saranakohdissa keskustalaistakin runsaampaa, mikä ei välttämättä istu Euroopan unionin integraation syventämiseen. Ainakin kokoomuslaiset ja eurososialidemokraatit samoin kuin euromyönteinen media diskonttaa seinille jo uhkakuvia.
Aatehistoria on kasvatuksellisesti arvokasta myös huolellisesti kirjoiksi kirjoitettuna. Silti arjessa ovat ruisleivän tapaiset kysymykset ratkaisseet.
Puoluesihteeri Jarmo Korhosella tuskin on kartta tai kompassi kadoksissa. Peruutuspeilistä nimittäin voi näkyä vuodet 1970 ja 1983.
Tehokkain tapa puhua niille, jotka eivät seuraa Suomenmaata tai lue Apilaa, Lallia tms., on puhua koko Helsingin Sanomien painoksen leveydeltä hiljaisena uutiskautena reippailla aloitteilla ja niiden kommenteilla.
Juuri näin ovat puoluesihteeri Jarmo Korhonen ja puheenjohtaja Timo Soini toimineet. Edistyksen lippua on siis kannettu tiedotustaktiikan suhteen.
Erotuksena Matti Viialaiseen, joka oli viemässä mukanaan entisen puolueensa seuraavaan puolueeseensa, ei Korhone
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.